Tää on jatkoa noihin muihin yhtä säälittäviin ja surullisiin juutihin. Tapasin mun miehen 2,5 vuotta sitten. En ollu koskaan ennen rakastanu ketään oikeasti. Oli vaan niitä parin kuukauden lyhyitä merkitsemättömiä juttuja. Tää oli rakkautta ensi silmäksellä. Seurusteltiin 1,5kk ennen kun lähdin Usaan aupairiksi.
Piti olla vuoden, mutta älyttömän huono säkä perheen kans toi mut takas suomeen 7kk päästä.
Ero mun miehestä oli vaikeeta. Joka viikko soiteltiin. Mutta silti päätettiin että molemmat saa tehdä mitä haluaa. se oli oikeasti tosi hyvä juttu! Usassa sinkkuna oli upeeta olla!!!
Joo sitten takasin tultua jatkettiin mihin jäätiin. Vähän oli mustasukkasuuden tunteita molemmin puolin kun kerrottiin mitä oltiin kummatki tehty. Vaikka vähättelin kaikki mun "tekemiset" ihan minimaaliseksi..
Sit jotenkin alettiin riidellä tosi paljon. Varmaan arki astui kuvaan. Erottiin. Mulla oli ihan hirveet eron tuskat! Rakastin mun miestä tosi paljon.
Oltiin 3viikkoa erossa. Ja alotettiin puhtaalta pöydältä tapaileen uudelleen -hitaalla temmolla tosin. Sit seurusteltiin ihan tosissaan. Mun mies on aina ollut hyvä juhliin -vikkon loppusin tosian vaan. Ja niin oon mäkin. Mutta mä halusin että me oltais vietetty enemmän aikaa yhdessä viikon loppuisin. No se meni siihen että loppukesästä aina oli jatkot mun miehen luona. (huom: ei asuttu yhdessä)
Ja sitä kautta ihan kamalia kana ämmiä sielä. Mä kyllä luotin mun mieheen koska kummatkaan ei hyväksy pettämistä.
Ja tietty siinä tilanteessa en voinu muuta kun "nalkuttaa" sille niistä. Mustasukkasuudesta sillein että ne vei mun aikaani sielä!
Tottakai sielä jatkoilla oli kaikkia mun miehen kavereitakin, että ei pelkästään kanaämmiä..
2 viimeistä viikonloppua ennen meidän eroa, elokuussa oli ihan kamalia -just koska en hyväksyny sitä että ei aina tarvi mennä!!
Sit oltiin sovittu että mennään mun porukoille syömään ja juhliin niiden 25 vuotis hääpäivää. Sanoin mun äijälle että katokkin sit että et juo paljoa ja että meet aikasin nukkuun. Soitin sille sit seuraavana päivänä 12 aikaan että tuun tunnin päästä sinne. No eihän se paska ollu menny ees nukkuun. Vittu sit itkettiin ja olin tosi raivona! Sit yhtäkkiä se jätti mut. En pysty vieläkään käsitteleen mun tunteita mitä sillon tunsin. itkkin 2 päivää ihan koko ajan. Olin mun kavereiden luona, etten olis ollu yksin! Se autto. Sit mun äiti soittaa mulle kun oon kaupassa ja kertoo että mun mummi on kuollut. Silloin mun maailma romahti. Siis se viikko oli niin kamalaa, että olin kuolla suruun! Tietenkin halusin ja tarvitsin mun miehen tukea. Itkin sille puhelimessa että nyt on pakko nähdä. No me nähtiin ja sen jälkeen alko tapailu, seksi -ilaman surustelua ja sitoumuksia. Se anto mulle touivoa koko ajan. Se välillä sano että rakastaa mua vieläkin. Mutta ei halua seurustella. Ei sen takia että se sais olla vapaa tyyliin paneen ketä haluaa, vaan koska että se saa mennä ja tulla niin kun haluaa, eikä kukaan voi sanoa siihen mitään.
