Oon ollu parisen vuotta sinkkuna. Nyt sitten on tullu mieskontakteja. Vietetty aikaa.. Oon huomannu että oon ihan kamala! Mun tavat ja käytös on kyllä tasan just semmosta että ei oo paljoo toista ihmistä tarvinnu ottaa huomioon, niin tottunu yksinoloon, niin tottunu sihen että saa tehdä jutut niinkun itte haluaa. Jätän kaikki tavarat levälleen, korkit auki, käyn vessassa ovi auki ja kaikkee tommosta.. Oon tosi kova määräilee mut sit en tykkää yhtään jos mua määräillään, pyydetään tekee jotain... Tottuukohan sit siihenki että onkin joku toinen joka pitää ottaa huomioon? Tällä hetkellä mun käytös on oikeestaan pelottavaakin. Välillä tuntuu että en edes haluukkaan luopua elämästä jota oon jo pari vuotta viettäny?! Mut haluaisin kyllä seurustella. Tai en tiiä.
Käyttäytyminen
Zinkku n
61042
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hassu olet. Älä välitä. Menin minäkin kerran unenpöpperössä avamaan oven kun siellä niin riemukkaasti kolkuteltiin. Noh, jehovantodistajatypysiä siellä oli ja meikä vaan tokaisi että: "häh?" Kovin nopeasti tytöt antoivat esitteet ja lähtivät. Huomasin jälkeenpäin, että boksereiden avannosta oli pippeli jäänyt aamupissan jälkeen esille...
Kyllä se sinkkuelon jälkeen on huisin jänskää totutella parisuhteen auvoiseen eloon. Välillä tulee varmana mieleen, että ei sinkkuilusta haluakkaan luopua... Tai en minä tiedä, sinkkuna kun pörrään edelleen.
säikytellä viattomia neitosia tuolla tavalla.
Eivät varmasti yritä sinua pelastaa enään ikinä.
:o)
Toivottavasti tottuu.
Ite olen monesti mietiskellyt samoja juttuja.
Tykkään mennä oman mieleni mukaan. Ja jos joku uskaltaakin kysyä, mihin olen menossa, koen sen kyttäämiseksi tai minun sitomiseksi kotiin.
Joten, olen tässä miettinyt, että yksin olo ei olekaan niin paha juttu.
Ei tarvitse ketään yrittää opettaa omille tavoille...
Tai kenenkään ei tarvitse tehdä turhaa työtä yrittäessään opettaa minua tavoille...
:o)
Ei vain.
Uskon, et jos jostakusta oikeasti ja kamalasti välittää, rupeaa huomioimaan toista ihan luonnostaan. Toivottavasti ainakin....
Olen huomannu että pidempään sinkkuilleet naiset ovat joskus varsin jästipäisiä ja hienovaraisia kuin moukari (paino sanalla JOSKUS)
Minä ja minä...
Mut kyllä ne on kesytettävissä. Ei huolta
meinasin kuolla, kun luin Zinkun tekstin,olipa niin tuttua. : )
mutta heräsin taas eloon, kun luin hyvä Frederico sinun tekstisi. Annoit vielä toivoa. Missähän ne kesyttäjät oikein luuraa? Puskassako vai missä? : )
Kai ne on jossain kolossa nuolemassa haavojaan edellisestä epäonnistuneesta yrityksestä.
Teissä on varmaan jotain myrkkyä kun toipuminen edellisestä on niin vaikeaa...