Ehkä ei koko tarina, ehkä ei puoliksikaan mutta edes hajanaisia palpja sieltä täältä.Edes pieni kokonaisuus.
Olen vielä suhteellisen nuori ja elämä on oikeasti vasta edessäni, niinkuin onkin. Mutta takanapäin on niin paljon paskaa että ei sanat edes riitä kertomaan sitä. Kaikki alkoi parisen vuotta sitten...
Erosin vuosia kestäneestä suhteesta, ja vaihdoin paikkakuntaa. Minun oli niin paha olla että annoin kyllä sinkkuudelleni mahdollisuuden (ennen tätä suhdetta en ollut ollut kun muutaman miehen kanssa)ja turrutin henkistä tuskaani fyysisellä "hyvänolon tunteella". Ja pahinta erossa oli ettei siihen ollut mitään käypää selitystä. Mies vain kertoi lähtevänsä, pois meidän kaupungista ja kaukosuhde olisi ollut ainoa mahdollisuus, minä en usko niiden toimivuuteen ja annoin olla.
Aloin juomaan päivittäin, ja harrastin irtosuhteita kymmenittäin. Joskus harvoin suhde kesti viikon, korkeintaan kaksi.
Muutettuani takaisin kotikonnuille puolen vuoden poissaolonjälkeen jatkoin juomista entiseen malliin(päivittäin) ja loin edelleen irtosuhteita...
Pian tapasin erään tyypin jonka kanssa pidimme kymmenisen kuukautta yhtä, lähinnä joimme ja vedimme lääkkeitä ja silloin se oli minusta hohdokasta. On viikkoja joista en muista mitään.
Tämä tyyppi oli minua 8 vuotta vanhempi, ja kovan elämän koulun käynyt rikollinen. Tokihan sitä olevinaan rakastuneena teki melkein mitä vain.Pettäminen meillä oli molemminpuolista(vaikka en KOSKAAN aiemmin ollut pettänyt niin tälle tyypille tein sen joitakin kertoja) Rikoksiakin...Etenkin kun on jonkun aineen vaikutuksen alaisena.
Kuitenkin jatkuvan pettämisen takia vaihdoin tämän tyypin toiseen,Markukseen. Markus rakastui minuun välittömästi silmittömästi, ja lähinnä mekin joimme mutta lääkkeitä en enää syönyt.
En rakastanut Markusta, ja petin häntä jatkuvaan, koskaan en jäänyt kiinni. En edes ollessani Markuksen parhaan ystävän kanssa sängyssä.Lisäksi pyysin häneltä rahaa että pääsisin käymään esim kaupungilla. Otin rahat ja lähdin juomaan. Markukselle soitin että painuisi vittuun kämpältäni, ja laitoin puhelimen kiinni. Hän tottui minun tulevan viikon kuluttuia takaisin krapulassa hänen ovelleen pyytämään rahaa. En voinut sietää Markusta selvinpäin, minua etoi koko tyyppi. Markus oli muutenkin harvinaisen psykoottinen ihminen. Pahoinpiteli minua usein tajuttomaksi asti, ja minulle se oli ihan sama...Minun vaan täytyi saada pysyä humalassa. Vihdoin tajuttuani tilanteen, lopetin juomisen kun seinään, Markuis olio jo kuukausipari ennen tätä päätöstä jäänyt pois kuvioista.
Tapasin sittemmin oltuani selvinpäin jo hetkisen (join kaiken kaikkiaan 1,7vuotta päivittäin)
Eemin. Eemiin tykästyin kyllä mutta hänestä puutti jotain...Eemin ja minun suhteen loppuvaiheessa tapasin Teemun. Ja Rakastuin heti vaikka minulle oli hyvin uutta luodä ihmissuhteita selvinpäin. En edes ollut harrastanut seksiä miesten kanssa selvinpäin pieneen ikuisuuteen. Teemua minä rakastin heti.
Teemu tietää menneisyyteni, ja kaiketi hyväksyy sen. Mustasukkaisuutensa takia joskus luulee minun pettävän häntä, mutta tajuaa että se aika oli sitä huuruista aikaa, että minä olen nyt selvinpäin ja pysyn.
En halua pettää...
Tämä oli minun pieni juttuni. Kommentoida saa, mut josm ahd. niin asiallisesti:)
Olen vielä suhteellisen nuori ja elämä on oikeasti vasta edessäni, niinkuin onkin. Mutta takanapäin on niin paljon paskaa että ei sanat edes riitä kertomaan sitä. Kaikki alkoi parisen vuotta sitten...
