Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. He ovat elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne eivät he siltikään kuulu teille.
Antakaa heille teidän raukkauttanne, mutta älkää ajatuksianne sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan, vaan ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossaan, minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.
Siksi annan nyt! Jotta antamisen aika on omasi ei perijöittesi.
He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne eivät he siltikään kuulu teille.
Antakaa heille teidän raukkauttanne, mutta älkää ajatuksianne sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan, vaan ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossaan, minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.
Siksi annan nyt! Jotta antamisen aika on omasi ei perijöittesi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tällaisen lainauksen perään voisi kohteliaasti laittaa sen, että kenen kynästä teksti on lähtöisin. Jooko? Eli tässä tapauksessa Kahlil Gibranilta.
Runollista: "antamisen aika on omanne". Miten vaikeaa on olla antamatta kun lapsi tarvitsee!! Sitten ilmenee, ettei hän lainkaan opi ottamaan vastuuta raha-asioistaan ja annnettava loppuu aikanaan. Itsekin velkaannut ja paha mieli on kaikilla. Kuten Dr Phil sanoo: raha-ongelmia ei ratkaista rahalla. Eli vaikka kuinka maksaisit lastesi laskuja, he tekevät aina vain lisää. Ainoa ratkaisu on vastuun ottaminen, elämäntavan muutos ja itsenäistyminen. Kuinka moni vanhempi tai anoppi elää itse köyhyydessä kun kasvattamattomat lapset eivät hallitse raha-asioitaan ja ovat oppineet aina pääsemään pälkähästä kun tietävät etteivät vanhemmat voi kieltää heiltä mitään niin kauan kuin pennikin on jäljellä! Antaminenkaan ei ole yksipiippuinen juttu.
Tuohon ei ole mitään lisättävää!!Sanoit juuri niin kuin asia on...usean kohdalla!
Kyllä he siinä vaiheessa sanovat olevansa meidän lapsiamme, kun heillä ei ole rahaa. He näes kaipaavat sitä, että voisivat tyydyttää elämän kaipuutaan. He muistuttavat meitä tulleensa kauttamme, ja siitähän on maksettava. Eivät he pyytäneet syntyä tänne. Ja vaikka he asuisivat luonamme, ei mitkään velvollisuudet heille kuulu, kuten jätepussin vieminen ulos tai lumityöt. Onhan rakkautta olla vaatimatta heiltä sellaisia arkipäivän tylsiä tehtäviä. Heidän ajatuksensahan ovat korkeammissa tehtävissä, joita he suorittavat sohvalla televisiota katsellen tai huoneissaan jopa tietokonepelejä pelaten. Voimme hoivata ilomielin heidän ruumistaan ja ruokkia heitä, mutta heidän sieluntilaansa ei ole syytä arvostella. Älkää unelmoikokaan antavanne heille minkäänlaisia ohjeita, vaikka heidän vuorokausirytminsä olisi sekaisin juhlimisesta, heidän sielunsa seilaisi jossain huomenkoiton asunnossa pikkupilvessä. Siksi, koska he se sitä vaativat, anna heille vaikka paita päältäsi. Perittäväähän ei tosiaankaan jää.
Ihan hyvä ravistaa vähän näitä itseensä niin tyytyväisiä ihmisiä.
Tosi on, että jokainen on oman onnensa seppä, eikä vanhempien asia ole takoa heidän puolestaan.
Ehkä alkuperäinen viestin tuoja sitä juuri tarkoittaakin näillä korkelentoisilla sanoilla.
Eikös taistolaisetkin aikanaan ihan säveltäneet tämän saman runon, vai miten se oli?
Tuttu kumminkin.
Lapseni asuu "omillaan", tyypillinen keskustelu hänen kanssaan.
- moi mitä kuuluu?
- oiskos sulla kymmpi, niin pääsis hampparikiparille.
- tarvisin auto lainaksi viikonlopuksi
- onks meillä vielä se iso boolimalja, voisitko lainata sitä.
Sitten kun äiti tarvisi apua esimerkiksi katon maalauksessa, niin on just tärkeä meno, kaverit tulee kylään juuri silloin, jalka on kipeä.
