Kun kohtaa kaltaisensa oloisen ihmisen niin luulisi, että tultaisi helposti juttuun, mutta ei. Tuntuu, että oltaisi vihollisia toisillemme. Katsellaan muualle ilme kireänä.
Olit juuri sellainen ihminen, jonka aina toivoin tapaavani ja silti kaikki on nyt ihan solmussa. Ja olet päättänyt ilmeisesti vältellä mua. Se jotenkin sattuu. Että et halua nähdäkään mua.
Olisi mahtavaa, jos voitaisi puhua. Ymmärtäisin kyllä, ihan mitä vain musta ajattelisit, hyväksyisin sen. Miksei me voitaisi olla ystäviä, kun meillä on varmasti paljon yhteistä. Haluaisin edes tietää, että mikä meni vikaan. En ajattele susta mitään pahaa, mutta en uskalla lähestyä, kun olet ollut sen oloinen, että ei kiinnosta. Sitten kun oltaisi juteltu ja jos haluaisit, niin katoaisin sun elämästä kyllä.
Olit juuri sellainen ihminen, jonka aina toivoin tapaavani ja silti kaikki on nyt ihan solmussa. Ja olet päättänyt ilmeisesti vältellä mua. Se jotenkin sattuu. Että et halua nähdäkään mua.
Olisi mahtavaa, jos voitaisi puhua. Ymmärtäisin kyllä, ihan mitä vain musta ajattelisit, hyväksyisin sen. Miksei me voitaisi olla ystäviä, kun meillä on varmasti paljon yhteistä. Haluaisin edes tietää, että mikä meni vikaan. En ajattele susta mitään pahaa, mutta en uskalla lähestyä, kun olet ollut sen oloinen, että ei kiinnosta. Sitten kun oltaisi juteltu ja jos haluaisit, niin katoaisin sun elämästä kyllä.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kehottaisin ottamaan häneen jotain kontaktia tavalla tai toisella.
Miehelle menee. Olen harkinnut kyllä, mutta nyt vaikeampi toteuttaa, kun tuntuu välttelevän. Lisäksi vaikea ottaa kontaktia, kun on niin "kireätä". Olisi vaan huojentavaa edes puhdistaa ilmaa. Sitten voisi mennä eteenpäin paremmalla mielellä. Mutta miehet kai hoitaa asiat välttelemällä mieluummin kuin puhumalla.
Tapasin minäkin kerran miehen, joka oli ihan kuin minä niin uskomattoman monessa asiassa. Ainut ero oli siinä, että hän oli hyvännäköinen ja minä en... Ja se tietysti ratkaisi, eli tämä parin vuoden mittainen ihastukseni ei koskaan antanut mulle mitään mahiksia, vaikka taatusti tiesi syvän kiinnostukseni. Sellaista se elämä vaan joskus on, ei se samankaltaisuus läheskään aina ratkaise.
Mies, joka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta todellakin on sitä. Ehkä tapasitte miehen joka vain peilasi takaisin mitä halusitte kuulla ja nähdä. Ei sen kummempaa.
Koittakaa päästä yli.
"joka vain peilasi takaisin mitä halusitte kuulla ja nähdä"
Miksi hän olisi niin tehnyt, kun nimenomaan ei ollut minusta kiinnostunut? Ei edes seksuaalisessa mielessä (siihenkin hänelle olisi tarjoutunut tilaisuus vähintään ollessani kännissä ja alkaessani halailla/nojailla häneen). Hän nyt vaan sattui olemaan hyvin samanlainen kanssani ja jakamaan monta yhteistä kiinnostuksen kohdetta.
Ei naisilla ole kemiaa kuin jännäjörnijöiden kanssa, vaikka olisitte kuinka samanlaisia keskenänne.
En todellakaan halua jännämiestä.
Se on varmaan varattu ku vaikuttaa et ois sekasin tunteissaan.
Naisten ja miesten välillä on muuri feminismin takia. Ei tunnu olevan yhteisiä arvoja. Useimmat miehet haluavat lastensa äidiksi naisen jolla tulevaisuus eikä elämä menneisyydessä joka sitten lakkaa perheen myötä. Eikä saa olla pilannut itseään "kokemalla kaiken" ennen sitä oikeaa.
Ilmeisesti hän ei
-tule helposti juttuun kanssasi
-ei ole kiinnostunut sinusta.
Ihan pienenä vinkkinä: kun tapaatte vieraan ihmisen älkää syöksykö sen elämään pyytään treffeille ja jakaa elämää. Ihmissuhteet on hyvin hienovaraisia ja toisen yksityisyyttä on kunnioitettava aluksi TODELLA paljon. Jos astuu ns kynnyksen yli nopsaa, juttu oli siinä. (En tarkoita että aloittaja olisi välttämättä tällainen)
En tosiaan ole tälläinen syöksyjä, vaan ehkä jopa liian hienovarainen.