Mun rakkaus ei loppunu. Vaikka se oli välillöä tosi paska mua kohtaan. Ei pitäny lupauksiansa ym. Mä olin aina ihan rikki! Itkin joka toinen viikonloppu kamalia riitoja.
Mä oon roikkunu siinä nyt n. 4kk ja oon kohta niin masentunu etten kestä. Aina lupaan itselleni että en enää soita tai tekstaa ja että nyt se on loppu. Mutta en pysty siihen!
Nyt vein kaikki meidän yhteiset kuvat sille. koska en pysty kattoon niitä. Ja nyt ehkä vähän kaduttaa. Haluan ne meinaan sit takas kun pystyn katsoon niitä tuntematta mitään.
Mä oon rikki. En voi kuvitellakkaan rakastavani ketään toista! ja se että sängyssä meillä oli mahtavaa tekee seksin ajattelemisen jonkun muun kanssa mahdottomaksi. Mun mies antoi mulle mun ekat yhdyntä orkut.. Ja se viä että se olis jonkun muun kans -en pysty ees ajatteleen sellasta!
Miten tästä pääsee yli???!!! Miten saan päähäni taottua että en ota siihen mitään yhteyttä?
Mä lupasin uuden vuoden lupauksen hiljaa itselleni että se on loppu. En kerro edes kavereilleni, kun eihän ne enää tota usko. Mä haluaisin jotenkin satuttaa tai kostaa sille, etten mä olis ainoa joka on ihan rikki.
Mun oma pikku elämäni... Veera -83.
Piti olla vuoden, mutta älyttömän huono säkä perheen kans toi mut takas suomeen 7kk päästä.
Ero mun miehestä oli vaikeeta. Joka viikko soiteltiin. Mutta silti päätettiin että molemmat saa tehdä mitä haluaa. se oli oikeasti tosi hyvä juttu! Usassa sinkkuna oli upeeta olla!!!
Joo sitten takasin tultua jatkettiin mihin jäätiin. Vähän oli mustasukkasuuden tunteita molemmin puolin kun kerrottiin mitä oltiin kummatki tehty. Vaikka vähättelin kaikki mun "tekemiset" ihan minimaaliseksi..
Sit jotenkin alettiin riidellä tosi paljon. Varmaan arki astui kuvaan. Erottiin. Mulla oli ihan hirveet eron tuskat! Rakastin mun miestä tosi paljon.
Oltiin 3viikkoa erossa. Ja alotettiin puhtaalta pöydältä tapaileen uudelleen -hitaalla temmolla tosin. Sit seurusteltiin ihan tosissaan. Mun mies on aina ollut hyvä juhliin -vikkon loppusin tosian vaan. Ja niin oon mäkin. Mutta mä halusin että me oltais vietetty enemmän aikaa yhdessä viikon loppuisin. No se meni siihen että loppukesästä aina oli jatkot mun miehen luona. (huom: ei asuttu yhdessä)
Ja sitä kautta ihan kamalia kana ämmiä sielä. Mä kyllä luotin mun mieheen koska kummatkaan ei hyväksy pettämistä.
Ja tietty siinä tilanteessa en voinu muuta kun "nalkuttaa" sille niistä. Mustasukkasuudesta sillein että ne vei mun aikaani sielä!
Tottakai sielä jatkoilla oli kaikkia mun miehen kavereitakin, että ei pelkästään kanaämmiä..
2 viimeistä viikonloppua ennen meidän eroa, elokuussa oli ihan kamalia -just koska en hyväksyny sitä että ei aina tarvi mennä!!
