Kuinka vaihdoit työpaikkaa?

Joskus elämässä ajautunee tilanteeseen, josta pois pääsy voi tuntua ylivoimaisen vaikealta.

Et kerro missä päin Suomea(?) asut, joten työllisyys- ja työpaikanvaihtovinkkejä on vähän hankala antaa, ovat nimittäin aika aluekohtaisia asioita.

Koulutuksesi antaa varmasti valmiudet vaikka mihin. Tiedän tradenomeja jotka toimivat varsin haastavissa johtavissa tehtävissä, joten tutkintopuoli ei pitäisi olla rajoite.
Mutta muista toki, että juuresta puuhun noustaan. Nämäkin tyypit, joita tiedän, ovat tehneet töitä valmistuttuaan ensin harjoittelijoina ja siitä ajan mittaan kiivenneet vaativampiin tehtäviin, jopa varsin nopeasti (noin 7 - 8 vuotta).

Tilanteesi on ainakin itsellesi selvä, eikö?
a) Et pidä nykyisestä työstäsi
b) tiedät miksi et pidä siitä
c) sinulla on hyvä koulutus
d) olet jo ryhtynyt toimenpiteisiin uuden työn löytämiseksi

Jos työssäsi ei näy kehittymismahdollisuuksia eikä koko firmassa ole pariin vuoteen mitään muuta työtä tullut tarjolle ja olet esimiehellesi (tai muille firman esimiehille) aktiivisesti kertonut haluavasi lisää haasteita, niin vaihtoehdoksi jäänee se, että miellät nykyisen työsi lainanmaksun ja elannon hankkimiseksi ja kanavoit luovuutesi ja koulutuksesi itsesi myymiseksi johonkin toiseen firmaan.

Kuitenkin:
Saman firman sisältä on yleensä helpompi saada vaativampia tehtäviä, jos sinulla on firmassa "hyvä maine". Jos taas olet jo leimaantunut johonkin tiettyyn hommaan tai ei-toivotuksi tapaukseksi, niin sitten kyllä löytynee muualta helpommin (vaikkei se helppoa nykyään ole)

Töitä kannattaa hakea myös niin, että on suosittelijoita (nyk. tai ent. esimiehiä, opettajia,...) , joihin voit vedota - löytyiskö sinulta tällaisia tuttavuuksia?

Oletko lähettänyt hakemuksia (avoimia) yrityksiin? Kaikki paikat eivät ole aina lehdessä tai työkkärissäkään. Jotkut yritykset saattavat priorisoida hakemuksia joita ovat saaneet jo ennen kun paikka on tullut auki, sillä "hakija on jo aiemmin osoittanut kiinnostusta yrityksessämme työskentelyä kohtaan".

Oletko käyttänyt tuttu-verkostoja? Onko jossakin firmassa töissä kavereitasi tai sukulaisiasi jotka voisivat vinkata sinulle työpaikoista tai sinusta työpaikallaan?

Tässä muutama mieleen tullut.

Menestystä Sinulle!

Etkö voi jutella työnantajasi kanssa tuntemuksistasi? Hän ei varmaankaan toivo kenenkään alaisensa riutuvan työnsä ääreen...
On ymmärrettävää, että yksitoikkoinen työ turhauttaa ja uuvuttaa, ja asialle voi aina tehdä jotakin, jos vaan tahtoa löytyy. Sen tahdon perään kannattais siis kysellä ääneenkin.
Voihan olla, että yritys voisi tarjota sulle jotakin vaihtelua vaikkei koulutustasi vastaavaa hommaa edelleenkään olisi luvassa.
Yrityksen luulisi aina olevan kiinnostunut myös työntekijöittensä viihtyvyydestä, vaikka joskus sitä on kieltämättä vaikea uskoa...
Kissa pöydälle, se on mun ohjeeni.

Aika jännää, että nykyään pitää lueskella tradenomiksi jotta voi tehdä samoja hommia kuin ennen tekivät kansakoulun mitenkuten suorittaneet.

