http://nyt.fi/a1455764988439?ref=hs-art-suositellut
"Näillä ryhmillä on kaikilla on keskinäinen asemansa ja suosiolla selkeät mittarit.
Kulmalainen nimittää tutkimaansa järjestelmää kaverisuosioksi, ja näin se toimii:
Suositut
Suositut tytöt ovat koulun pihan kingejä. He täyttävät Kulmalaisen mukaan kolme kriteeriä: he ovat sosiaalisia, poikien suosiossa ja hyvännäköisiä.
Tärkein ominaisuus eli sosiaalisuus on melko yksiselitteinen asia: kuinka moni tuntee sinut, kuinka monet sinä tunnet ja miten ulospäin suuntautunut olet.
Suhde poikiin liittyy nimenomaan suosituimpiin poikiin, heiltä saatuun huomioon ja hyväksyntään: he haluavat hengailla kanssasi.
”Seiskaluokalla ei vielä seurustelua juuri ole, vaan enemmän sitä kaverihengailua. Suositut tytöt hengailivat enemmän sekaporukassa suosittujen poikien kanssa”, Kulmalainen sanoo.
Ulkonäön suhteen suositut tytöt pystyi monesti tunnistamaan siitä, että he käyttivät merkkivaatteita, meikkasivat ja pukeutuivat korostetun naisellisesti. Haastatellut myös luettelivat aina saman litanian piirteitä, joita suosituilta tytöiltä vaaditaan:
”Pitää olla nätti ja laiha, hyvännäköinen ja hyvännäköiset hiukset”, Kulmalainen sanoo.
Silti suositut tytöt erotti muista nimenomaan se, että he pystyivät halutessaan pukeutumaan ja käyttäytymään paljon muita ryhmiä vapaammin. Suosittuun ryhmään kuuluminen toi siis liikkumavaraa.
Suosittu tyttö voi olla poikamaisesti pukeutuva, meikitön ja lenkkarityttö, eikä siitä tehty mitään numeroa, Kulmalainen sanoo.
Positiivisen kääntöpuolena suositut tytöt kokivat myös eniten painetta ryhmässä pysymisestä ja pelkäsivät, milloin heidät ”pudotetaan” ja joku toinen ”nostetaan” tilalle.
Näitä tunteita ei koettu niinkään muissa ryhmissä.
Ei-suositut
Ei-suositut ovat se jengi, joka on koulun pihalla omissa oloissaan. Nimensä mukaisesti ryhmä määrittyy suhteessa suosittuihin tyttöihin: heillä ei ole yhtä selkeästi laajaa kaveripiiriä, poikia kavereina tai naisellista tyyliä.
Tähän ryhmään joutuvat helposti silmätikuiksi, joihin suositut tytöt haluavat ottaa etäisyyttä, joten ei-suosituksi ei erityisemmin haluta.
Se ei tarkoita, etteikö ryhmän sisällä voisi solmia oikeita ystävyyksiä.
”Hirveästi puhuttiin myös lojaalisuudesta ja aidosta ystävyydestä”, Kulmalainen sanoo.
Tavikset
Suosittujen ja ei-suosittujen ryhmien välistä erottui selkeästi kolmas ryhmä, tavikset. Tähän ryhmään kuuluvat eivät herättäneet suurempaa huomiota itseensä eivätkä halunneet herättää sitä.
He korostivat itse tavallisuuttaan ja ottivat näin etäisyyttä suosittujen ja ei-suosittujen väliseen peliin.
Tämän ovat huomanneet nuorisotutkijat jo aiemminkin, sanoo Kulmalainen. Kyse on ihan pohjoismaisesta ilmiöstä: ”Yleisesti tavallisuus on jotain positiivista ja tavoiteltavaa. Se on sosiaalisesti järkevä strategia.”
Tämän näki siitäkin, että kun Kulmalainen kysyi haastattelemiltaan tytöiltä, miten he kuvailisivat omaa tyyliään, hyvin usein kaikki sanoivat ”ihan tavallinen” – riippumatta siitä, kuuluivatko he taviksiin, suosittuihin tai ei-suosittuihin.