Sit oltiin sovittu että mennään mun porukoille syömään ja juhliin niiden 25 vuotis hääpäivää. Sanoin mun äijälle että katokkin sit että et juo paljoa ja että meet aikasin nukkuun. Soitin sille sit seuraavana päivänä 12 aikaan että tuun tunnin päästä sinne. No eihän se paska ollu menny ees nukkuun. Vittu sit itkettiin ja olin tosi raivona! Sit yhtäkkiä se jätti mut. En pysty vieläkään käsitteleen mun tunteita mitä sillon tunsin. itkkin 2 päivää ihan koko ajan. Olin mun kavereiden luona, etten olis ollu yksin! Se autto. Sit mun äiti soittaa mulle kun oon kaupassa ja kertoo että mun mummi on kuollut. Silloin mun maailma romahti. Siis se viikko oli niin kamalaa, että olin kuolla suruun! Tietenkin halusin ja tarvitsin mun miehen tukea. Itkin sille puhelimessa että nyt on pakko nähdä. No me nähtiin ja sen jälkeen alko tapailu, seksi -ilaman surustelua ja sitoumuksia. Se anto mulle touivoa koko ajan. Se välillä sano että rakastaa mua vieläkin. Mutta ei halua seurustella. Ei sen takia että se sais olla vapaa tyyliin paneen ketä haluaa, vaan koska että se saa mennä ja tulla niin kun haluaa, eikä kukaan voi sanoa siihen mitään.
Mun rakkaus ei loppunu. Vaikka se oli välillöä tosi paska mua kohtaan. Ei pitäny lupauksiansa ym. Mä olin aina ihan rikki! Itkin joka toinen viikonloppu kamalia riitoja.
Mä oon roikkunu siinä nyt n. 4kk ja oon kohta niin masentunu etten kestä. Aina lupaan itselleni että en enää soita tai tekstaa ja että nyt se on loppu. Mutta en pysty siihen!
Nyt vein kaikki meidän yhteiset kuvat sille. koska en pysty kattoon niitä. Ja nyt ehkä vähän kaduttaa. Haluan ne meinaan sit takas kun pystyn katsoon niitä tuntematta mitään.
Mä oon rikki. En voi kuvitellakkaan rakastavani ketään toista! ja se että sängyssä meillä oli mahtavaa tekee seksin ajattelemisen jonkun muun kanssa mahdottomaksi. Mun mies antoi mulle mun ekat yhdyntä orkut.. Ja se viä että se olis jonkun muun kans -en pysty ees ajatteleen sellasta!
Miten tästä pääsee yli???!!! Miten saan päähäni taottua että en ota siihen mitään yhteyttä?
Mä lupasin uuden vuoden lupauksen hiljaa itselleni että se on loppu. En kerro edes kavereilleni, kun eihän ne enää tota usko. Mä haluaisin jotenkin satuttaa tai kostaa sille, etten mä olis ainoa joka on ihan rikki.
Mun oma pikku elämäni... Veera -83.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olet vielä niin lapsi että on hyvä että elämä koettelee. Kannattaa hankkia jotakin oikea tekemistä eikä elää missään haavemaassa. Herää todellisuuteen!
Niin kumpa olisi niin helppoa. Kun on lukenu noita muiden viestejä, niin se on jotenkin auttanu että on niin paljon ihmisiä jotka on oikeesti selvinny tästä.
Sinulle on ollut tuskallista havaita, että ihminen johon olet pitkään kohdistanut tunteesi ei ole ollutkaan sitä mitä olisit tarvinnut.
Huono ihmissuhde ruokkii heikkouksia: mustasukkaisuutta, epävarmuutta, riippuvuutta.
Hyvä ihmissuhde tukee ihmisen omia vahvuuksia: itsetuntoa, kykyä luottaa ja uskoa mahdollisuuksiinsa, oman näköisensä elämän rakentamista ,elämän,missä viihtyy, kukoistaa ja on parhaimmillaan, hyväksyttynä ja rakastettuna sellaisena kun on.
