Elikkäs tulipa vain sellainen juttu mieleen, että onko kukaan saanut pettämisen jälkeen parisuhdettaan toimimaan? vai onko sen jälkeen parempi luopua toivosta ja olla yrittämättäkään..?
Onko kukaan...
*
202235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mieheni teki syrjähyppyjä saman naisen kanssa useitakin, sain tilanteen selville ja se jopa loppui, mutta toimivuus myös meiltä loppui, vaikka meillä oli mennyt kaikki hyvin, en tiedä missä virheen tein kun hänen tarvitsi toisen luo mennä, ilkeä kun olen en eroa jos jätkä ei tajuu itte lähteä roikkukoon ja kärsiköön, seksiä ei meillä harrasteta saa olla selipaatissa, itsehän sen aiheutti. En voi kuvitella että yli 20v jälkeen tilaane olisi tämä mutta niin vain on, Kiitos "rakkaan" miehen. Välillä vituttaa.
Tällä hetkellä elän tilanteessa.
Kyllä se syö miestä eikä tunnu millään jättävän rauhaan.
jos olet pettänyt! saattaa juttu toimia jonkin aikaa mut se pettänyt osapuoli pettää uudestaa se on totuus!
20v kylmän ja pakkoseksin jälkeen ajauduin lämpöisen naisen syliin ja tajusin, että vika seksittömään ja toimimattomaan parisuhteeseen ei ollutkaan minussa. Huomasin, että minä saatoin olla mies, kokea mitä on tuottaa toiselle mielihyvää, tyydyttää toisen seksuaalinen tarve, huomata että minua halutaan, nauttia yhdessä tasapuolisesti molempien tarpeet huomioiden.
Palasin takaisin avioliittoon, kun en halunnut mennä pidemmälle ja ryhtyä hankkimaan avioeroa. Vaimoni ei tiedä vieläkään (eikä tule koskaan myöhemminkään tietämään) erehdyksestäni, mutta sen kokemuksen jälkeen on ollut äärettömän vastenmielistä edes koskea vaimooni, saati sitten harrastaa pakkoseksiä hänen kanssaan. Mieluummin seksitön kuin pakkoseksillä höystetty avioliitto.
En kadu tekemääni sivuhyppyä, sainhan edes muutaman kuukauden elää ja kokea sellaista mikä kuuluisi normaaliin parisuhteeseen.
Tuttu tilanne varmaan monelle aviomiehelle..
Mutta sitä en käsitä,mikä pitää tuollaisessa liitossa,ei lapset ainakaan,rahako..vai tottumus??
Eikö ole väärin vaimoakin kohtaan "inhota" seksuaalista yhteyttä liitossa mikä siihen todentotta kuuluisi!!
Miten herranjumala joku ihminen voi elää 20v epätyydyttävässä suhteessa..SAIRASTA ja surullista
kaikille...
myös minäkin, että miten jaksat edelleen olla tuossa suhteessa jos se selvästikkään ei ole hyväksi....miksi ihmeessä et halunnut hakea eroa? eikö olisi parempi nauttia hyvästä ja lämpöisestä suhteesta jossa kokee olevansa itsekkin tarpeellinen ja tärkeä.
Jos toinen luulee olevansa hyvässä suhteessa sen jälkeen kun on pettänyt niin erehtyy voihan sitä nainenkin olla pirullinen ja välillä muistuttaa miltä seksi maistui ennen ja kuinka nyt kun ei sitä ole, luotto toiseen menee eikä palaudu koskaan.Pettäjän tie on tuskainen......
Niin, mietin itse pitkään eri vaihtoehtoja ja lopulliseen ratkaisuun vaikutti monet muutkin syyt kuin avioliiton eri vaihtoehdot.
Lapset ovat minulle tärkeitä, ja en halunnut missään tapauksessa aiheuttaa heitä kohtaan pienintäkään huolta tai vaikeuksia.
