Olen parisuhteessa oleva mies ja haluaisinkin teidän mielipiteen konsolipeleistä. Kuinka usein ja ajallisesti parisuhteessa oleva voi pelata pelejä ilman,
että se olsi parisuhteelle haitaksi.
Ei naiseni kiellä pelaamista,vaikka ei hän siitä tykkääkään,että pelailen. Ei hän tietenkään voi kieltääkään sitä.
että se olsi parisuhteelle haitaksi.
Ei naiseni kiellä pelaamista,vaikka ei hän siitä tykkääkään,että pelailen. Ei hän tietenkään voi kieltääkään sitä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Korkeintaan tunti viikossa, kaikki sen yli on puolison laiminlyöntiä.
Vihreät elää omassa maailmassaan ja kuplassaan, kyllä aikuinen mies nyt pelata saa kunhan hoitaa hommansa ja antaa seksiä silloin kun nainen haluaa, ettei tule ongelmia.
Ettet nyt vain juttele tässä pelkästään itsesi kanssa jonkun höperön poliittisen agendasi markkinoimiseksi.
Voit pelata aina silloin, kun kumppanisi on poissa kotoa...
Tämä on oikeastaan asia, josta sinun pitäisi puhua naisesi kanssa. Mikä on sinun mielestäsi sopiva määrä? Entä hänen mielestään? Löytyisikö välimaastosta kompromissi, jonka kanssa kumpikin voi elää?
Konsolipelaaminen on harrastus siinä missä vaikkapa lukeminenkin. Sopiva määrä pitää mielen virkeänä, liika jumauttaa niskat ja on pois muista asioista.
Miten paljon naisesi käyttää aikaa omiin harrastuksiinsa? Siinäkin olisi yksi hyvä lähtökohta keskustelulle. Samat säännöt molemmille ja riittävästi yhteistä aikaa sekä tietysti kotihommat hoidetaan tasapuolisesti (jos yhdessä asutte).
Meillä pelataan lähes päivittäin, joskus moniakin tunteja päivässä, joskus menee pidempi aika pelaamatta. Erona tosin on se, että me pelaamme kumpikin, joten ymmärrämme toisen harrastusta hyvin. Välillä pelataan yhdessä, välillä erikseen pelistä riippuen. Toki meillä on myös muita yhteisiä ja erillisiä harrastuksia.
Voit pelata sen aikaa, kun naisesi nukkuu, on poissa kotoa, suihkussa, somessa, lukee tai katsoo telkkaria. Todennäköisesti siitä jo muodostuu vähintäänkin 16 tuntia peliaikaa vuorokaudessa.
Lopusta ajasta kannattaa keskustella riitojen välttämiseksi.
No itse olen sitä mieltä, että jos aikuinen mies pelaa säännöllisesti konsolipelejä, niin en olisi hänen kanssaan parisuhteessa. Mielestäni se ei kehitä tai tue mitään ihmisen luontaisista tarpeista, enkä siksi arvosta sellaista.
7v pojallani on peliaika 30 minuuttia päivissä 5 päivänä viikossa. Sama peliaika sopisi myös aikuiselle, jos oikeasti on ihan pakko päästä pelaamaan.
Kyse ei siis ole siitä, onko pelaaminen pois parisuhteelta. Kyse on siitä, etten mitenkään voi arvostaa sellaista turruttavaa elämäntapaa.
Yleisesti ottaen kaikilla ihmisillä voi olla omia harrastuksia. Yleensä ne ovat ns. säännöllisiä, eli pari kertaa viikossa pari tuntia. Jos haluat laskea pelaamisen sinun harrastukseksi, niin ala pitämään tällaisia harrastuskeikkoja sitten pari kertaa viikossa. Sovi asiasta naisesi kanssa, että aiot harrastaa pelaamista...
Tai sitten kasva aikuiseksi.
Pelaaminen kehittää aivotoimintaa ja refleksejä, koskea joudut jatkuvasti reagoimaan pelin tapahtumiin, ja joudut itse tekemään päätökset.
