Olenko sitten antiikkiesine, mutta en rehellisesti sanoen ymmärrä tätä niin valtavan suosion saanutta nettideittailua?
Käsittääkseni tarkoitus on laittaa oma profiili tai vastata jollekin joka kiinnostaa?
Sitten mennään ja tavataan ja painutaan sänkyyn. Petytään ja aletaan etsiä uutta.
Onko flirtti ja leikki kadonnut maailmasta!? Onko jo museoitunut ilmiö että katseet kohtaa, hymyillään,katsotaan silmiin. Nainen leikkii välinpitämätöntä mutta pitää kuitenkin kipinää yllä. Edetään näin, lopussa mies nappaa saaliinsa eli naisen. Nainen esittää avutonta ja heikkoa... siis leikkiä! Tätä jatketaan jonkin aikaa, koskemaan ei pääse ihan heti. Voi olla että jossain nähdään kohde johon silmät jää viipymään. Kohde vastaa esim hiusten nopealla heilautuksella, pienellä leuan nostolla ja saattaa punastua ja kääntyy poispäin, hymyillen salaa.
Mielestäni nainen ei saa missään tapauksessa olla "helppo"! en pysty kunnioittamaan.
Flirtin voi aloittaa kumpi tahansa, ja jos kohde ei leikkiin lähde niin sehän on vain leikkiä. Ei maailma siihen kaadu etsitään uusi kohde.
Ja painotettakoon, että flirtin tarkoitus ei ole löytää äkkiä se oikotie lakanoitten väliin, vaan asia josta molemmat osapuolet nauttii ja jatkaa niin pitkälle kuin on valmit jatkamaan. Johtaa tutustumiseen ja syvempään suhteeseen jos on johtaakseen. Tosin pitkään ylläpidetty flirtti ihan vaan huvin vuoksi on huonoa käytöstä. Jos aitoa kiinnostusta ei ole, lopetetaan, tai ei aleta ollenkaan.
Mielestäni maailma on muuttunut tältäkin osin tosi ikäväksi, rumaksi ja harmaaksi. Ihmiset ovat kuin jotain rumasti sanottuna pano-robotteja, täysin pinnallisia ja kylmiä. Omaa nautintoa haetaan, otetaan-kyllästytään-jätetään. Teitä käy ihan oikeasti sääliksi. Miehet ja naiset kilpailevat toinen toistensa halventamisesta ja mollamisesta. Tunteet on kuolleet maailmasta, ne hyvät tunteet. Pelkkä viha,katkeruus ja kilpailu ilmenee täälläkin Suomi24.
Olen kiitollinen etten ole tämän ajan nuori. Sain vielä perutettua hyvän kodin perheelleni ja yhdessä mennään, ylä- ja alamäet.
Käsittääkseni tarkoitus on laittaa oma profiili tai vastata jollekin joka kiinnostaa?
Sitten mennään ja tavataan ja painutaan sänkyyn. Petytään ja aletaan etsiä uutta.
Onko flirtti ja leikki kadonnut maailmasta!? Onko jo museoitunut ilmiö että katseet kohtaa, hymyillään,katsotaan silmiin. Nainen leikkii välinpitämätöntä mutta pitää kuitenkin kipinää yllä. Edetään näin, lopussa mies nappaa saaliinsa eli naisen. Nainen esittää avutonta ja heikkoa... siis leikkiä! Tätä jatketaan jonkin aikaa, koskemaan ei pääse ihan heti. Voi olla että jossain nähdään kohde johon silmät jää viipymään. Kohde vastaa esim hiusten nopealla heilautuksella, pienellä leuan nostolla ja saattaa punastua ja kääntyy poispäin, hymyillen salaa.
Mielestäni nainen ei saa missään tapauksessa olla "helppo"! en pysty kunnioittamaan.
Flirtin voi aloittaa kumpi tahansa, ja jos kohde ei leikkiin lähde niin sehän on vain leikkiä. Ei maailma siihen kaadu etsitään uusi kohde.
Ja painotettakoon, että flirtin tarkoitus ei ole löytää äkkiä se oikotie lakanoitten väliin, vaan asia josta molemmat osapuolet nauttii ja jatkaa niin pitkälle kuin on valmit jatkamaan. Johtaa tutustumiseen ja syvempään suhteeseen jos on johtaakseen. Tosin pitkään ylläpidetty flirtti ihan vaan huvin vuoksi on huonoa käytöstä. Jos aitoa kiinnostusta ei ole, lopetetaan, tai ei aleta ollenkaan.