Kun heitä pyysi tarkentamaan, mitä se ”tavallinen” omalla kohdalla tarkoitti, sai ihan erilaisia vastauksia riippuen siitä, mihin ryhmään tyttö kuului.
Taru Kulmalainen muistaa itse, millaista oli olla koulussa ”tuikitavallinen”.
”Se oli vähän sellaista tasapainoilua. Mietin usein aamulla, että voinko laittaa tämän paidan, että onko se hyvä vai huono juttu.”
Mitä tämä tarkoittaa:
Tyttöjen tutkiminen alkoi Suomessa vasta 1990-luvulla, paljon poikia myöhemmin. Kulmalainen ymmärsi jo alakoulutyttöjä koskevaa gradua tehdessään, että kyseessä on hyvin latautunut aihe, josta on vaikea kirjoittaa.
”Tutkijana täytyy ottaa huomioon eettisyys, ettei uusinna niitä ennakkoluuloja, mitä tässä olisi tarkoitus purkaa.”
Tutkimuksessa kävi hyvin selkeästi ilmi, että pojat pystyvät vaikuttamaan todella suuresti tyttöjen asemaan: jos söpö ja suosittu poika juttelee kanssasi, olet erittäin hyvässä asemassa pääsemään suosituksi tytöksi. Ilman tätä huomionosoitusta on vaikea tulla suosituksi.
Kiinnostavasti tytöt olivat tästä ilmiöstä hyvin tietoisia ja pitivät sitä ongelmallisena.
”Haastatteluissa tytöt itse ihmettelivät, että miten ne pojat voivatkin vaikuttaa niin paljon!”
Kun tytöiltä kysyttiin, mikä ero on suosituilla ja ei-suosituilla tytöillä, vastaus oli, että ensin mainitut hengailevat poikien kanssa. Ulkopuolelta tuleva paine kiinnostua vastakkaisesta sukupuolesta romanttisesti ja pariutua olivat vahvoja siis jo seiskaluokalla."
Mies, oletko vaikuttanut tytön statukseen nuorena? Nainen, mihin ryhmään kuuluit nuorena?
"Näillä ryhmillä on kaikilla on keskinäinen asemansa ja suosiolla selkeät mittarit.
Kulmalainen nimittää tutkimaansa järjestelmää kaverisuosioksi, ja näin se toimii:
Suositut
Suositut tytöt ovat koulun pihan kingejä. He täyttävät Kulmalaisen mukaan kolme kriteeriä: he ovat sosiaalisia, poikien suosiossa ja hyvännäköisiä.
Tärkein ominaisuus eli sosiaalisuus on melko yksiselitteinen asia: kuinka moni tuntee sinut, kuinka monet sinä tunnet ja miten ulospäin suuntautunut olet.
Suhde poikiin liittyy nimenomaan suosituimpiin poikiin, heiltä saatuun huomioon ja hyväksyntään: he haluavat hengailla kanssasi.
”Seiskaluokalla ei vielä seurustelua juuri ole, vaan enemmän sitä kaverihengailua. Suositut tytöt hengailivat enemmän sekaporukassa suosittujen poikien kanssa”, Kulmalainen sanoo.
Ulkonäön suhteen suositut tytöt pystyi monesti tunnistamaan siitä, että he käyttivät merkkivaatteita, meikkasivat ja pukeutuivat korostetun naisellisesti. Haastatellut myös luettelivat aina saman litanian piirteitä, joita suosituilta tytöiltä vaaditaan:
”Pitää olla nätti ja laiha, hyvännäköinen ja hyvännäköiset hiukset”, Kulmalainen sanoo.
Silti suositut tytöt erotti muista nimenomaan se, että he pystyivät halutessaan pukeutumaan ja käyttäytymään paljon muita ryhmiä vapaammin. Suosittuun ryhmään kuuluminen toi siis liikkumavaraa.
Suosittu tyttö voi olla poikamaisesti pukeutuva, meikitön ja lenkkarityttö, eikä siitä tehty mitään numeroa, Kulmalainen sanoo.
Positiivisen kääntöpuolena suositut tytöt kokivat myös eniten painetta ryhmässä pysymisestä ja pelkäsivät, milloin heidät ”pudotetaan” ja joku toinen ”nostetaan” tilalle.