Asiaan vaikutti myös sosiaalinen ympäristö, sukulaiset, työyhteisöt jne. En halunnut missään tapauksessa julkisivuun leimaa, että olen eronnut mies tai että vaimoni olisi hylätty nainen.
Parisuhde on niin paljon muutakin kuin seksiä, ja onneksi ikääntymisen myötä halut ja tarpeet ovat onneksi jo aika hyvin haihtuneet pois.
Tein siis hyvin laskelmoivan päätöksen, "hinnoittelin" eron myönteiset ja kielteiset puolet ja päädyin siihen lopputulokseen, että en lähde tästä liitosta. Saattaa tuntua kylmältä ja materialistiselta, mutta tämä oli minun ratkaisuni.
Myönnän, että ratkaisuni ei ehkä ole lopullinen. On täysin mahdollista, että vuosien mittaan olosuhteet muuttuvat, lapset aikuistuvat, appivanhemmat kuolevat, työ- ym. yhteisöt eivät aiheuta enää sellaisia paineita ja tällaisessa uudessa tilanteessa saatan lähteä. Ehkäpä jonain iltana kun vien roskapussia jätesäiliöön......
"Parisuhde on niin paljon muutakin kuin seksiä, ja onneksi ikääntymisen myötä halut ja tarpeet ovat onneksi jo aika hyvin haihtuneet pois."
Mitä muuta??? Eikös parisuhde just oo ennenkaikkea seksisuhde (seksillä tarkotan muutakin kun naimista. Jos se olis muuta, niin mikset oo siskos, ystäväs tai äitis kanssa parisuhteessa??
Anteeksi vain, mutta en todellakaan ymmärtänyt kysymystäsi.... ei kai kukaan ajattele, että parisuhde olisi NIMENOMAAN seksisuhde.
Emme kai me liittoudu toisen kanssa sen vuoksi että saisimme seksuaaliset tarpeemme hoidetuksi... paitsi tietenkin jos maailmankuva perustuu pelkästään darwinistiseen ajattelumalliin.
On paljon ihmisiä, jotka asuvat yhdessä sisarensa, veljensä tai vanhempiensa kanssa yhdessä, ja ei sellaisessa suhteessa ole mitään moitittavaa. Avo-/avioliitto se ei tietenkään ole, mutta voi olla henkisesti täysin toimiva elämisen malli. Tämä olisi kuitenkin jo toisen keskusteluavauksen paikka.
Olen toki siinä samaa mieltä kanssasi, että seksi on paljon muutakin kuin yhdyntää ja hienoimmillaan se voi toimia kaikkine vivahteineen miehen ja naisen välisessä herkässä ja tunteikkaassa suhteessa.
Kirjoitukseni pohjana oli se, että valitettavasti kaikissa avioliitoissa keskinäisessä suhteessa ei löydy tuota seksuaalisuuden hienoa viritystä, joka voi antaa keskinäiseen suhteeseen tärkeän ja suhdetta täydentävän lisän. Mutta parisuhde voi olla täysin toimiva myös ilman tuota viritettä.... me ihmiset kun satumme olemaan niin erilaisia.
Tärkeintä kuitenkin on se, että puolisot voivat olla toisilleen vastauksia heidän tarpeisiinsa. Jos siihen ei kuulu seksuaalisuus niin ei se suhde siihen kaadu edellyttäen että molemmat ovat samanlaisia. Mutta on täysin selvää, että seksuaaliselta viritykseltään hyvin erilaiset ihmiset kohtaavat avioliitossaan suuria vaikeuksia, ja eiköhän se ollut aikoinaan sallittu eron syykin... siis silloin kun syy eroon piti virallisesti olla. Taidettiin käyttää termiä "avioliiton täyttymys" tai jotain sellaista.
mutta silti ihmettelen MIKSI?
Kuka tuollaisesta elämästä hyötyy ja onko siinä kenenkään lopulta hyvä olla..