Mielestäni maailma on muuttunut tältäkin osin tosi ikäväksi, rumaksi ja harmaaksi. Ihmiset ovat kuin jotain rumasti sanottuna pano-robotteja, täysin pinnallisia ja kylmiä. Omaa nautintoa haetaan, otetaan-kyllästytään-jätetään. Teitä käy ihan oikeasti sääliksi. Miehet ja naiset kilpailevat toinen toistensa halventamisesta ja mollamisesta. Tunteet on kuolleet maailmasta, ne hyvät tunteet. Pelkkä viha,katkeruus ja kilpailu ilmenee täälläkin Suomi24.
Olen kiitollinen etten ole tämän ajan nuori. Sain vielä perutettua hyvän kodin perheelleni ja yhdessä mennään, ylä- ja alamäet.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nainen painuu sänkyyn jokaisen komean miehen kanssa koska luulevat että ne on uskollisia hyvii miehii.
> Käsittääkseni tarkoitus on laittaa oma profiili tai vastata jollekin joka kiinnostaa?
> Sitten mennään ja tavataan ja painutaan sänkyyn. Petytään ja aletaan etsiä uutta.
Miten tuo poikkeaa siitä, että mennään baariin? Lähdetään jonkun kanssa, joka kiinnostaa. Mennään sänkyyn. Petytään ja aletaan etsiä uutta...
Nettideittailun etu on juuri siinä, että _ensin_ voi tutustua rauhassa kijoittelelmalla. Tapaaminen tarvitaan siihen, että saa oikeasti tuntuman toiseen ihmisenä. Sen voi tehdä esim. kahvilassa, aina ei tarvitse mennä suoraan sänkyyn. Jos tavatessa tuntui mukavalta, kirjoittelua voi jatkaa ja...
Juuri näin ainakin minun deittailukokemukseni ovat menneet. Siitä tosin on aikaa, nykyisen kumppanini löysin seitsemän vuotta sitten Suomi24:n treffeiltä.
No melkoiset ennakkoluulot sinulla kyllä on netideittailusta!!! Miten siinä flirtti katoaa? Itse olen nettideittaillut paljon ja tavannut arviolta 30 kumppania niiden kautta enkä yhdenkään kanssa ole mennyt sänkyyn. Ja tapaamiset ovat yl. juuri sisältäneet tuota ihanaa leikkiä mikä muuten alkaa jo siinä kirjotteluvaiheessa. Nettideitti ei ole muuttanut paljon mitään normideittailusta elämässäni, ainoastaan säästynyt aikaa kun kykenee selvittämään etukäteen kannattaako kyseisen ihmisen kanssa edes lähteä treffeille.
Tuollainen leikkiminen on niin teinitouhua kun olla ja voi. Itse viittaan kintaalla täysin jos nainen esittää jotain vaikeasti tavoiteltavaa. Suoraansanottuna jos ei kiinnosta niin seuraava. Kyllä toista kiinnostaa ilman ihme pelleilyäkin. Ihmisen pitää senverran aikuinen olla että tunteilla ei aleta leikkimään. Jos toiselle näytetään kiinnostuksen merkkiä siihen vastataan heti joko kyllä tai ei. Kyllä sen tietää ihan yhtälailla heti kuten kaupan maitohyllylläkin otanko sinisen vai punaisen maitotölkin. Tarvi sentään mitään pelleilyä alkaa näiden tölkkien välillä touhuaan.
Leikkiminen flirtillä ei ole minulle ainakaan mitään teinitouhua saatikka ihme pelleilyä, ei ole kyse tunteilla leikkimisestä. Flirtin tarkoitus on minulle selvittää voisiko tuo toinen olla sellainen mistä voisin enemmänkin kiinnostua, minulle ei ainakaan selviä kahta ihmistä katsomalla kumman "ottaisin" sen selvittää se flirtti.
Vaikeasti tavoiteltavana leikkiminen taas on eri asia kuin flirtti.
Ehkä toisille asiat on selviä pelkällä katsomisella, minä kun oikeasti siellä maitohyllylläkin mietin kumman tällä kertaa ottaisin tai minkä niistä useasta eri vaihtoehdoista ei pelkästään sinisen/punaisen välillä.
