Kuinka moni teistä uskoo, että kuoleman jälkeen on jotain? Tein vanhasta aloituksestani koonnin tänne uskovaisten keskuuteen, sillä aihepiiri on mielenkiintoinen. Haluaisin, että ette mielipiteistäni suutu tai ota nokkiinne, vaan toivoisin asiallista keskustelua aiheesta.
Mutta mutta mietitäänpä nyt ihan järjellä tätä asiaa.
Mielestäni ei ole olemassa mitään sielua (siis kun sillä tarkoitetaan "henkeä" sisälläsi)
Jos olisit tietoinen kuolemasi jälkeen eli siis sieluna/kummituksena/henkenä jäisit tänne kikkailemaan tai siirtyisit "tuonpuoleiseen" niin ethän sinä edes tiedostaisi sitä.
Näet, tunnet ja koet fyysisellä kehollasi, joten ei ole mielekästä olettaa näitä ominaisuuksia "hengelle/sielulle".
Jos oletat, niin mietippä seuraavia seikkoja:
miksi et voi nähdä ilman silmiäsi?
miksi fyysinen aivovaurio voi jopa muuttaa persoonaasi?
Ja viimeisimpänä missä vaiheessa "sielu" syntyy/ mistä se tulee kehoosi?
Syntyykö se jo kun olet vielä yksisoluinen klöntti kohdussa? Onko se sinulla jo siittiönä? syntyykö se vasta kun alat kehittää minäkuvaasi? lisätäänkö se synnytyshetkellä?
Onko keskenmenossa menehtyneellä vauvalla sielua?
Jos on, niin eihän hänellä ole vielä edes minäkuvaa tai minkään asteista tietoisuutta kehittynyt. Viettääkö hän siis ikuisuuden kuten syntymättä jäänytkin- olemattomuudessa? Jos näin, niin miksi ei jo tietoisuuden kehitäneellä sitten olisi sama tilanne, sillä mietintähän tapahtuu aivoissa?
Mielestäni on naiivia olettaa mitään sielua.
Todella itsekästä olettaa ikuista elämää.
On myös epärehellistä vastata näihin kysymyksiin venyttämällä todellisuutta uskomustensa ja halukkuutensa mukaan vain helpottaakseen omaa oloaan.
Kuolemaa on turha pelätä, sillä kukaan ei siltä pakene ja se on yhtä luonnollista kuin syntyminenkin.
En kuitenkaan voi tai edes aio esittää mitään absoluuttista totuutta kuoleman jälkeisestä elämästä, kuten ei kukaan muukaan mutta ei pitäisi sinunkaan. Mikäli olet oikeasti rehellinen, et julista uskomuksiasi totuutena.
Jos sinun mielesi saa rauhan uskomalla muinaisten paimentolaisten satuilut kirjallisuuden historian sairaimmasta psykopaatista, joka lupaa ikuisen elämän taivaassa kun uskot hänen poikaansa, joka on oikeastaan hän itse, jonka hän tapatti ihmisten toimesta voidakseen antaa ihmisille anteeksi kaiken, minkä itse on määrännyt tapahtuvaksi, niin siitä vaan, sinulla on siihen oikeus.
Mielestäni moinen toki on absurdia mutta kiinnostava ilmiö.
Iloitkaa syntymästä, nauttikaa elämästä ja kuolkaa rauhassa.
Mutta mutta mietitäänpä nyt ihan järjellä tätä asiaa.
Mielestäni ei ole olemassa mitään sielua (siis kun sillä tarkoitetaan "henkeä" sisälläsi)
Jos olisit tietoinen kuolemasi jälkeen eli siis sieluna/kummituksena/henkenä jäisit tänne kikkailemaan tai siirtyisit "tuonpuoleiseen" niin ethän sinä edes tiedostaisi sitä.
Näet, tunnet ja koet fyysisellä kehollasi, joten ei ole mielekästä olettaa näitä ominaisuuksia "hengelle/sielulle".
Jos oletat, niin mietippä seuraavia seikkoja:
miksi et voi nähdä ilman silmiäsi?
miksi fyysinen aivovaurio voi jopa muuttaa persoonaasi?
Ja viimeisimpänä missä vaiheessa "sielu" syntyy/ mistä se tulee kehoosi?
Syntyykö se jo kun olet vielä yksisoluinen klöntti kohdussa? Onko se sinulla jo siittiönä? syntyykö se vasta kun alat kehittää minäkuvaasi? lisätäänkö se synnytyshetkellä?
Onko keskenmenossa menehtyneellä vauvalla sielua?
Jos on, niin eihän hänellä ole vielä edes minäkuvaa tai minkään asteista tietoisuutta kehittynyt. Viettääkö hän siis ikuisuuden kuten syntymättä jäänytkin- olemattomuudessa? Jos näin, niin miksi ei jo tietoisuuden kehitäneellä sitten olisi sama tilanne, sillä mietintähän tapahtuu aivoissa?
Mielestäni on naiivia olettaa mitään sielua.
Todella itsekästä olettaa ikuista elämää.
On myös epärehellistä vastata näihin kysymyksiin venyttämällä todellisuutta uskomustensa ja halukkuutensa mukaan vain helpottaakseen omaa oloaan.
Kuolemaa on turha pelätä, sillä kukaan ei siltä pakene ja se on yhtä luonnollista kuin syntyminenkin.
En kuitenkaan voi tai edes aio esittää mitään absoluuttista totuutta kuoleman jälkeisestä elämästä, kuten ei kukaan muukaan mutta ei pitäisi sinunkaan. Mikäli olet oikeasti rehellinen, et julista uskomuksiasi totuutena.
Jos sinun mielesi saa rauhan uskomalla muinaisten paimentolaisten satuilut kirjallisuuden historian sairaimmasta psykopaatista, joka lupaa ikuisen elämän taivaassa kun uskot hänen poikaansa, joka on oikeastaan hän itse, jonka hän tapatti ihmisten toimesta voidakseen antaa ihmisille anteeksi kaiken, minkä itse on määrännyt tapahtuvaksi, niin siitä vaan, sinulla on siihen oikeus.
Mielestäni moinen toki on absurdia mutta kiinnostava ilmiö.
Iloitkaa syntymästä, nauttikaa elämästä ja kuolkaa rauhassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.