Lapset eivät ole tyhmiä,vaan jo vauvakin vaistoaa vanhempien välisiä jännitteitä..Entäpä murrosikäinen lapsi,olette tärkein malli lapsillenne parisuhteesta.Oletko koskaan lukenut tai kuullut lasten mielipiteitä eron siirtämisestä"lasten takia"??
Sitten se seksi,se on tärkeimpiä asioita miksi kumppani valitaan,yhtä hyvin voisit tosiaan olla yhdessä vaikka kaverisi kanssa jos seksi ei kiinnosta.Ja tuskin sukulaisten tai työkavereiden takia olette avioituneet..
Nythän julkisivua leimaa PETTÄJÄMIES ja SÄÄLITTÄVÄ TIETÄMÄTÖN VAIMO,onko se parempi??
Ainiin..kukaanhan ei tiedä.Edes vaimosi,joka sinulle niin tärkeä ettet voi edes erota..
Vai hölmönäkö häntä pidät,valehteletko kaverillesikin noin päin naamaa??Vai kannattaisiko sopia vaimon kanssa että käytte molemmat vieraissa sallitusti,mietippä sitä.
Mitä vikaa on eronneissa ja yksinhuoltajissa,tekeekö se heistä huonompia sukulaisten ja työkavereiden silmissä,vai onko sinulla jotain heitä vastaan??Varmaan löytyy ystävistäsikin..
Olet minusta omituinen mies,mutta et ainutkertainen,tuollaisia on avioliitot pullollaan.Sanoisin että hohhoijaa,ehkä ikä tekee tehtävänsä,on sitten mitä muistella kiikkutuolissa.
En oikein ymmärtänyt ajatusmalliasi. Pitäisikö elämää punnita sillä tavalla, että siitä joku hyötyisi? Enhän minä ole liittoutunut puolisoni kanssa siksi että minä siitä jotain hyötyisin..... ennemmin päinvastoin, eli mitä minä voin antaa tähän liittoon tai puolisolleni, jotta liitto tai hän hyötyisi.
En toki epäile lasten kykyä nähdä kuoren läpi, valitettavasti he eivät saa meidän parisuhteesta kaikilta osin oikeaa toimivaa kuvaa. Toisaalta normaalisti vanhempien seksuaalisuus peitetään lapsilta ja seksuaalikasvatus suoritetaan keskusteluin ja muilla tavoin ohjaten.
Viittaan toiseen vastaukseeni siitä mitä suhde voi olla myös ilman seksiäkin. Tällä en missään tapauksessa vähättele seksin merkitystä, toivottavasti et ymmärtänyt minua väärin.
En pidä vaimoani hölmönä kun en kerro hänelle omia tekemisiäni, päinvastoin haluan säästää hänet siltä kivulta mitä asian julkiseksi tekeminen aiheuttaisi. Jos kerron hänelle niin saan taakan osittain pois tunnoltani, mutta vastaavasti siirrän kuormaa toiselle. Ei se mielestäni ole oikein!
Eronneissa ja yksinhuoltajissa ei todellakaan ole mitään vikaa, sellaista et viestistäni voi löytää suurennuslasillakaan vaan väite on täysin omasi.
Ehkä meitä omituisia miehiä on tosiaan avioliitot pullollaan, mutta ehkä teitä normaaleja, vapaita ja seksistä nauttivia naisia ei kiinnostakaan sitoutua parisuhteesen?
mutta se uusi suhde muuttuu varmasti ajan myötä samanlaiseksi kuin entinen, ei se vaihtamalla parane vaan täytyy saada muuten vaihtelua ja piristystä elämään jännitystä, niin siitä se ilo irtoaa!!!!!