Itse olen vaihtanut duunia kymmeniä kertoja elämäni aikana ja useimmiten siten, että lopputili handuun ja vasta sitten uutta katselemaan. Lopputilin olen ottanut samoista syistä kuin mikä sinua työssäsi nyppii eli on alkanut tympästä oikein kunnolla. Sitten olen odottanut vain valppaana ja kieli pitkällä, että joku esimies tai muu pikkunilkki tulisi lässyttään jotain skeidaa ja olen siten saanut jotain hauskuuttakin lopareiden otosta.

Aina olen uuden duunin löytänyt hyvinkin nopeasti mutta näinä aikoina saattaa siinä olla riskinsä kun tekijöitä on paljon ja paikkoja koko ajan vähemmän. Vaikka välillä jotkut epämääräiset tahot höpöttävät työvoimapulan uhasta ei sellaista todellisuudessa ole näköpiirissä eikä tule koskaan olemaankaan joten sitä on turha jäädä odottelemaan.

Itsestäsi ja paljolti tuurista riippuu miten duuninvaihto onnistuu mutta jotain kantsii tehdä kun duuni alkaa kovasti ottaa pattiin muuten iskee masennus.

Itse koin reilu pari vuotta sitten totaalisen uupumuksen. Työkyky ja halu ja kaikki meni useiksi kuukausiksi. Opiskelin tuolloin alaa, jonka totesin ennen pitkää ihan vääräksi valinnaksi ja samaan aikaan tein samaa alaa sivuavia hommia, eli liika oli liikaa 24/7 ja kaikki pursusi jo korvistakin.
Ensin lopetin työt ja heti perään keskeytin opinnot. Pätkähti tietenkin karenssia. Mutta sossun avulla pärjäsin.
Aiemminkin on tullut vaihdettua työpaikkaa ja todellakin neuvoni on ainakin se, että ihan tyhjän päälle ei kannata heittäytyä muuta kuin ääri tilanteessa. Ellei ole säästöjä millä pystyy elämään. Nimittäin karenssi on pirullinen olotila. Se johtaa siihen, että asioittesi käsittely venyy ja venyy eri instansseissa ja saatat joutua odottelemaan pientäkin summaa useita kuukausia.
Voisitko kuvitella olevasi vain osa-aikaisesti työssä tai ottaa esim "virkavapaata" jonkun kouluttautumisen tms. vuoksi? Tai ihan radikaalisti vaan hankkiutua johonkin ihan toisenlaiseen työhön, mikä ei ole lähelläkään koulutustasi vastaavaa? Olisi ainakin vaihtelua..
Pankinkin kanssa pystyy sopimaan asioista tilapäisesti taloudellisen tilanteen muuttuessa.
Voimia!Mitä tahansa päätätkin tehdä..

Minulla on hieman samanlainen tilanne. Valmistuin myös tradenomiksi kesällä 2003. Olen ollut valmistumisen jälkeen töissä pienessä toimistossa, joka on osa suurta tietoliikennekonsernia. Työni on yksitoikkoista, eikä vastaa ollenkaan koulutustani. Virallinen työnimikkeeni on myyntineuvottelija, mutta käytännössä en myy mitään, soitan päivässä 40-60 puhelua. Esimieheni lupailee jatkuvasti jotain uutta työnkuvaan, mutta mikään ei ole muuttunut siitä, kun aloitin työt.

Olen hakenut kymmeniin paikkoihin töihin, mutta tilanne tuntuu olevan toivoton. Puolentoista vuoden aikana olen päässyt kahteen haastatteluun. Monta kertaa olen halunnut sanoa itseni irti, mutta en uskalla lähteä ennen kuin on varmuus uudesta työpaikasta.(asunto- ja opintolainat maksettavana..) Olen jo miettinyt alan vaihdosta, tradenomeja tuntuu olevan nykyisin aivan liikaa.

Nim. kesälomaa odotellessa..