Ihmettelen mikä saa Aasian katastrofin ohittamaan muut onnettomuudet? Sekö vain että siellä kuoli myös länsimaalaisia.
Joka päivä maailmassa kuolee nälkään tuhansia ihmisiä. Ei heitä varten liputeta eikä muutenkaan surra. Eikö ihmisen kuolema ole yhtä surullinen vaikka ei mukana ole oman maan kansalaisia? Ja pitääkö kuolla kerralla mahdollisimman monta että pääsee liputuksen piiriin? Mielestäni yksikin kuollut ansaitsee saman surun kuin kymmenen.
Tottakai tämä onnettomuus on surullista, tolkkua kuitenkin tähän kansalliseen vouhotukseen. Naapurin tokaluokkalainen kuoli muutama viikko sitten, eipä ollut koulussa kriisiryhmiä.
Joka päivä maailmassa kuolee nälkään tuhansia ihmisiä. Ei heitä varten liputeta eikä muutenkaan surra. Eikö ihmisen kuolema ole yhtä surullinen vaikka ei mukana ole oman maan kansalaisia? Ja pitääkö kuolla kerralla mahdollisimman monta että pääsee liputuksen piiriin? Mielestäni yksikin kuollut ansaitsee saman surun kuin kymmenen.
Tottakai tämä onnettomuus on surullista, tolkkua kuitenkin tähän kansalliseen vouhotukseen. Naapurin tokaluokkalainen kuoli muutama viikko sitten, eipä ollut koulussa kriisiryhmiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
lämöllä ajattelen onnettomuuden uhreja. oma suruni vaan tuntuu pahemmalta(kuolleen lapseni suru)esikoiseni ei saanut koskaan nähdä tätä maailmaa.