Erosin vuosia kestäneestä suhteesta, ja vaihdoin paikkakuntaa. Minun oli niin paha olla että annoin kyllä sinkkuudelleni mahdollisuuden (ennen tätä suhdetta en ollut ollut kun muutaman miehen kanssa)ja turrutin henkistä tuskaani fyysisellä "hyvänolon tunteella". Ja pahinta erossa oli ettei siihen ollut mitään käypää selitystä. Mies vain kertoi lähtevänsä, pois meidän kaupungista ja kaukosuhde olisi ollut ainoa mahdollisuus, minä en usko niiden toimivuuteen ja annoin olla.
Aloin juomaan päivittäin, ja harrastin irtosuhteita kymmenittäin. Joskus harvoin suhde kesti viikon, korkeintaan kaksi.
Muutettuani takaisin kotikonnuille puolen vuoden poissaolonjälkeen jatkoin juomista entiseen malliin(päivittäin) ja loin edelleen irtosuhteita...
Pian tapasin erään tyypin jonka kanssa pidimme kymmenisen kuukautta yhtä, lähinnä joimme ja vedimme lääkkeitä ja silloin se oli minusta hohdokasta. On viikkoja joista en muista mitään.
Tämä tyyppi oli minua 8 vuotta vanhempi, ja kovan elämän koulun käynyt rikollinen. Tokihan sitä olevinaan rakastuneena teki melkein mitä vain.Pettäminen meillä oli molemminpuolista(vaikka en KOSKAAN aiemmin ollut pettänyt niin tälle tyypille tein sen joitakin kertoja) Rikoksiakin...Etenkin kun on jonkun aineen vaikutuksen alaisena.
Kuitenkin jatkuvan pettämisen takia vaihdoin tämän tyypin toiseen,Markukseen. Markus rakastui minuun välittömästi silmittömästi, ja lähinnä mekin joimme mutta lääkkeitä en enää syönyt.
En rakastanut Markusta, ja petin häntä jatkuvaan, koskaan en jäänyt kiinni. En edes ollessani Markuksen parhaan ystävän kanssa sängyssä.Lisäksi pyysin häneltä rahaa että pääsisin käymään esim kaupungilla. Otin rahat ja lähdin juomaan. Markukselle soitin että painuisi vittuun kämpältäni, ja laitoin puhelimen kiinni. Hän tottui minun tulevan viikon kuluttuia takaisin krapulassa hänen ovelleen pyytämään rahaa. En voinut sietää Markusta selvinpäin, minua etoi koko tyyppi. Markus oli muutenkin harvinaisen psykoottinen ihminen. Pahoinpiteli minua usein tajuttomaksi asti, ja minulle se oli ihan sama...Minun vaan täytyi saada pysyä humalassa. Vihdoin tajuttuani tilanteen, lopetin juomisen kun seinään, Markuis olio jo kuukausipari ennen tätä päätöstä jäänyt pois kuvioista.
Tapasin sittemmin oltuani selvinpäin jo hetkisen (join kaiken kaikkiaan 1,7vuotta päivittäin)
Eemin. Eemiin tykästyin kyllä mutta hänestä puutti jotain...Eemin ja minun suhteen loppuvaiheessa tapasin Teemun. Ja Rakastuin heti vaikka minulle oli hyvin uutta luodä ihmissuhteita selvinpäin. En edes ollut harrastanut seksiä miesten kanssa selvinpäin pieneen ikuisuuteen. Teemua minä rakastin heti.
Teemu tietää menneisyyteni, ja kaiketi hyväksyy sen. Mustasukkaisuutensa takia joskus luulee minun pettävän häntä, mutta tajuaa että se aika oli sitä huuruista aikaa, että minä olen nyt selvinpäin ja pysyn.
En halua pettää...
Tämä oli minun pieni juttuni. Kommentoida saa, mut josm ahd. niin asiallisesti:)
Vastaukset 1
Vanhimmat
noo hyvähän se on kokeakkin pohja elämässään että voi kiivetä ylös:) kokemusta on myös pohjalla käynnistä mutta puhtaasti masennuksen takia.. ja nyt elämä maistuu paremmalta kun tietää että kyllä sitä jaksaa jatkaa vaikka sitten toisten takia ja toki itte hankkii siihen sisältöä:)
se on helppo antaa periksi juomiselle masennukselle ja muille negatiivisille asioille mutta aina niistä jotain oppii;)