Sinä kykenet jättämään tämän ihmissuhteen taaksesi ja oikeastaan...tulet hämmästymään kuinka helppoa se onkaan. Aina ei tarvitse surra itseänsä sairaaksi kun myöntää tosiseikan: tämä ihminen ei loppujen lopuksi tarjonnut sinulle sitä mitä tarvitset kumppanuudelta.Päätöksen yhtäkkisyys ja lähiomaisen kuolemantapaus aiheuttivat sinulle turvattomuuden tunteen, joka on luonnollista. Se menee ohitse sinulta varmasti, älä ole huolissasi.
Lyhyesti: tulet löytämään kumppanin joka on kaikkea sitä mitä tarvitset ja ehkäpä enemmänkin.
Päästä irti tuosta kypsymättömästä kaverista, sillä sitä nopeammin löydät Hänet jonka viereen todella kuulut ja jonka vierellä sinun on hyvä olla ja elää. Olet taistelija ja rohkeampi kuin luuletkaan. Sinun on aika ruveta käyttäytymään siten kuin luonteeseesi kuuluu: järkevästi ja rauhallisesti harkiten, ilman joutavia itsesyytöksiä (heitä ne romukoppaan NYT). Sinulla tulee olemaan harvinaisen onnellinen elämä. Kaikkea hyvää ja paljonpaljon terveisiä täältä jostakin Veeralle!!!!
Kiios sanoistasi! aijon säilyttää sun viestin! viestissäsi oli just asioita mitä tarvin! vaikka on yli paska fiilis nyt varsinkin kun olis ehkä pitäny viedä kuvat vaikka mun porukoille. Että saan niitä joskus viä katsella kun tuntuu hyvältä. Pitäisköhän oikeasti hakea ne. kyllä mä luulen et se antaa. jos se sattuu vastaan puhelimeen..
mut kiitos!
Voimia ja paljon, sulla on ollut rankkaa mutta selvästi haluat selvitä (ja sun on pakko ;).. Eli ei muuta kuin uudet vuodet ja uudet kujeet, totta kai sattuu mutta se kuuluu asiaan. Itke kun itkettää ja anna lupa surra mutta älä jää siihen. Itse en ole enää puoleentoista viikkoon pitänyt yhteyttä exään ja kyllä nyt jo helpottaa.. En edes ajattele sitä enää koko aikaa. Totta kai rakastan sitä edelleen mutta.. Tiedän ettei meistä olisi voinut enää tulla mitään. Se ajatus helpottaa ja uskon että jossain on vielä se unelmien mies. Ja takuulla sinullakin!=) Kyllä me tästä selvitää, aivan varmasti.
Pakko on sevitä tästä!! masentaa tosi paljon.. mut silleen oon aika vahva että tiedän että pitää jatkaa vaan eteen päin päivä kerrallaan. Mä varmaan kuolisin jos mulle kävis samanlailla kun monille täälä, että olisin vielä 8kk jälkeen ihan rikki paskana. en voi antaa sen tapahtua! pakko löytää jostain vähän itsekunnioitusta ettei jää roikkuun.
Paras neuvo on kai myös ollu että poissa silmistä, poissa mielestä. Tosi hyvä että oot pystyny oleen pitämättä yhteyttä siihen. Mäkin aattelin jotain, että elän viikko kerrallaan, eli palkitesn itseni kun oon pystyny oleen aina viikon ottamatta yhteyttä. Ja myös että oon ollu vahvana enkä vastaa mun exän puheluihin. No niitä ei niin hirveästi tule mut anyways..
Täällä ollaan ja mennään eteenpäin. Tänään esim on parempi olo kun eilen!!! ihan hyvä merkki..=)
Niin, jos joku sydämensä särkenyt ihminen lukee tän, Tänään tuntuu jo paljon paremmalta. Aina vaan paranee, aikaa on nyt 3pv.
Toiveikas olo. Vaikka tää on vasta alkua. Kohta alkaa yksinäinen arki se vasta rankkaa onkin. (kun nyt oon opiskelujen välissä töissä ja kiireinen..)