http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2016021921143365_iq.shtml
Itsekin tekisi mieli tehdä tuollainen. :P Siis sitten kun itse olen myös vakiintunut siihen pidempään parisuhteeseen.
Itsekin tekisi mieli tehdä tuollainen. :P Siis sitten kun itse olen myös vakiintunut siihen pidempään parisuhteeseen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvähän se on tuollaisia kiitos kirjeitä kirjoittaa kun nainen saa aina miehiä.
Miten niin nainen saa aina miehiä? Ei mielestäni kaikkiin pätevä totuus niin naisten kuin miestenkään kohdalla. Nousisit jo ylös itse kaivamastasi alhosta ja kulkisit pysty päin ja rinta rottingilla. Sussa ei ole mitään vikaa, ellet itse huuda sitä joka puolelle ympärillesi, jolloin muut kuvittelevat niin. Ensi vuonna tähän aikaan sulla on nainen kainalossa, joku jota rakastat ja jolta saat vastarakkautta. Mutta nouse nyt kuopastasi mies hyvä, mene ulos ja elä! ;)
Ei ole naista ensi vuonna kun ei nainen suostu treffeille mutta nainen kyllä saa aina miehen joten voit kirjoitella kiitos kirjeitä niille jännämiehillesi.
Jos/kun suominainen juoksut juostuaan tuommoisen kirjoittaa ei se ole enää kirje vaan helvetin painava paketti.
Naiset vielä kiittää jännämiehiä siitä että hakkasivat ja nussivat
Tuo nainen selvästi elää hetkessä. Kirjeessä on lopullisuuden tuntua, mutta eiköhän tuokin ikuinen rakkaus mene jossain vaiheessa ohi, niin kuin kaikki edellisetkin.
Aito ja oikea rakkaus ei kuole koskaan. Sinullekin sellainen joskus tulee eteen ja nauti.
Niin joo. Vaikka mies on kuulemma raukka, jos miettii naisen seksuaalihistoriaa, nainen näköjään kyllä itse vatvoo sitä ja tässä tapauksessa jopa julkisesti.
Jotenkin se aito ja oikea rakkaus vaan näyttää ihmisillä kuitenkin löytymään ja lopahtamaan useamman kerran elämän aikana. Mikä viittaisi siihen, ettei sellaista joko ole olemassakaan, tai sitä ei voi mitenkään tunnistaa.
Miehet on niin erilaisia. Osa ei halua kuullakaan entisistä. Mitä vahvempi usko miehellä on siihen että nainen on suunnilleen neitsyt niin sitä parempi juttu miehelle mitä ilmeisimmin.
Tullut todettua ja käytän tietoa härskisti mutta hyväntahtoisesti hyväksi antamalla miehen fantasioissaan olettaa mitä hän haluaa, mutten nyt sentään valehtelemaankaan rupea. Jos mies suoraan kysyy, saa suoran vastauksen. Silti yksityiskohtien ja kumppanien määrän vatvominen on mielestäni sairasta. Ei ole oikeaa määrää. Mikä on yhdelle liikaa, on toiselle liian vähän. Harvoin sopivasti.
Mutta jos seksielämä saa potkua siitä että mies voi kokeneena osapuolena johdattaa naista ja saa siitä tyydytystä, mikäs siinä. Homma voi kyllä ennen pitkää käydä siten tylsäksikin. Riippuu miehestä. Toki paljon naisestakin.
Mitä kenenkään asiat tai mennyt elämä kenellekään kuuluu? Eikö tärkeintä ole mitä kahden ihmisen välillä on sillä hetkellä ja millaisiksi ihmisiksi he ovat elämänsä aikana kasvaneet?
Tuo oli aivan ihana.
Kyllä tuosta joku itsensä tunnisti, vähintään se naista kosinut pekonivoileipämies ja hunajan peitossa ollut sateenkaarikalojen syöttäjä. Itse ainakin ilahtuisin.
Upeaa olisi jos joku mies joskus arvostaisi entisiä seksi- ja seurustelukumppaneitaan niin että kiittäisi heitä julkisesti anonyymisti.
Jos jotain sanoisin elämäni miehille, niin kiittäisin niitä kaikkia joiden kanssa olen tehnyt kaikkea hauskaa, mielenkiintoista, hupsua, hullua ja opettavaista, enkä nyt puhu seksistä.
Kiittäisin myös niitä joiden kainalossa olen saanut viettää yön, vaikka yhdenkin. Toisen ihmisen läheisyydessä on sitä jotakin. Yhdessä unien katselu ja aamuun herääminen on koskettavaa.
Jos voisi, kiittäisin esimerkiksi yhtä, jonka luokse päädyin aina uudelleen kun sattuman kautta oltiin jälleen tavattu, vaikkei edes tapailtu ja vaikka välissä oli muita. Opetit että elämä on valintoja. Tai sitä yhtä josta en saanut selkoa, mutta jonka kylpyammeen yläpuolella ollut taulu "Altaan matalaan päätyyn hyppääminen kielletty" saa minut edelleen virnistämään, ja muistan ettei elämä ole niin vakavaa.
Ja sitä yhtä joka oli sisältä kaunis ihmisenä, mutta jolle en voinut antaa vastarakkautta kun en sellaista tuntenut. Opin miten kamalaa on haavoittaa toista. Ja sitä rohkeaa, jolle annoin pakit. Opetit että ystävän ja rakastajan välinen ero on joskus hiuksenhieno, opin olemaan varuillani etten niin herkästi johdattaisi vahingossa toista harhaan.
Ja muutamalle miehelle, jotka opetitte mitä ovat ripustautuminen, uhkailu, painostaminen, manipulointi, toisen alentaminen ja itsekeskeinen kylmyys, osaan varoa niitä ja rikkouduttuani kasvoin lopulta alkuperäistä ehjemmäksi ja osaan pitää itsestäni huolen.
Tai yhtä jonka seurassa maailma tuntui hehkuvan syvemmissä väreissä, ja jonka katseet saivat minut haluamaan samanaikaisesti juosta karkuun ja heittäytyä syleilyyn, mutta joka jäi minulle lopulta täydelliseksi arvoitukseksi. Opin että elämässä on uskallettava tai jää ilman, ja muistin jälleen että voin luottaa toisiin ihmisiin.
Ja sille miehelle joka on opettanut minulle tasapainoa, rentoutumista, hellyyttä, huumorintajua, omien puutteideni hyväksymistä, kärsivällisyyttä ja erimielisyyksien ratkaisutaitoja, ja että olen riittävä, arvokas, haluttava ja kiinnostava ihminen sinä naisena joka olen.
Jos voisin, kiittäisin kaikkia miehiä polkuni varrella. Eikä minua tästä tunnista. En ole jakanut julkisesti miesjuttujani ja monella on varmaan saman tyyppisiä kokemuksia.
Te olette miehet ihania, älkää unohtako sitä tässä kiireisessä, vaatimuksia pursuilevassa maailmassa.