Surusta selviää!

Rakastuin päätä pahkaa eroni jälkeen, muutin uuden rakkauteni lähelle, tein kaikkeni saadakseni olla ihanan miehen lähellä.

Ajan myötä luonne alkoi selvitä minullekin ja lopetin suhteen. Kärsin hirvittäviä tuskia, rakastinhan vieläkin niin paljon. Mies lähestyi uudelleen, aloitin suhteen taas empimättä. Hyvä että aloitin. Suhde jatkui taas jonkun aikaa, huomasin entistä tarkemmin, kuinka minulle ei ollut aikaa, kuinka mielipiteeni ei merkinnyt mitään, lähes kaikki mitä sanoin oli tyhmää.

Mitä tahansa yritin miehen eteen, kiitosta ei herunut. Missään ei ollut iloa, mistään ei voinut olla kiitollinen. Kaikkea varjosti hänen erinomaisuutensa painava taakka.

Lopulta en kestänyt. Laitoin suhteen poikki, ja nyt pari kuukautta sen jälkeen voin jo sanoa, että OHI ON! Se piinaava rakkaus josta en luullut koskaan pääseväni yli, niin, se on ohi. En halua häntä enään.

Ensimmäiseenkin eroon oli syynsä, mutta rakkautta oli liikaa, en pystynyt sisäistämään ettemme sovi yhteen. Toinen yritys avasi silmäni.

En kehoita kaikkia uuteen yritykseen, mutta olen niin onnellinen, kun mitään ei jäänyt hampaankoloon, en missään tapauksessa halua tätä miestä enään, vaikka seksi olikin taivaallista. Se ei riitä. Hän ei ole minulle se oikea.

Olin murheen murtama, mutta nyt vapaa aloittamaan loppuelämäni. Ei kiirettä uuteen suhteeseen, mutta silmät auki.

Tsemppiä kaikille sydänsuruisille!
3655
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Ja ilmeisesti teit juuri joluna kaikkea mukavaa kumppanillesi että sait mahdollisimman surullisen joulun.

Se todellinen luonne joka sinulle alkoi hieman selviämään olet sinä itse. Sinä et kyennyt ottamaan vastaan sitä rakkauden määrää jota miesystäväsi sinulle tarjosi.

Tulet törmäämään tuohon samaan vielä lukuisia kertoja parisuhteissasi. Selkeästi kirjoituskestasi paistaa että olet parikymppinen nykynainen jolle mikään ei riitä, ja tulet löytämään itsesi kerta toisensa jälkeen yhä epätoivoisimmasta tilanteista, -itsesi kanssa.

Sinä pilasit jälleen kerran yhden mahdollisuuksistasi, -ehkä sen ainoan ja oikean joka olisi ollut sinun elämäsi valon tie.Jo pelkästään se että alennuit kirjoittamaan tuon tänne osoittaa että et ole alkuunkaan sinut tekemisiesi ratkaisujen kanssa. Onneksi olkoon.

Pidä hyvä loppuelämä :)

Äänestä
  • Juuri tämäntapainen oli rakastamani mieskin. Ettei olisi hänen kirjoittamansa?

    Vastauksesi sai minut vaan hymyilemään ja jälleen kerran lisäsi iloani että olen päässyt irti.

    Oikein hyvää loppuelämää sinulle Pähkinähakki. Koita päästä katkeruutesi yli.

    Äänestä

Olen jo kirjoittanutkin tarinani tänne...silti en näe itselläni sinun olotilaasi.
Minä en rakastunut, vaan pistin koko hiton elämäni peliin. Mies oli parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut.
Olen päivästä ja tunnista toiseen mäsänä. Mikään ei tunnu miltään eikä mikään helpota tuskaa, kun se pala minua puuttuu.
En voi edes hengittää.
Koska tämä menee ohi? Ei taida mennä koskaan..
Moni on sanonut, että ovat surreet vastaavaa rakkautta yli 3 vuotta. Ennemmin tapan itseni, kun kidun näin usean vuoden..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ohi on kirjoitti:

Rakastuin päätä pahkaa eroni jälkeen, muutin uuden rakkauteni lähelle, tein kaikkeni saadakseni olla ihanan miehen lähellä.

Ajan myötä luonne alkoi selvitä minullekin ja lopetin suhteen. Kärsin hirvittäviä tuskia, rakastinhan vieläkin niin paljon. Mies lähestyi uudelleen, aloitin suhteen taas empimättä. Hyvä että aloitin. Suhde jatkui taas jonkun aikaa, huomasin entistä tarkemmin, kuinka minulle ei ollut aikaa, kuinka mielipiteeni ei merkinnyt mitään, lähes kaikki mitä sanoin oli tyhmää.

Mitä tahansa yritin miehen eteen, kiitosta ei herunut. Missään ei ollut iloa, mistään ei voinut olla kiitollinen. Kaikkea varjosti hänen erinomaisuutensa painava taakka.

Lopulta en kestänyt. Laitoin suhteen poikki, ja nyt pari kuukautta sen jälkeen voin jo sanoa, että OHI ON! Se piinaava rakkaus josta en luullut koskaan pääseväni yli, niin, se on ohi. En halua häntä enään.

Ensimmäiseenkin eroon oli syynsä, mutta rakkautta oli liikaa, en pystynyt sisäistämään ettemme sovi yhteen. Toinen yritys avasi silmäni.

En kehoita kaikkia uuteen yritykseen, mutta olen niin onnellinen, kun mitään ei jäänyt hampaankoloon, en missään tapauksessa halua tätä miestä enään, vaikka seksi olikin taivaallista. Se ei riitä. Hän ei ole minulle se oikea.

Olin murheen murtama, mutta nyt vapaa aloittamaan loppuelämäni. Ei kiirettä uuteen suhteeseen, mutta silmät auki.

Tsemppiä kaikille sydänsuruisille!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu