Missä menee raja, mikä on naiselta herttaista herkkyyttä ja mikä on rasittavaa? Osaako miehet huomioida esimerkiksi hormonivaihtelua, jos nainen on edes joskus yliherkkä? Tekeekö miehet yhdestä väärään aikaan tapahtuneesta ylireagoinnista päätöksen, että naisesta ei ole naiseksi. Kuinka kauan mies pohtii ja tekee johtopäätöstä naisesta, onko se kerrasta poikki vai ymmärtääkö mies että elämään kuuluu monenlaiset asiat tai kaudet?
missä menee herkkyyden raja?
tahtoisimpatietää
15113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Missä menee raja, monta vierasta naista miehellä siedät
käänteisesti sitä enemmän, mitä vähemmän häntä arvostaisin.
Mjaa
Siis nainen on kuin sää. Yleensä on niin, että vaikka säähän varautuisi kuinka, se yllättää. Joitain alkeellisia tietokonemalleja tämän vaihtelun ennustamiseen on, mutta nekin ovat malleja, jotka perustuvat sellaisiin sanoihin kuin "tilastollinen" tai "keskiarvo". Taas isot koneet maailman syvyyksissä ovat varattu aivan muunlaisiin laskutehtäviin, kuin toimistoläppärimme.
Asioilla on suhteellisuutensa.
(Hihitystä)
Hrekkyys on herttaista, mutta ei kelpaa tekosyyksi. Minulla raja menee siinä pystyykö nainen puhumaan avoimesti herkkyydestään. Jos asia ei parissa päivässä hoidu niin lähden kerrasta poikki.
Se että pohtii omaa herkkyyttään, on osoitus siitä ettei oikeasti ole herkkä. Yleensä ihmiset ei tiedosta kovin hyvin ominaisuuksiaan, ne on niin "tavallisia" heille etteivät mieti niitä edes ja pikemmin olettavat muiden olevan samanlaisia. Eli ajattelevat olevansa itse ihan "taviksia" ja keskivertoja. Muiden kaltaisia... Jos joku on sellainen "mä nyt oon niin herkkä" -tyylinen lässyttäjä, niin se tarkoittaa pikemmin laskelmoivaa ja tympeää luonnetta. Olet vain keksinyt sen olevan jotenkin naisellista ja söpöä olla herkkä, joten aloit vetää sellaista roolia, tai se on selityksesi impulsiiviselle ja vastenmieliselle varmaankin väkivaltaisellekin käytökselle, kun saat mukamas menkkojen takia jotkut itkupotkuraivarit. Aikuinen täyspäinen ihminen ei toimi niin. Se ei ole naisellista ja söpöä ja todennäköisesti annat itsestäsi kuvan luonnevikaisena ämmänä, mikä lienee lähempänä totuutta sinusta, ellei jopa 100% totuus. Lisäksi tuo että joku jaksaa miettiä omaa olemustaan noinkin paljon kuin sinä ilmeisesti teet, on osoitus äärettömästä itsekeskeisyydestä. Sekään ei ole söpöä, herkkää ja herttaista. Raja menee ehdottomasti kaltaistesi kohdalla. Jäät rajan alle. Ei jatkoon.
Yllärinä ehkä sulle mutta suurin osa naisista kuluttaa aikaansa sillä "pohtimisella". x)
Jos ei henkisiä ominaisuuksia vääntele ja kääntele niin sitten nypitään peilin edessä itseään ja voivotellaan.. On epänormaalia olla ns.miesmäinen eikä jatkuvasti miettiä mikä on itsessä vikana ja tuo herkkyys tuntuu nyt olevan päivän kuumin juttu.
Kaikki ovat niin herkkiä (eli oikeasti sekopäitä mutta selitään hormoneilla oma hulluus tai tarve kiukutella).
Ihminen voi kehittyä ja hallita luonteenpiirteitään. Itsehillintä on yksi niistä.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi pitäisi kaataa p*skaa muiden niskaan jos sattuu olemaan esim.menkat. Mutta.. Ne, jotka räjähtelee ja itkulla saa kaiken periksi kuitenkin pärjää paremmin. ;)
"Herkkyys" on tosiaan uusi musta, tai uusi narsisti.
Ei voi mitään, mutta minäkään en näe "herkkinä" näitä pimahdusherkkiä dominoivia yksilöitä, vaan pikemmin heidät, joiden herkkyydestä juontuu hienotunteisuutta ja halua välttää joka-asian-kakofoniaa.
Se onkin muuten jännä juttu, että jos mies saa raivarit, hän on väkivaltainen sekopää. Jos nainen saa raivarit, hän on vaan herkkä ja mensut ja hormonit - you know...
Minäkään en pidä raivareita herkkyyden osoituksena kummallakaan sukupuolella. Nimimerkki TosiSpessuu kirjoittaakin tuolla alla hyvin osuvasti aiheesta!
Pidän mahdollisena, että länsimainen ympäristö on paitsi kemikaalikuormittava, myös aistikuormittava... tämän takia yhä useammat aikuiset ihmiset pyrkivät hillitsemään ja säätelemään jatkuvaa poppia ja neonvalojen räiskettä ympäristössään, hiljentymään luonnossa, meditoiden jne. Siinä ei välttämättä ole mitään sen erityisempää herkkyyttä, pikemminkin hyvin luonnollista reagointia nyky-ympäristössämme.
Tästä aloituksesta ja ketjusta tuli mieleen elävästi jostain lukemani vuodatus, kun naisella oli niin hankalaa aina kun oli menkat. Hän oli ilmeisesti jo ihan aikuisten oikeesti aikuinen, mutta silti itkeä vollotti ja kiukutteli aina menstruoidessaan kun hänellä raukka-paralla oli niin hirveen vaikeaa, eikä ollut vieläkään oikein oppinut huoltamaan sitä toosa -vuotoaan niin, ettei paikat sotkeentuisi. Ilmeisesti onnistui tuhrimaan lakanat ja sängyn vereen joka ikinen kuukausi, ulisten ja uikuttaen apua mieheltään, ja koko "herkkis" -asetelman kruunu oli se, että hänen miehensä kuulemma suuttui tästä. Hän itse arveli sen johtuvan siitä, että mies oli ulkomaalainen ja hänelle nuo menkka-asiat oli kulttuurillisten seikkojen vuoksi vähän vieraita... Oli niin vastenmielinen ja naurettava stoori se, että on jäänyt mieleen. Itsehän olisin pukenut emännälle pampersit päälle, jos oli kerta niin hankalaa se tampooni tökätä vittuun tai side liimailla pikkareihin ja sanonut että "nyt turpa kiinni. Asia on hoidettu..." Aloittaja voi ihan hyvin olla sama bimbo, tai ainakin saman kaltainen. Itseäkin vituttaa tämä uusi keksintö, kun kaikki on nyt niin spesiaaleja ja yliherkkiä kukkasia. Miten aikuiset ihmiset jaksaa? Oikeasti...
Mitä jos onkin erityiskova eikä erityisherkkä? ;)
http://nainentummissa.blogspot.fi/2016/01/oletko-erityiskova-tunnista-itsesi.html
Itse tykkään herkistä naisista. Kunhan asiat hoituu herkkyydestä huolimatta, eikä se muodostu ongelmaksi ja arkielämää haittaavaksi, niin paskaakos sillä. Seksin jälkeiset itkut ovat parhaita. Siihen vain kainaloon ja pää rinnalle, muutama kyynel rinnalle ja ollaan vaan. That's love.
Miksi herkkyys ymmärretään nykyisin ilmeisesti jonain drama queen -käytöksenä? Minusta herkkä ihminen on sellainen, joka aistii muiden tunnetilat ja ottaa ne huomioon - toisinaan jopa omalla kustannuksella - eikä pahenna asioita riehumalla ja pimahtelemalla itse. Minusta pimahtelu ja raivoaminen on pikemmin itsekkään ihmisen käytöstä, eikä herkän. Sekin jos riehuu hormonien, menkkojen yms. vuoksi on vain minä-minä -asennetta, eikä mitään herkkyyttä. Kertoo ihmisestä jonka ei ole tarvinnut ottaa koskaan muita huomioon, ja jonka elämä on tasoiteltu muiden taholta siloiseksi kulkea. Ehkäpä aloittajan ympärillä onkin niitä oikeasti herkkiä ihmisiä, jotka ovat mahdollistaneet hänen "kehittymisensä" tuollaiseksi itsekkään erityislaatuiseksi lumihiutaleeksi.
Herkkyyttä on kovin montaa eri lajia. Minusta esim orgasmiherkkyys on pelkästään hyvä asiajos se ei ylitä naisen sietokykyä. Trve herkkyys on arvokas ominaisuus, mutta yliherkkyydestä on pelkkää haittaa
Uskoisin, että esimerkiksi Vincent van Gogh oli herkkä yksilö... herkkyydestä on aina iloa ihmiselle itselleen, vaikka haittapuoli on esimerkiksi orgasmikeskeiset juntit, jotka yrittävät hyötyä tai heiluttaa venettä. Toivotaan, että kaatuvat itse, niin aikansa menee mieluummin vaikka siihen.