Poika & tyttö = kavereita

Mulla oli vielä kuukausi sitten todella ihana jätkäpuolinen kaveri... Todellakin, mulla on loistava paraskaveri, likka siis, mutta tämä jätkä, hän oli mulle korvaamaton ystävä! Me tunnettiin kolmisen vuotta, tutustuin jätkään exäni kautta, mikä oli todella ihmeellistä! Meistä tuli hyvät ystävät ja hän oli ainut kaverini joka lopulta tunsi mut kaikkeista parhaiten... :)

Kaikki aina ihmettelivät, että ollaanko me yhdessä tai jotain, varsinkin ystävystymisemme alkuvaiheessa... Me ei koskaan oltu yhdessä, molemmilla oli omat seurustelukumppanit ja tuettiin toisiamme jos toisen suhde meni poikki tai jotain vastaavaa...

Kuitenkin kuukausi sitten kaikki muuttui, kaverini kuoli ja jäin yksin... Muut kaverini ovat siitä asti yrittäneet lohduttaa minua, mutta kukaan ei tiedä mitä todella tunnen... Kaipaan kaveriani silmittömän paljon, tuntuu kuin osa minustakin olisi mennyt hänen mukanaan hautaan!

Haluan vaan sanoa, että se että pystyy olemaan kaverina vastakkaisen sukupuolen kanssa, vieläpä erittäin läheisissä ystävyysväleissä on suuri saavutus ja lahja!

Kuitenkin, me olemme ystäviä aina ja olen kaveristani aina erittäin ylpeä! Kaipaan häntä, mutta tiedän että hän on aina hengessä mukana... :)

Rakastan Sinua!

Annampa vähän vanhemman henkilön neuvon. Älä vain kadota ystävääsi, kuten minä tein muiden piikittelyn takia aikanaan. Jossain vaiheessa huomaat muiden olevan vain kateellisia sinulle. Osaat arvostaa ystävyyttä pikkuisen vanhempana, mutta kadotettua ystävyyttä ei näytä saavan takaisin. Ja olette olleet ystäviä jo niin kauan, että uskaltakaa olla omiin ajatuksiin luottavia. Minä en uskaltanut olla ja nyt voin todeta olleeni aikanani typerä.

Olen Anna kanssasi samaa mieltä, hyvää ystävää ei saa päästää käsistään muiden mielipiteestä huolimatta. Itse tapasin miespuolisen ystäväni töissä kaksi vuotta sitten. Hän on minua 20 vuotta vanhempi, tosin nuorekas, pitää urheilusta jne. kuten minäkin. Meillä alkoi juttu lentää heti hyvin. Koska olemme töissä työpaikassa, jossa on n. 45 naista ja 5 miestä, johtuneeko sitten vanhempien naisten (45-55v)mustasukkaisuudesta, olemme saaneet pelkästä ystävyydestämme paljon mutaa päällemme. Kaikki kun luulevat, että meillä on suhde. Totuus on kuitenkin se, että kumpikaan meistä ei tunne mitään kiellettyä toista kohtaan. Kerran me vain päätimme, että kaikista ilkeistä puheista huolimatta meidän ystävyytemme kestää ja se päättyy vain jos me itse niin haluamme. Näin on ollut hyvä, huomautteluja, vihjailuja yms. tulee, mutta kun niistä ei välitä niin homma ok.Ja eihän se olisi todellista ystävyyttä jos se siihen kaatuisi.