Minulle tulee satunnaisesti päivä, jolloin tuntuu että kaikki vihaavat minua. Tunnen itseni turhaksi ihmiseksi, vajoan sängyn pohjalle itkemään kuinka epäreilu minun elämäni on. En tiedä mistä se johtuu. Minulla on ihana perhe, työ, taloudellisesti olemme tasapainossa, minulla on yksi hyvä ystävä, sekä kaksi siskoa. Meillä on hyvät välit toisiimme. Sitten yks kaks tuntuu että minun perhe vihaa minua. Kaikki vihaa minua ja haluaisin vain kuolla pois. Joskus nuorempana minulla niitä päiviä oli usein ja harkitsin itsemurhaa. En kuitenkaan sitä tehnyt. Aina sellaisena päivänä tulee vain ne huonot asiat mieleen ja ne kummittelee koko ajan. Sitten yritän ajatella jotain hyvää asiaa niin tuntuu että kaikki on teeskentelyä, ei ne kaverit koskaan minusta aidosti välittänyt tmv. En löydä syytä miksi olisin masentunut, silti aina toisinaan yritän itkien poistaa maailman pahuutta. Kerroin tästä minun sille kaverille. Hän on joskus tuntenut samoin ja hänellä on siihen ollut hyvät syyt. Kaveri ihmetteli että miksi ajattelen toisinaan niin ettei kukaan välitä minusta? Minun elämässähän on kaikki hyvin. En oikein osannut sanoa mitään. En tiedä sitä itsekään. Se surukohtaus kestää koko päivän ja vasta seuraavana aamuna on kuin olisin eri ihminen. Olen täynnä virtaa ja häpeän sitä miksi menin itkemään suotta. Olen yleensä silloin hyvin iloinen ja pirteä. Minua hävettää se, että menin avautumaan kaverilleni näistä ajatuksistani. Nyt minusta tuntuu että kaveri luulee että esitän. Joskus muutama vuosi sitten tuntui kuin masennus olisi ollut coolia ja monet teeskentelivät olevansa masentuneita. En tiedä onko minun kanssa ollut sama ongelma, mutta jotenkin alitajunnallisesti hankkiudun sellaiseen tilanteeseen. Käännän pienenkin vastoinkäymisen, esim. pikkuriidan ylitsepääsemättömäksi. Pieni riita ja käännän sen niin suureksi että "siinä on aihe olla masentunut". Mitä ihmettä tämä on? En oikein tiedä olenko oikeasti jollain tavalla masentunut vai mitä tämä on. :/ Toisinaan tulee vaan niin hirveä ahdistus
Masentunut vaikka elämä on melkein tädyellistä
Masennusilmansyytä
156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tunteiden käsittely on todella vaikeaa yksin vuosikausia, siinä harvoin yksin oppii mitään vaan tarvitsee vierelle ainakin yhden ihmisen joka selkeästi osaa opastaa miten niitä ajatuksia ja tunteita saadaan analysoitua ja käsiteltyä terveesti.
Sitä pitää oppia aidosti rakastaa itseään ja luottaa siihen että ansaitsee hyvää, jos ei kykene uskomaan että kukaan voisi pyyteettömästi rakastaa sinua. Toisaalta myös ympärilläsi olevat ihmiset saatavat vaatia sinulta aika ajoin liian paljon omasta näkökulmastasi ja sen takia saatat tuntea myös että se mitä tarjoat tai olet ei yksin riitä. Voi siis olla, että suhteitakin ja sosiaalisia taitoja pitää hiota, jotta olisitte kaikki onnellisempia.
Sinulla on selkeästi ahdistusta ja masentuneisuutta, tarvitset apua ja sinä ANSAITSET sitä ja olla onnellinen ja nauttia siitä kaikesta upeasta mitä sinulla on. Ansaitset tuntea sen rakkauden joka hetki mitä sinua kohtaan tunnetaan tälläkin hetkellä. Sinusta ollaan varmasti huolissaan oltu pitkänkin aikaa, mutta kukaan ei voi ottaa sitä täysin tosissaan, koska et ole ottanut edes omaa henkistä hyvinvointiasi tosissasi ja ottanut askelta eteenpäin korjataksesi näitä erittäin negatiivisia näkemyksiä itsestäsi.