Joko,ylimenokausi oli?
NATO EI OLE KESKUSTELUKERHO
Suomen virallinen turvallisuuspolitiikka toistaa sotilaallisista liittoutumattomuutta ja itsenäistä puolustusta. Viime aikoina keskusteluun on avovaltaiselta taholta tuotu myös avoin vaatimus Suomen liittymisestä NATO:on.
Suomi on WEU:n, Länsi-Euroopan unionin, tarkkailijajäsen. EU-jäsenmaissa on jo pitkään käyty keskustelua NATO:n ja WEU:n keskinäisistä suhteista. Keskustelun on tiivistänyt Saksan kristillis-demokraattisen puolueen parlamenttiryhmän johtaja Wolfgang Schäuble yksiselitteisesti: "Eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan on oltava osa NATO:a. Minun käsitykseni mukaan päämääränä on oltava, että EU-jäsenyyteen kuuluu Nato-jäsenyys." Kysymykseen Irlannin, Itä-vallan, Ruotsin ja Suomen asemasta Schäuble vastasi: "Voidaan sopia ylimenovaiheesta. Mutta meidän tulee tehdä selväksi päämäärämme uusille partnereille ja ystäville."
Maastrichtin sopimuksessa WEU:ta nimitetään NATO:n eurooppalaiseksi tukijalaksi ja alkaneessa hallitustenvälisessä konferenssissa (HV) monien jäsenmaiden esityksissä onkin vaadittu EU:n ja WEU:n yhdistämistä. HVK:ssa muutetaankin EU:n perussopimuksia ja siksi Vaihtoehto EU:lle -liike on vaatinut kansanäänestystä kokouksen lopputuloksesta.
NATO on sotilasliitto ja sen olemassaolon edellytys on uhkakuva, jolla se voi perustella tarpeellisuuttaan. Varsovan liiton hajottua ainoan uhkakuvan Nato-kenraalien mielissä muodostaa Venäjä. Kun näin on tulisi Suomen historiallisen kokemuksensa perusteella tehdä oikeuta johto-päätöksiä. Kansalaisten turvattomuutta lisää sotilasliittoon kuuluminen ja sen itäisen rajan ollessa samalla Suomen itärajan. Asetelma pakottaisi Venäjän suhtautumaan Suomeen sitä vastaan suunnatun sotilasliiton osana.
Nato-jäsenyyteen liittyy myös raha. Jäsenyysintoilijoiden mielestä se ei liene este, mutta sitä ei voi myöskään sivuuttaa.
Nato luonut uhkakuvan Venäjästä, peruste omalle olemassa ololleen.
Uhkakuvana turha.
NATO EI OLE KESKUSTELUKERHO
Suomen virallinen turvallisuuspolitiikka toistaa sotilaallisista liittoutumattomuutta ja itsenäistä puolustusta. Viime aikoina keskusteluun on avovaltaiselta taholta tuotu myös avoin vaatimus Suomen liittymisestä NATO:on.
Suomi on WEU:n, Länsi-Euroopan unionin, tarkkailijajäsen. EU-jäsenmaissa on jo pitkään käyty keskustelua NATO:n ja WEU:n keskinäisistä suhteista. Keskustelun on tiivistänyt Saksan kristillis-demokraattisen puolueen parlamenttiryhmän johtaja Wolfgang Schäuble yksiselitteisesti: "Eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan on oltava osa NATO:a. Minun käsitykseni mukaan päämääränä on oltava, että EU-jäsenyyteen kuuluu Nato-jäsenyys." Kysymykseen Irlannin, Itä-vallan, Ruotsin ja Suomen asemasta Schäuble vastasi: "Voidaan sopia ylimenovaiheesta. Mutta meidän tulee tehdä selväksi päämäärämme uusille partnereille ja ystäville."
Maastrichtin sopimuksessa WEU:ta nimitetään NATO:n eurooppalaiseksi tukijalaksi ja alkaneessa hallitustenvälisessä konferenssissa (HV) monien jäsenmaiden esityksissä onkin vaadittu EU:n ja WEU:n yhdistämistä. HVK:ssa muutetaankin EU:n perussopimuksia ja siksi Vaihtoehto EU:lle -liike on vaatinut kansanäänestystä kokouksen lopputuloksesta.
NATO on sotilasliitto ja sen olemassaolon edellytys on uhkakuva, jolla se voi perustella tarpeellisuuttaan. Varsovan liiton hajottua ainoan uhkakuvan Nato-kenraalien mielissä muodostaa Venäjä. Kun näin on tulisi Suomen historiallisen kokemuksensa perusteella tehdä oikeuta johto-päätöksiä. Kansalaisten turvattomuutta lisää sotilasliittoon kuuluminen ja sen itäisen rajan ollessa samalla Suomen itärajan. Asetelma pakottaisi Venäjän suhtautumaan Suomeen sitä vastaan suunnatun sotilasliiton osana.
Nato-jäsenyyteen liittyy myös raha. Jäsenyysintoilijoiden mielestä se ei liene este, mutta sitä ei voi myöskään sivuuttaa.
Nato luonut uhkakuvan Venäjästä, peruste omalle olemassa ololleen.
Uhkakuvana turha.
Vastaukset 1
Vanhimmat
merkityksetön. Maastrichtin sopimuksen on korvannut Lissabonin sopimus, jossa on mukana turvalauseke toisten EU-maiden auttamisesta. Sen tulee tapahtua Naton puitteissa.