älä välitä ettemme ymmärrä toisiamme,eihän meidän tarvitsekaan..:)Ikäerokin vaikuttaa näkökantoihimme..sukupuolen lisäksi.Luultavasti olet aika paljon minua vanhempi,kun seksuaaliset halusikin ovat laskusuunnassa jos oikein ymmärsin.
Hmm..hyötyminen,kyllä minä haluan että molemmat puolisot ja perhe yhdessä hyötyvät toisistaan.Minä ainakin haluan paljon,otan paljon ja annan paljon,miksi tyytyä vähempään jos kerran yhdessä jonkun miehen kanssa haluaa elää..??
Vanhempien seksuaalisuudella en tarkoita naimista lasten nähden..varmaan ymmärsitkin sen vaikka kärjistit asian noin..Sen sijaan halaukset,suuteleminen ja yhdessä kiusoittelu ihan tyynysotineenkin on perhettä yhdistävä piirre ja niin tervettä kun voi olla.
Tapa miten suhtaudut vaimoosi ei kerro kyllä rakkaudesta häntä kohtaan,vaan jostain muusta.
Taas viittaat julkisuuteen...eikö ole kyse teidän elämästä..niistä tunteista ja hetkistä mitä teidän perheen sisällä eletään.Ja edelleen väitän löytäneeni kielteisen asenteen eronneita kohtaan,minusta "leima" sana on negatiivinen ja sitä käytit aikaisemmassa viestissäsi.
Minä olen ihan normaali,seksistä erittäin paljon nauttiva,sekä kestävän,uskollisen parisuhteen kannalla oleva nainen.
Luin aikaisemmat viestini läpi ja yritin etsiä sitä eronneisiin kohdistuvaa kielteistä leimaa. Kirjoitin mahdollisesta eroamisesta omasta näkökulmastani, yleisellä tasolla en halua ketään loukata tai tuomita. Jokainen joutuu tekemään tässä kysymyksessä omat ratkaisunsa.
Mutta minun sosiaalisessa ym. ympäristössä eroaminen aiheuttaisi vaimolleni hylätyn leiman ja minulle hylkääjän, oli sitten syyt eroon mitä tahansa. Ja vaikka eroon joskus päätyisimmekin, niin ei minulla ole mitään halua paljastaa sitä kaikkea mitä omassa liitossamme olen joutunut kokemaan. Eipä se mitään hyödyttäisi.
Vaikka olet varmaan paljon nuorempi, niin silti olen aika pitkälle kanssasi samaa mieltä siitä mitä onnellisen parisuhteen pitäisi olla. On hyvä että nuoremmat osaavat ja rohkenevat vaatia enemmän, sen myötä he myös varmasti saavat enemmän liitoltaan. Mutta minä pelkään tällaisessa liitossa liiallista panos/hyöty-ajattelua, mitä minä saan jos minä annan tai lähden tähän mukaan.
Toisaalta pelkään aina näitä stereotypiota, kaiken pitäisi olla onnellista tai samanlaista.. muuten jossain on jotain vikaa. Kuitenkin me jokainen ihminen olemme tarpeinemme ja haluinemme erilaisia ja siitä yhdessä syntyy vielä hyvin erilaisia parisuhteita. Ymmärrän että nuoren mielessä on haavekuva elokuvatähden tai julkkiksen parisuhteesta, mutta ei kukaan meistä voi saada sellaista suhdetta joka on jo toisella.... koska sinä ja minä olemme kuitenkin niin erilaisia.
"Minäkin olen ihan normaali, seksistä erittäin paljon nauttiva, sekä kestävän, uskollisen parisuhteen kannalla oleva"... mies. Tässä asiassa olemme varmaan hyvin pitkälle samaa mieltä, ja haluan onnitella sinua siitä että olet löytänyt rinnallesi sinulle juuri sopivan kumppanin. Rakasta häntä vielä silloinkin, kun terveys pettää, konkurssi ajaa talouden vaikeuksiin tai lapset sairastavat ja valvovat viikkotolkulla.