Mitä vikaa treffeissä on, esim. kahvittelussa??
Heti treffeille pyyntö tarkottaa "pidän ulkonäöstäsi, haluan siis pillua. Ainakin pillua".
Mua on esim duunipaikoilla pyydetty treffeille niin heti oon kyl juorunnu eteenpäin koska ykski paljastu sellaseks et se pyytää KAIKKIA vähänkään naista muustuttavia työkavereita treffeille. Onneks en lähteny vaik rikas mies olikin. :D
Muutenkin duunikavereiden kanssa sählääminen on vähän niin ja näin.
No just. Mitäs jos se joku erehtyykin vain pitämään sua kiinnostavana ja haluisi ihan vain ensin tutustua sinuun paremmin, mikä kenties ei muuten oikein onnistu siinä sun duunipaikallasi(jos vaikkapa olet siis asiakaspalvelu/tarjoilijahommissa)?
Seksuaalisuushan nyt on joka tapauksessa se sukupuolia yhteen tuova voima..
Tämä aika on niin menetetty..
VÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄRRRRRRRRRRRRRRRRRRIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIINNNNNNNNNNNNN
Älkää miehet koskaan toimiko kuten tämä nainen esittää.
Miehenä sinun tulee TOIMIA HETI tai ainakin PIAN!
Miksikö?
Koska muuten sujahdat sinne "kiva tuttu ja juttukaveri" akselillle 98% naisten kanssa paitsi ehkä tämän naisen joka noin asiaa kommentoi.
Toisin sanottuna saat kivan juttukaverin johon voit tutustua pitkällä aikavälillä mutta hän etsii munansa ja rakkautensa muualta.
Ihan periaatteesta tässä enää väännän ja jeesustelen sitä että elämme aikakautta, jolloin on helpompi päästä panemaan kuin treffeille.. :p
Pitää tosiaan osata vietellä kun ketään ei enää kiinnosta ensin tutustua kaikessa rauhassa..
Alottajan jutuista ei käynyt ilmi onko tämä henkilö työkaveri, joka tapauksessa jokapäivä arjessa sörmää mieheen. Mieti nyt jos hän olisi toiminut heti niin pakkien myötä siitä olisi tullut valtava katastrofi työyhteisöön/arkeen/yhteisöön. Sen sijaan työkavereihin voi ihmisenä tutustua vaivihkaa ja selvittää olisiko jotain molemminpuolista kiinnostusta. Jos meet työpaikal heti tuntematta ketään pyytämään naista treffeille niin luultavasti saat aikaan vaan kaaosta ja pakkeja.
Seksisuhteet arjessa/työelämässä on muutenkin vähän niin ja näin. Seksuaalisuus on ihmisen herkin osa-alue ja harva haluaa riskeerata työpaikkansa hyvinvointia.
Edelleen VÄÄÄÄÄÄÄRRRRRIIIIIINNNN.
Olipa paikka MIKÄ HYVÄNSÄ niin MIEHEN tulee panostaa alusta asti siihen että ei luiskahdeta vain "työkavereiksi" tai tutuiksi.
AInut syy olla tekemättä noin on se että et kohtaa sitä ihmistä usein. Mutta tuolloin miehen tulisi silti vaikuttaa saaliilta ja mielellään flirtata jne.
"tavattiin kavereina ja siitä se sitten lähti" jutut ovat ÄÄRIMMÄISEN HARVINAISIA. Suurimmassas osassa tapauksia vaikkei nainen sitä huomaa niin mies on ollut aloitteellinen ALUSTA ASTI.
Ei se nyt tarkoita että ensimmäinen keskustelun aihe olisi se että milloin ne pikkarit lähtevät jalasta.
Mutta periaate on se että "tutustutaan rauhassa" ei tule toimimaan miehen kohdalla.
EI KOSKAAN.
Toisekseen seksisuhteet työpaikoilla ovat tätä päivää. Myös varattujen ollessa mukana kuvioissa.
Ja vaikka ihminen voi harkita kannattaako työsuhdetta tai työyhteisössä asettaa itseään tuohon asemaan niin jos suhteen haluaa niin MIES EI VOI JÄÄDÄ VAIN ODOTTELEMAAN ja "TUTUSTUMAAN" HILJALLEEN.
Vain nainen voi "rauhassa tutustua" ja sitten jälkikäteen valitella kun mies ei tehnyt aloitetta, vaihtoi työpaikkaa tai mies ei ollut "oikea" kun ei tehnyt asialle mitään.
Nainen ei ota vastuuta ettei asiasta tule tai tullut mitään.
Kerron tässä miehelle että mitä tulee tehdä että suhteesta voisi tulla mahdollinen.
Tämä on niin totta.
Miksi kirjoitat tuolla tavalla? Oletko joku vähä-älyinen vai KÄÄÄNNNIISSSÄÄÄÄÄ???!?