Näitä tunteita ei koettu niinkään muissa ryhmissä.
Ei-suositut
Ei-suositut ovat se jengi, joka on koulun pihalla omissa oloissaan. Nimensä mukaisesti ryhmä määrittyy suhteessa suosittuihin tyttöihin: heillä ei ole yhtä selkeästi laajaa kaveripiiriä, poikia kavereina tai naisellista tyyliä.
Tähän ryhmään joutuvat helposti silmätikuiksi, joihin suositut tytöt haluavat ottaa etäisyyttä, joten ei-suosituksi ei erityisemmin haluta.
Se ei tarkoita, etteikö ryhmän sisällä voisi solmia oikeita ystävyyksiä.
”Hirveästi puhuttiin myös lojaalisuudesta ja aidosta ystävyydestä”, Kulmalainen sanoo.
Tavikset
Suosittujen ja ei-suosittujen ryhmien välistä erottui selkeästi kolmas ryhmä, tavikset. Tähän ryhmään kuuluvat eivät herättäneet suurempaa huomiota itseensä eivätkä halunneet herättää sitä.
He korostivat itse tavallisuuttaan ja ottivat näin etäisyyttä suosittujen ja ei-suosittujen väliseen peliin.
Tämän ovat huomanneet nuorisotutkijat jo aiemminkin, sanoo Kulmalainen. Kyse on ihan pohjoismaisesta ilmiöstä: ”Yleisesti tavallisuus on jotain positiivista ja tavoiteltavaa. Se on sosiaalisesti järkevä strategia.”
Tämän näki siitäkin, että kun Kulmalainen kysyi haastattelemiltaan tytöiltä, miten he kuvailisivat omaa tyyliään, hyvin usein kaikki sanoivat ”ihan tavallinen” – riippumatta siitä, kuuluivatko he taviksiin, suosittuihin tai ei-suosittuihin.
Kun heitä pyysi tarkentamaan, mitä se ”tavallinen” omalla kohdalla tarkoitti, sai ihan erilaisia vastauksia riippuen siitä, mihin ryhmään tyttö kuului.
Taru Kulmalainen muistaa itse, millaista oli olla koulussa ”tuikitavallinen”.
”Se oli vähän sellaista tasapainoilua. Mietin usein aamulla, että voinko laittaa tämän paidan, että onko se hyvä vai huono juttu.”
Mitä tämä tarkoittaa:
Tyttöjen tutkiminen alkoi Suomessa vasta 1990-luvulla, paljon poikia myöhemmin. Kulmalainen ymmärsi jo alakoulutyttöjä koskevaa gradua tehdessään, että kyseessä on hyvin latautunut aihe, josta on vaikea kirjoittaa.
”Tutkijana täytyy ottaa huomioon eettisyys, ettei uusinna niitä ennakkoluuloja, mitä tässä olisi tarkoitus purkaa.”
Tutkimuksessa kävi hyvin selkeästi ilmi, että pojat pystyvät vaikuttamaan todella suuresti tyttöjen asemaan: jos söpö ja suosittu poika juttelee kanssasi, olet erittäin hyvässä asemassa pääsemään suosituksi tytöksi. Ilman tätä huomionosoitusta on vaikea tulla suosituksi.
Kiinnostavasti tytöt olivat tästä ilmiöstä hyvin tietoisia ja pitivät sitä ongelmallisena.
”Haastatteluissa tytöt itse ihmettelivät, että miten ne pojat voivatkin vaikuttaa niin paljon!”
Kun tytöiltä kysyttiin, mikä ero on suosituilla ja ei-suosituilla tytöillä, vastaus oli, että ensin mainitut hengailevat poikien kanssa. Ulkopuolelta tuleva paine kiinnostua vastakkaisesta sukupuolesta romanttisesti ja pariutua olivat vahvoja siis jo seiskaluokalla."
