Olen huomannut, että opiskeluani rajoittavat liian vaativat tavoitteet. En aikaisemmin ajatellut, että korkea vaatimustaso voisi tulla mitenkään esteeksi, ennemminkin pidin sitä hyveenä. Mutta nyt korkea-asteella se on vaikuttanut opintomenestykseeni yllättävällä tavalla. En uskalla edes yrittää, kun epäonnistumisesta on tullut jotenkin liian suuri uhkakuva. Tämän vuoksi en tietenkään menesty. Ja kun menestyminen aina vaan heikkenee, saa se opiskelun tuntumaan entistä ahdistavammalta... Pelkotilani ei tietenkään ole järjellä perusteltavissa ja taustalla on varmaan muutakin kuin yksistään opiskelussa menestyminen.
Tämä kuuluisi aiheensa puolesta enemmän mielenterveyspalstalle. Laitanpa nyt sen kuitenkin tänne keskustelua herättämään. Jospa voisin jonkun tulevaisuuden ylisuorittajan ongelmia edes vähän etukäteen auttaa :) Ja jos teillä on ollut vastaavanlaisia kokemuksia, niin laittakaa ihmeessä viestiä miten niistä selvisitte. Itse olen selvinnyt lähinnä opettelemalla hyväksymään sen, että minusta ei tullutkaan sitä huippumenestyjää josta haaveilin.
Opiskelumenestystä - mutta ei liian ryppyotsaista sellaista!
Suuret vaatimukset rajoittavat opintomenestystäni.
4
114
Vastaukset
- ongelmansakullakin
Niin. Semmoinen keskinkertainen on hyvä. Ei pohjalla eikä tähdissä. Semmoisia useimmat ovat. Sillä pärjää elämässä mainiosti. On onnellista, kun pärjää. On muutama ystävä, ehkä perhe ja toimeentulo.
Oma ongelmani on, että pystyn vastaamaan koviinkin haasteisiin. Vai onko niitä, kun kaikki tulee helposti? Kerrasta toiseen ällistyn, kun arvosanaksi tulee vitonen, vaikka yritin vain päästä läpi. Mutta siitä ei onnelliseksi tule kuitenkaan. Eikä kukaan sitä arvosta.- ei_enää_kympintyttö
Minullakin arvosanat pysyivät aikaisemmin huipussaan ihan "itsestään". Myönnän kuitenkin, että jotain on aina tullut tehtyä tenttien ja kokeiden eteen, koska arvosanani ovat laskeneet sen jälkeen kun väsymyksen/stressin takia en pystynyt opiskelemaan juuri ollenkaan. Hyvä jos pystyt saamaan huipputuloksia "huomaamatta"! Se kertoo että olet löytänyt tasapainon työn ja rentoutumisen välillä :)
- Kiinankaaliiiii
Varmaan joissakin aineissa tai osa-alueilla saat todella hyviäkin arvosanoja. Niissä aineissa, jotka tuntuvat kovin vaikeilta, voit panostaa siihen, että menee läpi. Sitten voit olla itseesi tyytyväinen: Menipäs läpi, vaikka ensin tuntui aika vaikealta.
- ei_enää_kympintyttö
Tuohan on juuri se asenne joka minun olisi pitänyt oppia jo opintourani alussa (eli ala-asteella...). Olla tyytyväinen vähempään. Henkilökohtaisista syistä koulu sai kuitenkin jossain kohtaa liian suuren merkityksen elämässäni. Kun joku pakenee ongelmia päihteiden avulla, minä tein sen varmaan pänttäämällä.
Toivottavasti tällä hetkellä kokeiden kanssa pänttäävät huomaavat minua paremmin, että elämää ei voi täyttää vain yhdellä asialla, vaikka luulisikin sen asian olevan kuinka hyödyllinen, vaikka elämässä olisi hankala tilanne ja luulisi että olisi helpompi vain hautautua kirjojen taakse. Harrastakaa, laiskotelkaa välillä, lukekaa riittävästi mutta ei liikaa. Jos on murheita, etsikää niihin ratkaisu älkääkä paetko niitä kuten minä, koska ei niitä kuitenkaan pakoon pääse. Helpompaa on mitä aikaisemmin asiat ratkaisee :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1053661
Satuit vain olemaan
Ensimmäinen joka avasi minussa sen nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen puolen. Pitäisi vain muistaa että et ole ainoa. Se472600- 1122423
24/7 sinä mielessä, ihan jatkuvalla syötöllä
Aamulla herätessä, päivällä melkein nonstop, illalla nukkumaan mennessä, öisin herätessä. Mikä viddu tässä on 🤣401954Jotain pitää nyt keksiä että sinut näkisi
Ensiviikolla viimeistään. Tälle on pakko saada kunnon piste tai sitten aloitetaan loppuelämä yhdessä, tulen hulluksi muu271658- 271512
Mulla tulee vaan niin
Paha olo siitä mitä teidän välillä on. Vaikka se on sun päätös mitä haluat. Tuntuu että menetän jotakin vaikka tiedän et211488- 221328
Olikohan se
Kuitenkin niin, että kiinnostuit minusta ihan tosissaan. Loukkaannuit, kun en ollutkaan valmis tapaamaan sinua.. Pelkäsi81241Mitkä olivat viimeiset sanasi ikävoinnin kohteellesi
Ja milloin? Mitä olisit sanonut jos olisit tiennyt että ne jäävät viimeisiksi -ainakin toistaiseksi?701225