P.S. Luin noi sun jutut päässäni Taistelu-Jaskan äänellä.
Joskus liian samanlaiset ihmiset hengittävät liiaksi toistensa ilmaa..
Näinpä.
Mitäpä muuta kuuluu? Kaikki hyvin? Kevättäkö pukkaa? Onks näkyny?
Onko asiat selvinny?
YKSINKERTAISTA.
Hän ei todennäköisesti tunne samoin ja/tai sosiaaliset tilanteet joissa kohtaatte johtavat mainittuun käytökseen.
Kun ihminen ihastuu tai ihastelee jotakin henkilöä sekä alkaa tuntea jonkinlaista "yhteenkuuluvuutta" toisen kanssa hän alkaa olettaa tiedostmattomasti että toinen tuntee samalla tavalla, heillä on paljon yhteistä keskenään ja alkaa reagoida toisen tekemisiin aivan kuin ne suuntautuisivat vain tätä henkilöä kohti.
Esimerkiksi "myrtsy ilme" voi johtua paskasta säästä mutta henkilö tulkitsee että "mikä meidän välillä on pielessä".
Toinen keskustelee iloissaan tälle henkilölle pari sanaa ja henkilö tulkitsee että "vitsi miten kiva se oli mua kohtaan" vaikka tämä toinne keskustelee kaikkia kohtaan samalla tavalla.
Olen tavannut elämässäni moniakin ihmisiä joiden kanssa olen kokenut eri astein yhteenkuuluvuutta ja samankaltaisuutta. Monista näistä ei ole tullut koskaan mitään. Silloin kun kyseessä on ollut vastakkaisen sukupuolen edustaja eli nainen olen huomannut kuinka mieleni on selkeästi tehnyt tästä "yhteydestä" tärkeämmän ja todellisemman kuin se oikeasti on tai merkitsee toiselle henkilölle. Miesten kanssa heteroseksuaalina olen ymmärtänyt tiedostamattomasti ettei näin ole.
Näistä samoista ajatuksista syntyy myös kuvitelmat "sielun kumppaneista" kun ihmiset tulkitsevat tuota yhteenkuuluvuuden, samaistumisen ja samankaltaisuuden tunnetta joksikin suuremmaksi.
Voi olla että varsinkin jos ihminen on yksinäinen tai ei varsinkaan ole kohdannut samanlaista toisen sukupuolen edustajaa niin nuo ajatukset ovat sitä sitkeämmät kun sellainen kohdalle sattuu.
Samankaltaiset hylkivät toisiaan, vastakohdat taas täydentävät toinen toistaan. Melkein kuin kemiallinen kaava.
Ei tuo nyt pidä paikkaansa.
Vastakohdat eivät pitkällä tähtäimellä täydennä toisiaan. Se voi alussa olla jännää ja räiskyvää mutta lopulta se tuottaa vain tuskaa.
Hän ei ole työpaikalta tuttu, eikä asia ole selvinnyt. En taida olla sellainen joka uskoo sielunkumppaneihin, mutta olisin halunnut kokea sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Kuulostaa jotenkin nyt ehkä hiukan lapselliselta, mutta olisi kiva olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka tajuaa ja ajattelee samalla tavalla ja pitää samoista asioista. Että ei aina tarvitse selittää. En nyt edes tarkoita välttämättä mitään romanttista suhdetta, vaan ihan kaveruuttakin.
En ole mitenkään tyrkyttänyt itseäni enkä seuraani enkä ollut painostava. Täytyy vaan hyväksyä, että hän ei kaivannut uutta ihmistä elämäänsä ainakaan minusta, vaikka itse olin innoissani tästä ihmisestä. Ehkäpä tosiaan ollaan jopa liian samanlaisia.
Kiitos kaikille kommenteista!
Mikset sano hänelle jos olisitte vain kavereita vai oliko siinä romanttisuutta mutta et itse halua enempää? Tietenkin jos asuukin etäällä niin sekin voi koitua jo esteeksi. Outo kuvio näin sivusta seuraajana.
Kyllä sä ap varmaan tulkitset niitä signaaleja ihan oikein. Pettymys on tietysti kova kun huomaa ettei toinen sitten ollutkaan yhtä kiinnostunut ja sitä ei ole aluksi helppo uskoa. Kokemusta on.
Ei muuta kuin rinta rottingilla etsimään uusia ihmisiä!
Sulle se samankaltaisuus voi olla positiivista, toiselle välttämättä ei.
Ehkei se toinen vain huomaa sitä sun idealisoimaasi "samankaltaisuutta"..
Entä jos mies on vain ujo? Pelkää samankaltaisuutta?
Yllätyin, että vielä olit niin kiinnostunut ja sen huomasin. Ujouttani ja arkuuttani välttelen.
Haluaisin myös jutella joskus.