Mies, oletko vaikuttanut tytön statukseen nuorena? Nainen, mihin ryhmään kuuluit nuorena?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olin ei-suosittu seiskalla, joskus kasilla tipahdin/nousin siitä marginaaliin. Suosittujen porukkaan en kaivannut, koska siellä oli ärsyttäviä tyyppejä. Tavis-ryhmään halusin ajoittain, koska halusin olla välillä huomaamaton. Oikeastaan kyllä viihdyin omassa ryhmässäni.
Omat lapseni ovat paljon sosiaalisempia kuin itse nuorena ja varmaankin vähintään tavis-porukassa, veikkaisin.
Ennen muuttoani kaupungista maalle, ala-asteella, taisin olla jopa suosittujen joukossa, mutta koulukiusaaminen tiputti minut uudessa paikassa "ruotuun", missä viihdyin muuten hyvin, paitsi kiusaaminen oli paskamaista. Siksi viihdyin, koska uudessa koulussa oli mielestäni liian snobimaista ja samalla junttia. Kiusaaja oli tavis-poika, nähdäkseni, kuten muutkin kiusaajat.
Pari suosittua poikaa oli kiinnostunut musta yläasteella ja yritti nostaa statustani ehkä jopa suosituksi, mutten en ollut oikein tarpeeksi kiinnostunut heistä. Tykkäsin enemmän ns. marginaaleista, joista yhdestä tuli sitten poikaystäväkin 16v. ollessani.
Olin tavis. Suositut olivat niitä, jotka tupakoivat, jakoivat pildeä ja ryyppäsivät. 20 ikäisenä ne olivatkin sitten jo alkoholisoituneita lihavia yhäreitä.
Tuon jutun perusteella asia on kylläkin niin, että ne ovat tytöt/naiset, jotka suosivat suosittuja, ja väitteessä "miehet suosivat suosittuja" menee syy ja seuraus väärinpäin. Se, että tyttö/nainen on suosittu, ei ole tuossa kerrotun perusteella syy siihen, että pojat/miehet suosivat häntä, vaan seuraus siitä. Se ei kuitenkaan ole seurausta minkä tahansa poikien/miesten suosiosta, vaan suosittujen poikien/miesten, siis jo ennestään suosittujen.
Asia siis menee niin, että pojat/miehet suosivat heitä, jotka ovat heidän mielestään kiinnostavimpia suosituimmuudesta riippumatta. Tytöt/naiset sen sijaan suosivat suosittuja, koska muuten sillä ei olisi heille merkitystä, onko heitä suosiva poika/mies suosittu vai ei, eikä juuri suositun pojan/miehen suosio tekisi tytöstä/naisesta suositumpaa muiden tyttöjen/naisten keskuudessa.
Se on osoitus siitä, että he pitävät suositun pojan/miehen suosiota enemmän arvossa ja tavoiteltavampana kuin ei-suositun, ja vastaavasti suositun tytön/naisen seuraa tai ystävyyttä enemmän arvossa ja tavoiteltavampana kuin ei-suositun. Ei-suosittuja he syrjivät sukupuolesta riippumatta.
koulu on aika raaka maailma. ulkonäöllä ja itsevarmuudeella pääsee puheenjohtajaksi. olen tehnyt näin kerran ja kuintenkin kiitokset kuuluin varapuheenjohtajalle, ei minulle. olin vain kansikuva johtuen vain epävarmuudesta piti olin kuin "kukko tunkiolla" itse en ollut edes koulussa paljoa.poikamainen tyyli tuli isäni kasvatuksen tuloksesta koska ihannoin olla "poika" mutta halusin myös huomiota pojilta.
olisi pitänyt olla vähemmän ja hyväkuntonen. keskityin tärkeämpään huomion hakemiseen mutta ei moraalini antanut periksi enää sotkee paikkoja tai kerjätä rahaa(vain saadakseen rahaa tai kavereita)
kehitykseni oli niin keskeneräinen mutta väärät ihmiset lähestyi.
Siis hyväkuntonen olin näkyvät vatsaliksetkin tytöksi.
Jo snadina olin pikkuvanha & skoles olin jonku aikaa suosituis. Pikkuvanhuus laitto etsii fiksumpaa seuraa harmaast massast. Mut erotti jokaisest vaatetus, jo sillo kledjut duunasin itse & ainoona oppilaana skoles käytin pitkää 3/4 päällystakkii. Ainaskaa e hiffannu toista.
