Periaatteessa menee hyvin, meillä on tosi hauskaa keskenämme, kiusoittelemme toisiamme ja nauramme paljon. Meillä on mukavaa vaikka olemme pitkään kotosalla tekemättä mitään, mukava vain olla toisen vieressä.
Mutta mullakin on jokin vaisto miehen suhteen, etten uskalla antautua täysillä ja luottaa. Kun joskus suhteemme aikana on tullut jotain vähän epäilyttävää, esimerkiksi hän luki sähköpostejaan ja näytti minulle sieltä jotain, huomasin samalla viestin joltain minulle tuntemattomalta naiselta.
Kysyin ihan kepeästi, että kukas tuo nainen on, enempiä miettimättä tai tarkoituksella utelematta. Mies hermostui hillittömästi, naama muuttui tulipunaiseksi ja meni vihaisesti toiseen huoneeseen "mitä hittoo sä utelet?!". Tuosta viestistä ei ole sen jälkeen sanonut sanaakaan, eikä kyllä minun nähteni ole juuri sähköpostejaan lukenutkaan.
Sitten kun itse luen posteja tai kirjoitan tekstiviestiä, hän tulee aina lähelle pörräämään ja kyselee että mitä touhuan, kenelle kirjoittelen.
Nämä tällaiset ovat olleet vain pieniä hetkiä, pieniä välähdyksiä suhteessa mutta painavat minua hyvinäkin hetkinä. Kun puhun luottamuksen tärkeydestä, mies on samaa mieltä ja katsoo syvälle silmiin ja sanoo olevansa luotettava. Jos yritän puhua noista vaivaamistani asioista niin hän väistää tilanteen tai alkaa vitsailemaan tai muuta. En ole saanut häntä koskaan avautumaan tai esimerkiksi myöntämään että hän olisikin joskus tehnyt jotain väärää, ja se vaivaa.
Pelkään, onko hän luoteeltaan tulevaisuudessakin sellainen, joka ajattelee että hänellä saa olla oma salainen maailmansa kunhan se ei meidän suhteessa näy ja kunhan minulle ei sellaista ole?
Minä en tiedä onko näin, mutta noista pikkujutuista olen joskus epäillyt. Menoistaan hän kyllä sanoo tarkasti, on paljon kanssani eikä siis siinä mielessä ole epäilyttävä.
Miten näistä asioista voi puhua ilman, että mies kokee sen jankuttamiseksi? Toisaalta itse koen, että puhekaan on turhaa, koska tiedän että mies pystyy kyllä valehtelemaan asiat omaksi parhaakseen, eikä todellakaan menisi sanomaan mitään sellaista mikä aiheuttaisi kriisiä. Enkä saa koskaan selville, onko minun tosiaan syytä olla huolissani jostain.
Mutta mullakin on jokin vaisto miehen suhteen, etten uskalla antautua täysillä ja luottaa. Kun joskus suhteemme aikana on tullut jotain vähän epäilyttävää, esimerkiksi hän luki sähköpostejaan ja näytti minulle sieltä jotain, huomasin samalla viestin joltain minulle tuntemattomalta naiselta.
Kysyin ihan kepeästi, että kukas tuo nainen on, enempiä miettimättä tai tarkoituksella utelematta. Mies hermostui hillittömästi, naama muuttui tulipunaiseksi ja meni vihaisesti toiseen huoneeseen "mitä hittoo sä utelet?!". Tuosta viestistä ei ole sen jälkeen sanonut sanaakaan, eikä kyllä minun nähteni ole juuri sähköpostejaan lukenutkaan.
Sitten kun itse luen posteja tai kirjoitan tekstiviestiä, hän tulee aina lähelle pörräämään ja kyselee että mitä touhuan, kenelle kirjoittelen.
Nämä tällaiset ovat olleet vain pieniä hetkiä, pieniä välähdyksiä suhteessa mutta painavat minua hyvinäkin hetkinä. Kun puhun luottamuksen tärkeydestä, mies on samaa mieltä ja katsoo syvälle silmiin ja sanoo olevansa luotettava. Jos yritän puhua noista vaivaamistani asioista niin hän väistää tilanteen tai alkaa vitsailemaan tai muuta. En ole saanut häntä koskaan avautumaan tai esimerkiksi myöntämään että hän olisikin joskus tehnyt jotain väärää, ja se vaivaa.
Pelkään, onko hän luoteeltaan tulevaisuudessakin sellainen, joka ajattelee että hänellä saa olla oma salainen maailmansa kunhan se ei meidän suhteessa näy ja kunhan minulle ei sellaista ole?
Minä en tiedä onko näin, mutta noista pikkujutuista olen joskus epäillyt. Menoistaan hän kyllä sanoo tarkasti, on paljon kanssani eikä siis siinä mielessä ole epäilyttävä.
