Keksin juuri itselleni hienon määritelmän.
Entä kuinka tällaiseen määritelmään päästään? Se onkin sitten jo toinen tarina.
(Naurua)
Entä kuinka tällaiseen määritelmään päästään? Se onkin sitten jo toinen tarina.
(Naurua)
Yy tee ämmä
Luolamadonna
1165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
II tarina
Travis lähti byggalle ja minä kävin suihkussa. Kiedoin hiukseni Ratian mainospyyhkeeseen. Inhosin märkiä länttejä sohvallani. Sohvan pitäminen edustuskunnossa oli haasteellista, sillä se oli niin alava, että se oli kuin tarkoitettu johonkin aivan muuhun kuin keskusteluun. Yleensä naimme tässä. Vuode oli nukkumista varten, pitkiä lauantaiaamuja ja eriskummallisia unia.
Rintani olivat alkaneet roikkua. Toinen osoitti kymmenen astetta vasemmalle ja toinen saman verran oikealle. Rintaliivitkin olivat nykyään trendikamaa, koska niiden annettiin näkyä. Oli panostettava laatuun ja vältettävä kaikkea ruotsalaista teinikamaa. Nuorempana olin lähes aina hektisessä tilassa naituani, mutta nykyään oloni on rento ja poissaoleva. Soluni lepäävät, kun siittiöt sisälläni matkaavat kohti elämänsä Jupiteria, minun ideaani.
(Hihitystä)
Ok
Tässä oli hitunen pornahtavaa realismia, josta pidän. Oikeastaan tuon pyyhkeen voisi jo ottaa pois, sillä se kiristää päätäni ja hiukseni ovat jo varmaan silityskuivat.
Travis rakastui niihin, sillä ne olivat korpinmustat. Jäisten silmieni takaa hän löysi minut, aarteensa. Hän ymmärsi kuinka paljon kärsin omasta vaikutusvallastani ympäristöön, ja armahti minut olemalla minulle reilu. Arvostan suunnattomasti hänen ominaisuuttaan nähdä ihmiset kuvien takana. Kuvat muuttavat niiden kantajia, ja äkkiä olemme tilanteessa, jossa olemme häkissä kuin eläimet.
Hän taikoi häkin pois ja näki minut, niin kuin minä itseni tunnen. Enää ei niin tarvitse. Nyt voin vain höyrytä, kunnes jäähdyn.
(Naurua)
Sananen taloyhtiöstä
Tämä on vanha talo. Meillä on kierreportaat ja tammiovet, paksut seinät ja lattiat, katot. Talous on vakaa. Tulevaisuus kuin eilinen, jolloin ei ollut mitään hätää. Muuttoautoja ei näy. Koskaan. Venäläiset tiputtivat pommin naapuritalon katosta läpi vuonna se & se. Talo tuhoutui ihmisineen savuavaksi tiilikasaksi. Tämä ei.
Pidän nussiessa kauheaa meteliä, sanotaan. Voi olla, että en tunne vielä tarpeeksi ihmistä, saati itseäni sanoakseni, että mikä ihminen lopulta on? Oliko hän eläin vai ihminen, kasvi? Mielestäni nämä vastaukset eivät tyydyttäneet minua. Halusin enemmän. Ehkä ihminen on älyllinen sienirihmasto, joka tunkeutuu läpi mullan kirkuen innosta ja halusta. Se lahottaa kaiken. Syö mitä tahansa, paitsi kiviä.
Eli ainakaan ihminen ei ole kivi. Tämä kaariholvi ylläni.
(Hihitystä)
Tehdessäni elämäni ensimmäisen ja viimeisen (kuvallisen) profiilin elämänkumppanin etsimiseen, sain yli 7000 (700) vastausta.
Suljin profiilin.
(Reps)
Erotuksena tuohon kyseenalaiseen menestykseen, olen kirjoittanut tälle serverille n. 20v, eikä minusta ole kukaan ollut koskaan kiinnostunut.