Televisiosta salkkareiden tai muun tositeeveepaskan katsominen ei kehitä sitäkään vähää.
Ei ole olemassa oikeaa vastausta. Riippuu niin paljon siitä millaisen ihmisen kanssa on suhteessa. Kuinka paljon hän tykkää olla kotona itsekseen ja kuinka paljon hänellä on harrastuksia? Toisaalta tilanne riippuu myös siitä millainen pelaaja itse olet.
Minun poikaystäväni pelaa tai puuhailee muita juttuja tietokoneellaa usein. Tämä ei ole mikään ongelma, koska olemme molemmat introvertteja. Silloin kun hän tekee omiaan niin minä saan yhtälailla keskittyä itseeni. Ja minä leikin tietokoneella ihan yhtälailla vaikkakin eri asioita. Sekin tietty helpottaa asioita, että pelaaminen ei tee kummastakaan sokeaa/kuuroa/mykkää. Keskustelemme tekemistemme lomassa ja saatamme myös esitellä toisillemme mitä teemme.
Sitten peleistä tulee ongelma, jos tilanne menee siihen, että toinen vain pelaa eikä huomioi kumppaniaan ollenkaan. Paras olisi, jos keskustelisit kumppanisi kanssa ja kysyisit hänen mielipidettään. Hänellä ei ole oikeutta kieltää sinua pelaamasta, mutta on hyvä jos hän saa tuntea tulevansa kuulluksi.
Millekkään harrastukselle tai ajan vietteelle ei ole olemassa tarkkaa tuntimäärää mikä olisi ok suhteessa - sopiva määrä on se mikä tyydyttää molempia osapuolia. Ja jokaisella on omat läheisyyden- ja oman tilan kaipuunsa. Tunnen monia pareja joille KAIKKI on yhteistä eikä omaa aikaa pidetä ollenkaan sekä pareja jotka asuvat vielä vuosien jälkeenkin erillään ja viettävät vain muutamana päivänä viikossa aikaa keskenään. Kannattaa ehdottomasti jutella sen oman puolison kanssa asiasta. Paljonko aikaa hänen ideaalisessa suhteessa vietettäisiin yhdessä ja lasketaanko pelaamista yhteisesksi ajaksi (yleensä ei)? Entä paljonko sinun? Missä menisi se kultainen keskitie?
Mun mies pelaa aina uutta peliä lähes kaiken vapaa-ajan valveilla ollessaan muutaman viikon ajan Siis ainakin 30-50 tuntia viikossa. Sit into laimenee joksikin aikaa (muutamaksi kuukaudeksi, puoleksi vuodeksi tms) ja hän pelailee ihan muutaman tunnin viikonloppuisin, eikä arkena lainkaan. Ja totta kai hän saa harrastaa omaa harrastustaan. Kyllähän minäkin käytän harrastuksiini loka-tammikuussa ainakin 50 % vapaa-ajastani, jollen enemmän.
Toki harrastamme yhteisiäkin asioita (liikuntaa eri muodoissa) ja voinhan istua vieressä ja tehdä käsitöitä, kun hän pelaa. Yhdessä oloa sekin ja juttelemme pelistä, vaikken olekaan siitä itse varsinaisesti kiinnostunut.
Meidän suhde on meidän suhde ja sun pitää jutella oman kumppanisi kanssa. Tietysti riippuu, onko perhettä ja yhteisiä lemmikkejä tai muita yhteisiä projekteja kumppanin kanssa, johon tarvitsee jättää aikaa. Meillä ei o mitään semmosta. Syödäänkin töissä, eikä kumpikaan enää iltaisin kokkaile arkena, viikonloppuna kokkailen tai käydään ravintolassa syömässä, yhdessä tullaan töistä ja työmatkalla käydään kaupassa, joten ei mikään estä miestäni harrastamasta pelaamista, silloin kun pelikärpänen puraisee.