Suuret surun tunteet voi jakaa vain myötäelämällä. Loppujen lopuksi jokainen kokee ne tavallaan ja joutuu käymään ne läpi yksin. Kuinka sitten voisin auttaa lähimmäistä? Olemalla hiljaa lähellä, kuuntelemalla ja jatkamalla elämistä pienin askelin. Kaikesta tuskastakin huolimatta meidän tänne jääneiden on jatkettava matkaa eikä suruunkaan saa jäädä "makaamaan". On ehkä vaikeaa uskoa, mutta joskun voi olla pakotettua myös pakottaa menetyksen kokenut ihminen jatkamaan omaa elämäänsä, sillä me tarvitsemme häntä vielä tässä maailmassa.
Meillä ihmisillä on taipumus selviytyä , tapoja vain on monia. AAsian katastrofi osoitti ettemme ole hyttystä suurempia tällä maailman kartalla. Kuolemaa ja väkivaltaa syydetään kyllä telkusta jatkuvasti,mutta henkilökohtaisella tasolla olemme kaukana yhdestä elämän luonnollisemmista asioista, kuolemasta. On taas tullut aika miettiä uudestaan elämän perusasioita ja niiden tärkeysjärjestystä
Meillä ihmisillä on taipumus selviytyä , tapoja vain on monia. AAsian katastrofi osoitti ettemme ole hyttystä suurempia tällä maailman kartalla. Kuolemaa ja väkivaltaa syydetään kyllä telkusta jatkuvasti,mutta henkilökohtaisella tasolla olemme kaukana yhdestä elämän luonnollisemmista asioista, kuolemasta. On taas tullut aika miettiä uudestaan elämän perusasioita ja niiden tärkeysjärjestystä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oletan, että menemme pahasti sekaisin, jos asiat eivät tapahdu meidän logiikan mukaan.Tyypillistä tähän on, että materiaaliset arvot ovat liian korkeassa arvossa ja kuolema on tabu.Meidän maailma on perversoitunut, me olemme enemmän kuluttajia, kuin ihmisiä, kaikki rakentuu rahallisen voiton maksimoitumiseen ja raakaan kilpailuun rahasta.