Mitä voin tehdä?
Seurusteltu on vuosia. Muijaa ei kiinnosta mikään muu kuin olla kotona tai minun seurassani. Häntä ei kiinnosta kaverit ei harrastukset ei yhtään mikään. Asiasta on puhuttu jo vuosia mutta mitään ei tapahdu. Tilanne on h***tin ahdistava kannaltani. Yritän pitää hieman yllä omaa kodin ulkopuoleista elämääni, mutta aina tuntuu pahalta kun tiedän että kotona on resukka joka tarvitsee seuraa ja huomiota. Pahinta tässä kaikessa on että välittämiseni ja rakkauteni alkaa pikkuhiljaa lähennellä sääliä.
Anteeksi vaan naiset mutta odotan kyllä muijalta enemmän.
Seurusteltu on vuosia. Muijaa ei kiinnosta mikään muu kuin olla kotona tai minun seurassani. Häntä ei kiinnosta kaverit ei harrastukset ei yhtään mikään. Asiasta on puhuttu jo vuosia mutta mitään ei tapahdu. Tilanne on h***tin ahdistava kannaltani. Yritän pitää hieman yllä omaa kodin ulkopuoleista elämääni, mutta aina tuntuu pahalta kun tiedän että kotona on resukka joka tarvitsee seuraa ja huomiota. Pahinta tässä kaikessa on että välittämiseni ja rakkauteni alkaa pikkuhiljaa lähennellä sääliä.
Anteeksi vaan naiset mutta odotan kyllä muijalta enemmän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aika samanlainen tilanne...Ulos lähdetään aina minun aloitteestani. Joskus mies lähtee, jos kaverit painostavat, ei muuten. Kodin ulkopuolisia harrastuksia miehellä ei ole. Mieheni on semmoinen itkeskelevä ressukka nörtti, että vituttaa. Ja kuitenkin säälittää niin paljon, etten voi häntä jättää.
Juuri toi on kaikkein v****maisinta, kun säälii niin paljon ettei viitsi jättää. Siinä alkaa itsetunto rakoilla, kun ei uskalla tehdä tunteidensa mukaan.
Se on vähän niin, että ei voi tavallaan jättää toista, kun ei oo syytä jättää. Ei voi olla mitään syytä kun toinen vaan on eikä tee mitään. Se on vähän kuin vanha sananlasku että: "Tekevälle sattuu."
Joskus tulee unelmoitua tilanteesta jossa toisella olisi edes sen verran vipinää että ehtisi välillä hiukan kaivatakkin toista. Toistaiseksi tunnen ihanaa mielenrauhaa saadessani olla yksin.
Lisäksi se tunne joka vaivaa kokoajan että toista pitäisi huomioida enemmän koko ajan. Se on h***ttiä.
Joskus tuntuu siltä kuin itse aiheuttaisi kaiken surun meidän molempien elämässä.
Voihan se tosin ollakkin niin.
Sun täytyy vain mennä, ja jättää se ressukka kotiin tylsistymään. Kun tarpeeksi tylsistyy ja huomaa että sinä vain menet, niin ehkä hän pakostakin alkaa jotain itselleen kehitellä. Jos ei, niin ei se ole sinun murheesi.
Tietenkään tuo meneminen ei saa olla jatkuvaa, mutta kohtuudella omia juttuja, kavereita ja harrastuksia. Ei toisella voi eikä saa olla siihen mitään sanottavaa. Älä puhu hänelle alentavaan tai muuten loukkaavaan sävyyn, kannusta häntä menemään mutta älä jää siihen loukkuun että alat häntä tukea jutuissa niin paljon, että hän pitää sua sillä tavalla otteessaan.
Kun menet, älä kanna huonoa omaatuntoa.
pitemmän päälle ärsyttävää, kun toinen elää kumppaninsa kautta. Sitä tuntee itsesnsä joksikin kukkakepiksi jota vasten liaani kietoutuu ja alkaa ahdistaa. Snif ja nyyh, kyllä helskutti että se on niin ahdistavaa ettei siinä voi olla kovin kauaa. Ajattelin, että jos toisen on niin kurjaa mun kanssa että pitää niiskuttaa, niin varmaan joku toinen saa sitten hymyn kumppanin naamalle ja nostin kytkintä.....ja tämä sopii paljon paremmin kyllä meikäläiselle ettei tarvitse ketään perässä roikottaa niiskuttamassa!
Tuli ihan sääli sua itseäsi painekattila.
Siksikö seurustelet naisesi kanssa? Että jättäisit hänet vai?
Otetaanko kumppani vierelle,että kuitenkin jostain haetaan se syy, että voikin jättää!!!
Mieti vähän,jospa viettäisitkin hyvää aikaa hänen kanssaan,etkä koko ajan yrittäisi itsellesi vapautta.Kuule se on sitä,että toinen otetaan aina huomioon.Älä ainakaan noilla resusseilla harkitse avioliittoa,sillä senhän pitäisi olla ikuinen!