Ei taatusti kerro flirtti mitään. Se on leikkimistä. Tiedän miehiä jotka eivät osaa alkuunkaan flirttailla mutta kysyntää heillä on. Toiset taas leikkivät näin jokaisen tapaamansa naisen kanssa. Et voi tuolla selvittää ujon miehen ja vähemmän ujon taustoja vaikka niin väität. Vähemmän ujo voisi olla se elämäsi mies mutta leikkimisesi takia sysäät hänet syrjään ja mielelläsi valitset jonkun pelimiehen. Pelleilyä se on kaikki tyyni.
Kyllä nyt olet ymmärtänyt flirtin merkityksen täysin väärin, ei siinä ole tarkoitus selvittää kenenkään taustoja. Ei ihmissuhteissa ole kyse toisen taustoista. Eikä siinä flirtin tarkoituksena ole selvittää onko tuo mies nyt minun elämäni mies. Kyse on aivan muusta. Jos ihminen on leikkimielinen ja kujeileva ja haluaa toisen myös olevan, on flirtti oivallinen tapa saada selville ollaanko samalla aaltopituudella, ymmärretäänkö toisiamme. Minun elämäni mies ei esim. koskaan voisi olla niin ujo etteikö kykenisi flirttiin tai osaisi hallita sitä, minulle se leikkimielisyys on suuri osa koko suhdetta enkä vakavan ujon ihmisen kanssa voisi edes olla.
Flirtin ei edes tarvitse olla mitään leikkiä vaan perustua täysin totuuteen joka vain ilmaistaan leikkisästi toiselle ilman mitään valehtelua tai esittämistä.
Ujous ei ole suoraanverrannollinen etteikö voisi olla kujeileva ja leikkimielinen. Suomalaiseen persoonaan vaan on suurimmaksi osaksi sisäänrakennettu tietynlainen ujous ja varautuneisuus ulkopuolisia ihmisiä kohtaan. Esim itse pystyn olemaan erittäin rento ja leikkimielinen tutuille ihmisille tai sille naisystävälleni mutta en helvetissä ala pelleilemään minkään flirttailun kanssa tuntemattomille. Naisilta saa muutenkin pahansuopaisia katseita jos edes menee juttelemaan tuntemattomille. Saati alat jotain silmäpeliä pitämään niin kutsuvat valkotakkiset hakemaan. Sano mitä sanot niin tuolla leikkimälläsi saat monta hyvää ukkoa karkotettua. Se että ne ei pelleile kanssasi ei tee niistä ujoja ja hylkytavaraa parisuhde markkinoilla.
Ei flirtti ole edelleenkään mitään pelleilyä vaan tutustumista toiseen leikkisin keinoin. Ja sillä flirtillä pystyt juuri saamaan selville kannattaako mennä juttelemaan sille tuntemattomalle. En minäkään pidä että joku tuntematon tulee mulle juttelemaan jos en sitä halua.
Samaa mieltä kuin mitäihmekäsitystä. Ja eikö se pohjimmiltaan ole ihan hyvä, että ihmiset jotka nauttivat flirtistä ja leikkimielisyydestä tutustuvat löytävät toisensa, ja sitten taas ne jäyhemmät joiden mielestä flirttailu on pelleilyä tai muuten negatiivinen asia, tunnistavat toisensa? Silloinhan on saavutettu juuri se mihin pyrittiin: tunnistamaan onko toinen riittävän samanlainen tässä mielessä.
Vittu mitä paskaa.
"Nettideittailu on tappanut romantiikan"
Tietyllä tavalla totta.
Tuo romantiikan tappaminen alkoi jo oikeastaan silloin, kun alkoi se baareissa käyminen ja alkoholin käyttäminen siinä koko ajan mukana.
