Katsotko ihmisiä silmiin kadulla?

Joo katson. Uteliaisuudestakin. Näen pikasia mulkaisuja ja useimmilla ihmisillä on tosi negatiivinen perusilme. Aika harvoin näen mitään silmiähivelevää.

No enpä paljon kattele kun liikkeellä on kaikenlaista raiskaria ja avohoitotyyppiä jotka etsii mitä tahansa kontaktia.

Katson ja jos satun olemaan hyvällä tuulella ja hymyilen, niin ventovieraat ihmiset moikkailevat. Ne vissiin luulee, että olemme nähneet jossain aiemmin.

Katsoin steissillä erästä vanhaa naista silmiin. En tiedä mitä näin, mutta kuulin rääkäisyn "Anna rahaa!!". Mulla oli vesipullo kädessä, ja tämä rouva huusi "ANNA SE PULLO!". En antanut, koska aikaisemmin vierestä seuranneena tiedän, että seuraava vaatimus olisi ollut viedä hänet syömään.

Riippuu mielentilasta ja vastaantulijasta. Tykkään kulkiessani katsella maata ja mietiskellä, mutta toisaalta en halua vaikuttaa masentuneelta ressukalta, joten nostelen katsetta vastaantulijoihin. Trendimisuja vain vilkaisen ohimennen, kun taas harmaisiin hiirulaisiin oikein penetroitumalla penetroidun katseellani.

En todellakaan. Suomessa jos katsoo kadulla silmiin, se on joko riidanhaasto tai iskemisyritys.

En katso.

Kyllä usein, tai siis kasvoihin. Kulkiessa ei oikein voi kaikkia ihmisiä katsella edes kasvoihin, ettei ala kompuroida. Seisoessani liikennevaloissa tai bussipysäkillä tulee seurattua ihmisiä. Kaikki eivät edes vilkaise muihin ihmisiin, kulkevat naamat "nutturalla" omissa happamissa mietteissään, siltä ainakin joskus ulospäin näyttävät.

Kiinteä tuijotus suoraan vastaan tulevan jalkoihin. Joskus kun joku yllättää katsomalla suoraan kasvoihini/silmiini, minä hymyilen hänelle ja useimmiten saan hymyn myös häneltä.
Näyteikkunaa katsellessa pystyy myös tarkkailemaan usein ihmisten kasvoja, siitä ikkunan pinnasta. Sopivassa valossa se on kuin peili. Yllätin tässä yhden miehen tarkkailemassa minua, katselin silloin muuten ikkunassa esillä olevia rintaliivejä. Vilkaisin sivulleni ja mies katseli samaa ikkunaa. Jatkoin ikkunassa olevien liivien vertailua...ja mies seisoi yhä paikallaan, oli seisonut siinä jo pitkään. Nostin katseeni viistoon suoraan hänen kasvojaan kohti...siinä sitten katsoimme toisiimme.
Pikku piru iski minuun: Ai oletko sinäkin hankkimassa rintaliivejä itsellesi, luulen että nuo mustat pitsiset sopisivat sulle...tai ehkä punaisista tykkäisitkin enemmän?

Ei hän lähtenyt lätkimään kuten odotin. Nauroi mulle: "Aito punapäinen äkäpussi, nousit sitt väärällä jalalla ylös jo aamulla?"
Se olin minä joka lähdin käveleen, mies jäi katselemaan näyteikkunaa. Jälkeenpäin mietin kyllä; ett ehkä sillä miehellä oli jokin muu syy tiirailla sitä ikkunaa oikeestikin.
Ja minä omahyväisenä kuvittelin hänen tiirailleen mua. Nolottaa...

Onko erehtyminen inhimillistä? =))

opetettiin pienenä

Katson vain miehiä silmiin, oli niillä nainen kainalossa tai ei.
[hihitystä]