Tämä tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että kuvan voima on valtava. Ketään ei kiinnosta millainen ihminen on tämän kuvan takana. Ja jos kiinnostaa, niin hän on poikkeuksetta sairas, jos kuvaa ei ole, ja se pitää itse luoda omin haarukoin ja veitsin kirjoitusten perusteella.
Revi siitä.
(Hihitystä)
Kyllä näitä sentään joku joskus lukee.
Suurin osa ihmisistä vaan näkee kaiken. Siksi kuvien voima.
Ah, kahvia
Juon todella vähän kahvia. Yksi kuppi liikaa ja pääni ottaa ylikierroksia, nukkumisesta ei tule mitään ja aamulla on kuvottava olo. Silti juon kupin kahvia.
Travisilla on hämmästyttävän suuri lisääntymiselin. Se on kuin sinivalaan kulli, joka ulottuu kummulta lähes navalle asti. Ja kun istun sen päälle tiedän, että nyt sai tyttö kyytiä.
Naiset kautta linjan inhoavat minua. Olen kopea, eristynyt ja erilainen korppi nokkimassa jäätyneitä rotanraatoja sivukujilla. Yksinäisyys on synnyinlahja, josta ei voi kieltäytyä. Niin täydellinen se on. Jokainen kaltaiseni tietää, että tuolla ulkona ei ole mitään tarjottavaa. Ja korostan sitä, että luen myös tämän 'ruudun ' ulkopuoleksi, ulkona olevaksi. Olette pihalla.
Ainoa asia, joka minua ulkona viehättää, on ihmisten kasvoilta kuvastuva kärsimys. Minä jaan tämän tunteen heidän kanssaan, mutta he vain nokkivat silmiäni, rättejäni ja kenkiäni. Miehet eivät halua muuta kuin työntää nenäänsä reikiini ja naiset sinne sormensa ja kielensä. Sinivalaani työntää sinne valtavan elimensä. Ja taas minä huudan. Maailmani pyörii tuon akselin ympärillä, sillä minä olen sille sen kaikkeus, sen tarkoitus. Tai ainakin uskon niin.
(Naurua)
Aika megalomaanista läppää.
No, elämä on kummallista. Itse olen löytänyt jo hyvissä ajoin kirjoittamisen ja sen roolileikit, jotka luultavasti ovat edesauttaneet traumatiikkani purkamista ja pikku detaljien hyväksymistä osana minuutta. Ei elämä tuota mitään samaa. Kun koneistoon heitetään jotain sisään, ulos tulee mitä kummallisimpia variaatioita.
On olemassa kaksi asiaa, jotka määräävät persoonallisuuteni nykytilan lähes täysin, ensimmäinen on mahdollisimman, ellei äärimmäisen etäiset vanhemmat. Olin paljon yksin lapsena. Toinen seikka on paranormaali joukkoraiskaus viisitoistavuotiaana.. Siis porukan tytöt hihittelivät olohuoneessa, kun kundit blaa blaa. Sen jälkeen olen tutustunut moniin ihmisen omituisuuksiin, ja ollut huojentunut löydöksistäni. Maailma oli jollain sairaalla tavalla... Yhdenmukainen.
(Reps)
Kelloni tikittävät.
Kas, tuolla juoksee kani kelloni kanssa. Minne ihmeeseen sillä oli niin kiire?
(Hihitystä)
Mullakin lääkitys on, tosin yskänlääkitys ja se on viski.
(Oorastavan mielenterveysongelman alun itkupotkunaururaivarit)
Hullun ja neron raja on häilyvä, tosin kyse saattaa olla ainoastaan valituista paloista. 300 sivua ilman naurua ja meillä on kirja, tarvitsee vain ottaa yhteyttä painoon.
Olen luullut sua äijäksi, tai oikeestaan en ole tiennyt ootko muija vai äijä