Romantiikkaa oli ilmassa silloin, kun vielä ihmiset kävivät tanssilavoilla ja -taloilla, eikä kaikilla suinkaan ollut niitä viinaksia mukana, joillakin tietysti kyllä. Itse olen saanut elää sen nuoruuden ja olen siitä onnellinen. Jännitys alkoi jo siitä, kun mentiin tanssipaikalle sisään ja liepeiltiin siinä orkesterilavan luona muka musiikkia kuunnellen, mutta samalla tarkastellen, ketä oli paikalla ja ketä tuli ovesta sisään. Välillä vaelleltiin ympäri ämpäri ja ns. näyttäydyttiin ja samalla etsittiin tuttuja ja uusia kasvoja tietysti myös. Oli hirveän jännää, kun ne ensimmäiset varsinaiset tanssisävelet alkoivat, tangoa tai valssia yleensä ja odotettiin, kuka tulee hakemaan. Olihan se aivan ihanaa, kun sieltä tungoksesta ilmestyi joku miellyttävä kaveri ja tuli kumartamaan, oikein sydän hakkasi. Jos hyvin synkkasi, oltiin yhdessä koko ilta tai sitten tanssittiin välillä muitten kanssa, mutta jossain vaiheessa se tietty kaveri tuli uudestaan hakemaan ja siitä saattoi alkaa se romanssi.
Hyvin, hyvin, HYVIN harvoin se johti mihinkään sänkyyn ja seksiin heti noin vain, ei todella. Yleensä sovittiin seuraava tapaaminen jonnekin, tai sitten että tavataan täällä uudestaan viikon päästä, ja voi miten jännää se oli odottaa se viikko. Seurustelu saattoi olla sitä, että tavattiin viikonloppuisin tai jopa harvemmin. Ei ollut nuorilla autoja kuten nyt eikä kännyköitä eikä tietokoneita. Silloin todellakin vielä kirjoiteltiin oikeita rakkauskirjeitä toisillemme, ei mitään lyhyitä ooks mun kaa -tekstareita. Ensimmäisen mieheni kanssa seurustelimme 10 kk, ennen kuin seksi tuli kuvioon.
Olen elänyt nuoruuden, jolloin seksi ei ollut ollenkaan se ensimmäinen ja ainoa asia, mikä yhdessäoloon kuului. Kaikki meni pitkän kaavan mukaan. Alkoholin kanssa ei touhuttu, se tuli kuvioihin vasta paljon myöhemmin. Olin jo lähes kolmekymppinen, ennen kuin tutustuin ravintolaelämään sellaisena, kuin se nyt käsitetään. Ja silloinkin vielä oltiin melko asiallisesti, ihan alussa naiset ei päässeet sisälle ravintolaan ilman miesseuraa, mikä nyt tuntuu ihan hassulta, mutta silloin sen otti ihan luonnollisena. Mikä tarve sitä sinne ravintolaan olisi yksikseen ollut mennäkään?
Totta kai netti ja deittailu tekee asian paljon yksinkertaisemmaksi, mutta jotenkin vähemmän romanttiseksi kuitenkin. Tiedän kyllä pareja, jotka ovat tavanneet sähköisesti ja ovat onnellisia, mutta myös niitä, joilla on huonoja kokemuksia. Olihan sitä etäkontakteja minunkin nuoruudessani, nuortenlehdissä oli kirjeenvaihtoilmoituksia vaikka kuinka paljon. Taisin kirjoitellakin joidenkin kanssa, mutta tapaamisiin asti ei mikään johtanut.
Tuo flirttailujuttu on ehkä hieman hankala käsite. Ei kai siinä kyse ole siitä, että tehtäisiin kaikenlaisia temppuja ja ilmeitä ja niin pois päin. Ne on minusta enemmänkin näitä peli-ihmisten tapoja, joihinkin tehoaa joihinkin ei. Ns. flirttaileva mies on minusta vastenmielinen, ollut aina. Ymmärrän hyvin, että myös se, että näyttelee vaikeasti saatavaa on luotaantyöntävää, mutta ei se liika helppouskaan kaikkia miellytä. Kai olen saanut vanhanaikaisen kasvatuksen, en ole elämäni aikana koskaan halunnut olla se, joka levittää kinttunsa koska vaan. Nykyisenkin aviomieheni kanssa taisi mennä muutama kuukausi, ennen kuin pääsimme sänkyyn asti, ei vain kummallakaan ollut tarvetta ihan heti.
Olen lukenut, että nykyään nuoret pojat vaativat tytöiltä kaikenlaisia ihme asentoja ja temppuja, koska ovat katsoneet niin paljon jo pornofilmejä ja kuvittelevat seksin olevan sellaista. Pornolla ja romantiikalla ei ainakaan ole toistensa kanssa mitään tekemistä. Onneksi elin lähes pornovapaan nuoruuden, ei ollut niitä paineita eikä kukaan kaivannut silikonirintoja.