Miten näistä asioista voi puhua ilman, että mies kokee sen jankuttamiseksi? Toisaalta itse koen, että puhekaan on turhaa, koska tiedän että mies pystyy kyllä valehtelemaan asiat omaksi parhaakseen, eikä todellakaan menisi sanomaan mitään sellaista mikä aiheuttaisi kriisiä. Enkä saa koskaan selville, onko minun tosiaan syytä olla huolissani jostain.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on aivan sama huoli. ja et ole ainoa noissa tuntemuksissasi eli (en uskalla heittäytyä suhteeseen täysillä).. no itse olen ainankin päättänyt pitää sen (jos kuitenkin varan)
totta miehet osaa pettää ja valehdella siinä missä naisetkin.. ja veikkaisin että olet aivan oikeassa tuosta "miehellä oma salainen maailmansa" ja usko pois sikäli tiedän mistä puhun.
eli kannattaa suoraan ilmasta että kertoo sinulle jos on jotain touhuumassa selän takana. tai aloita aivan samanlainen salaileva käytös ja tee samaa kun miehesi jos hän utelee:D siin on yksi ihan hyvä..
En koskaan vastaa yhteenkään viestiin täällä netissä, kunhan selailen aikani kuluksi. Nyt en lukenut edes viestiäsi loppuun, kun oli jo pakko kirjoittaa. Kertomasi oli kuin pala entisestä elämästäni. Jos epäilin miestäni jostakin, hän raivostui suunnattomasti epäilystäni. Ja näin jälkeenpäin KAIKKI epäilyni (ja paljon, paljon muuta) olivat totta!! Mieheni eli täydellistä kaksoielämää parinkymmenen vuoden ajan ja oli mitä parhain aviomies ja lastemme isä. Mutta kierompaa ihmistä saa hakea. Kun olin synnyttämässä kolmatta lastamme, hän eli kotonamme vieraan naisen kanssa!!! Onneksi lapset olivat sentään mummolassa. Kysymällä et välttämättä saa selville yhtään mitään. Miehesi tuskin vastaa epäilyysi: "Kulta, olet oikeassa, olen sinua pettänyt. Anna anteeksi!"
Kiitos kun vastasit!
Tuota mä just pelkään niin kovasti. Mietin, että miten kiero mies onkaan. Vai onko vain tyhmä ja ajattelematon? Mutta tuota, että jos hän tosiaan onkin oikein umpikiero luonteeltaan, niin hukkaan häneen aikaani. Mutta mistä saisin tietää? Ainakaan nyt ei voi elellä sellaista kaksoiselämää, että toista naista fyysisesti pyörittelisi, mutta en tiedä miten on noitten puheluiden, tekstareiden jne laita.
Mulla on koko ajan valtavan epävarma olo. Kun hän puhuu minulle erityisen hempeitä, mietin mitä pahaa hän nyt on tehnyt. Kun katsoo silmiin ja vakuuttaa puhuvansa totta jossain asiassa, ajattelen itsekseni että jaa nyt se ainakin valehtelee. Koska juuri silmiin katsoen valehteli ainakin yhden asian aiemmin. En siis voi luottaa ns. kunnon keskusteluihin, sillä tiedän hänen voivan valehdella näköjään ilman omantunnon tuskia!
Mutta kun siltikään en tiedä, onko hänen käytöksensä lähinnä tyhmyyttä ja lapsellisuutta, vai perikieroutta. Että mikä hän oikeasti ja pohjimmiltaan on. Miten sen voi saada selville?!
Niin miehenikin teki. Puhui minulle hempeitä, silmiin katsoen, saattoi samalla jopa tirauttaa pari kyyneltäkin ja samalla petti pahimman kerran, jopa parin naisen kanssa yhtaikaa. Hän teki sen todella ovelasti. Saattoi tehdä lyhyemmän työpäivän, pyöräyttää naisystävän luokse ja tulla kotiin viideksi, niin kuin kaikkina muinakin päivinä. Hän oli myös erittäin ahkera kirjastossa kävijä tuolloin....
Miten sen saa selville? Kuten kerroin, kysymällä se ei onnistu. Minä kaivoin asiat selville ja sieltähän se helvetti paljastui. En voi tietenkään olla varma onko miehesi kiero. Mutta, kun kerrot miehestäsi, on kuin kertoisit minun miehestäni. Aivan kuin hän olisi tämän kaksoisolento. Mutta, jos kaikki paljastuu, ole onnellinen, maailmassa on paljon rehellisiäkin ihmisiä. Älä sinä hukkaa elämääsi väärän ihmisen rinnalla, kuten minä tein!!! 95% itkuistani on ollut hänen takiaan!!!
mitä miehesi tekee.. ole salapoliisi (!)
todennäköisesti hän pettää sinua, kun noin käyttäytyy.. olen itse myös kokenut aivan saman. Ja onko suhteessa oikeestaan mitään järkeä jos toiseen ei voi luottaa? Ja varmaankin haluat saada asiaan varmuuden, silloin olisi kaikki selvempää, ei tarvitsisi miettiä, valehteleeko mies vai ei. Kysele kautta rantain, missä se on ollut, jos pystyt, tarkista oliko se siellä. Jos menee baariin, yllätä hänet sieltä (tuli ikävä kulta!!!?) Kuuntele puheluita.. kysele tutuilta, hyviltä sellaisilta. tai hommaa aito salapoliisi... lykkyä!