Jotkut yritti kiusata, heidät vastaväitteil juorusin hiljaiseks. Sen jälkee, ku yks kiusaajakingil pyyhin lattiaa, e Iholle kukaa uskaltanu tulla. Kiitos äitini, joka laitto mut itsepuolustuskurssille skidinä.
Meikäpoika se oli yläasteella hylkiö, kaikkien vihaama ja muistan jonkin liikuntatunnin kun varoittamatta tunnin ohjelmassa oli tyttöjen ja poikien tanssia, jos olisin tiennyt niin olisin lintsannut mutta sillä kertaa tietämättäni jouduin tanssimaan ja vastapariksi sattui ilmeisesti joku suosittu tai pyrkyri tyttö joka ilmoitti heti että nyt vaihdat paria, ilmeisenä syynä että olin kaikkien vihaama hylkiö. Tähän asemaan ajauduin todennäköisesti kaikenlaisten perättömien juorujen levittäjien ja halpamaisten seläntakana paskanpuhujien toimesta. Siihen aikaan 80-luvun lopulla ei ollut koulukiusaamista olemassakaan, ongelmaa ei vain tunnustettu eikä siihen puututtu millään tavalla, pikemminkin eräät opettajat olivat itsekin vittumaisia kusipäitä ja menivät mukaan suosituimpien teinien juoniin mikä osoittaa todellista ammattitaidottomuutta opettajilta, liekö ollut valeopettajia tekaistuilla papereilla...
mun kouluaikoina ja kotikylän koululla tuommonen eri ryhmiin/ryhmittymiin kuuluminen oli selkeämmin huomattavissa ala-asteella, erityisesti ala-asteen viimeisillä luokilla. toki yläasteellakin oli omia ryhmittymiä ja kaveriporukoita, mut se "eilen me oltiin sun kavereita, tänään me ei enää ollakaan" jäi pois, eikä sitä sillai katottu pahalla jos sattu viettämään aikaa välillä jonku toisen kaveriporukan kanssa..
ite olin niillä ala-asteen viimeisillä luokilla se hylkiö ja heittopussi, paras kaverini kuului tähän "suosittujen" tyttöjen porukkaan, myös kaksi muuta tähän ryhmään kuulunutta tyttöä olivat olleet kavereitani aiemmin, ja ihan hyviä kavereita, ei mitään "velvollisuudesta nyt hengaan tän kanssa ettei sille tuu paha mieli..". mut se oli se ryhmän "johtaja" joka saneli kuka kuuluu porukkaan ja kuka ei.. (sinällään jännää et sen jälkeen ku tuo "pomo" muutti muualle siinä kuudennen luokan tienoilla, koko tämä suositut vs. hylkiöt asetelma hävisi..)
yks mikä myös vaikutti varsinkin ala-asteella kaveriporukoiden muodostumiseen oli tiettyyn uskonlahkoon kuuluminen.. jossain kolmosluokan tienoilla kaveerasin yhden tytön kanssa, joka siis kuului tähän lahkoon, sit tuli muut "uskovaiset" tytöt ja sano ettet sää voi olla ton "vääräuskoisen" kanssa.. (harmi kyllä koska tää tyttö oli tosi mukava kaveri).
sitä kuinka paljo pojilla oli tuohon vaikutusta en nyt kyllä äkkiseltään osaa sanoa.. ne tietyt, kai niihin suosituimpiin kuuluvat pojat tykkäs kyllä kiusata mua, hyvin hiljaista ja ujoa tyttöä vielä yläasteellakin (pyyhekuminpalasten heittelyä, silmätikuksi nostamista, kaikkeen sanomaani takertumista jne..)
mut niin, se yläasteen suuri kaveriporukka, musta siinä oli vähän jokaisesta noista mainituista ryhmittymistä ja myös poikia, ehkä silloin osattiin sit jo yläasteikäisinä olla "aikuisempia" kui nykynuoret tai jotain.. emt. (siis lukuunottamatta niitä paria poikaa, joille tuntu olevan niin vaikiaa se et joku nyt vaan ei ole yhtä puhelias kui muut,)