Minulle oli kauhistus kun lapsi sanoi menevänsä hakemaan "pokasta" rahaa. Sitten totesin että hae vaan, ehkä "viranomaisilta" tulee enemmän ymmärtämystä kuin "omaisilta". Ja he eivät vaadi sitä katonmaalaustakaan, antavat muutenkin. Ihmettelen lasten itsekkyyttä. Ovat tainneet päästä liian helpolla "oman elämänsä" aloittamiseen. Olen kyllä tietoinen että ns. kunnollisia elämäntaipaleen aloittelijoitakin on, joita tietenkin auttaisi mielellään.
Nuorilla aikuisilla on se itsestäänselvä luulo, että ikääntyneillä vanhemmillaan ei ole muuta virkaa kuin antaa rahaa ja palveluksia heille. Vielä sukupolvi sitten käytiin omia vanhempia auttelemassa kotona, nyt se on toisinpäin.
Eikä se riitä sekään minkä antaa, aina on antanut liian vähän. He unohtavat samassa saaneensa tämä yltäkylläisyydessä kasvanut nuoriso! Ajanhenki on tämä: mulle kaikki!
Ja kurjalta tuntuu sekin, kun kyselee jälkikasvulta että koskas tulet käymään kotona, niin saa vastauksen että minkä takia minun tarvisi tulla kotiin käymään, minullahan on oma asunto. Jos vastaa että on ikävä ja olisi kiva jutella, niin ei se tunnu olevan mikään syy kyläilyyn hänen puoleltaan. Ei todellakaan ole enään sitä vanhanajan sukulaisyhteyttä jossa sukupolvet auttoivat toinen toisiaan tai kokoontuivat muuten vaan yhteen.
Olen vakaasti päättänyt että laitan kaiken, mitä olen säästänyt lapsiani varten menemään omiin tarpeisiini. Onneksi en ole kertonut että tarkoitus oli antaa 25 vuotispäiväksi tietty summa rahaa. Nyt ainakin tiedän mitä koti ja oma perhe merkitsee nuorelle polvelle.
niitä lapsia pitää aina auttaa ja antaa rahaa! Eikö heille voi tehdä selväksi, että itse on pärjättävä ja otettava vastuuta itsestä! Vaikka sitten kantapään kautta!!
Miten nämä nuoret mitään oppivat kun tietävät että vanhemmilta saa kun pyytää! Tekee pelisäännöt selviksi niin eiköhän hekin opi vastuuta itsestään kantamaan!!
Ettehän te voi loppu elämää heitä kaitsea ja auttaa. Eikö se olisi kiva jo keskittyä itseensä ja omiin tarpeisiin?
Se mihin ne lapset opettaa niin kyllä he sen oppivat ja muistavat ja siitä tavasta ei ole helppo päästä eroon! Mitäs sitten kun näillä nuorilla ei enään vanhempia ole auttamassa ja rahaa jakamassa!? Sitten viimeistään on tultava omillaan toimeen. Parempihan se varmasti olisi kaikille jo aikaisemmin.
Niin vanhemmille kuin lapsille!
T.3
Niinhän sitä tekikin selväksi nuorille aikuisille, että olette aikuisia ja vastaatte kuluistanne. Vieläpä kauniisti ilmaistiin. Vaan mitä teki hyväkkäät! Suuttuivat verisesti, olivat suurta vääryyttä kärsineitä. Sanoivat nuo, ettette te vanhat ihmiset mitään tarvitse, haudan partaalla olette. Pistivät välit poikki, lapsenlastakaan eivät anna tavata kostoksi.
Tuokaan lapsilta reilua! :(
Ettekö millään saisi asioita selvitettyä?
Kylmetä itsesi, laita kaikki menemään mitä sinulla on. Tee testamentti kulkukissoille tai ihan mihin vaan. Itselläni on samankaltaisia kokemuksia omista mukuloista. Ilmoitin kylmästi että antaa mennä vaan, tie on suora ja sannoitettu kulkea. Miksi pahoittaa oma mieli kun vastaan ei tule kuin kylmä suihku.