vaikka olisi papin aamen, se ei takaa liiton pysymistä. Joten tulevaa ajatellen, jos ikuisuutta mietii, niin jopa perinnönjakoa tuumaten on parasta että omaisuuttaa hankitaan vuorotellen jommankumman nimiin, ei yhteiseksi. Tömä koskee kaikkea vähönkin suurempaa, kuten autoa, auton peräkärryä, sirkkeliä, ja ENNENKAIKKEA EVÄLÄÄ OMAKISUUTTA koirai, kissoja hevosia yms. Jos ero tulee, saa nimellään omistanut eläimen mukaansa ilman riitelyä, tai ainkin poliisin hakemanan
ei ikuista
kiakkijakoon
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei kai se omistusoikeus poista sitä että se toinenkin voi kiintyä siihen lemmikkiin? Se luopuminenhan siinä on se joka sattuu, omistusoikeudesta tappeleminen on vain sen ilmentymä.
Eiköhän kätevin tapa ole se että tehdään vaikka yhteinen sopimus jossa sovitaan että eron sattuessa kummallakin on tapaamisoikeus lemmikkiin riippumatta siitä kumpi sen omistaa (vähän siis samaan tapaan kuin lapsista). Tällöin omistuksesta ei tarvitse tapella.