Näin olen toiminut omassa suhteessani, mutta vuosien mittaan olen kai tullut kyyniseksi, kun tajuan mistä kuitenkin olen jäänyt paitsi.
Mieheni on pettäny minua tietääkseni kerran ja hän kertoi siitä minulle itse. Voi olla, että ei olisi kertonut muuten, mutta kiinni jääminen oli hyvin ilmeistä. Se oli pahinta jota olin pelännyt. Tämä tapaus voi olla se ainoa syy, miksi olemme vielä tänäpäivänä yhdessä (siitä on kulunut reilu vuosi). Pettämisen vuoksi jouduin itse kohtaamaan omat tunteeni ja opin ymmärtämään, että en voi vaikuttaa mieheeni ja hänen tekemisiinsä oikeastaan mitenkään. Jotenkin se on opettenut minut rentoutumaan ja luottamaan toiseen, koska suhteessa ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Tietysti avoimella kertomisella ja katumisella on siihen osuus, jos hän olisi piilotellut tekoaan ja se olisi tullut jollain muulla tavalla esille, tilanne voisi olla ihan toinen.
Syy, joka johti pettämiseen oli lähinnä varmaan se, että meillä oli mennyt jo jonkin aikaa aika heikosti ja tiedän myös itse omalla kuristavalla otteellani ajaneeni mieheni siihen. En tietenkään sano, että pettäminen oli minun syytä, vaan että tilanne oli vaan kärjistynyt puolin ja toisin siihen pisteeseen, että sopivassa promille määrässä miehelläni ei ollut enää mitään väliä millään. Seksi on aina ollut parempaa kuin ok ja sitä on varmasti ollut riittävästi.
Jälkipuinti onnistui ihan hyvin ja pääsimme yhteisymmärrykseen ehkä ensimmäistä kertaa viisi vuotisen suhteemme aikana. Olen tietoisesti joutunut aluksi miettimään sanojani, sillä en voi rankaista toista loputtomiin vittuilemalla asiasta. Se olisi johtanut vaan uuteen samanlaiseen tilanteeseen. Enää en pelkää petetyksi tulemista, en mä kuollut siihen...
Alkuperäiseen kysymykseen: Kaikki riippuu niin paljon ihmisistä ja suhteesta missä elää, ettei yleispätevää neuvoa tässäkään asiassa voida antaa!
Kokeile,sittenhän tiedät!
no meillä ainakin toimii nyt hyvin, no toinen osapuoli ei kyllä tiedä siitä pettämisestä mutta itse leijun pilvissä kuukausi tolkulla ja niinhän tuo on vaikuttanut muihinkin kun olen hyvällätuulella kokoajan.
jos haluaa luovuttaa kaikesta siitä mitä yhdessä on rakennettu.siitä selviää......mutta hammasta ns: nakertaa koko ajan,jos ei ole ajattelave ihminen .tulee kosto ajatuksia.joka aiheuttaa rajuja mustasukkaisuus ajatuksia.esim:pikkujoulu bileet.naisten/miesten saunaillat.jos menee marketissa myöhempään kuin normaalisti.vaikka olisi kuinka viileä ihminen niin siitä voi selvitä.!!!ainoastaan keskustelemalla kynttilänvalossa kahden kesken ,alla hyvä viini ruoka ja !!!!= lupaus: ei koskaan ikinä enään muitten kassa,jonka jälkeen hellä rakastelu. =piste
jos haluaa luovuttaa kaikesta siitä mitä yhdessä on rakennettu.siitä selviää......mutta hammasta ns: nakertaa koko ajan,jos ei ole ajattelave ihminen .tulee kosto ajatuksia.joka aiheuttaa rajuja mustasukkaisuus ajatuksia.esim:pikkujoulu bileet.naisten/miesten saunaillat.jos menee marketissa myöhempään kuin normaalisti.vaikka olisi kuinka viileä ihminen niin siitä voi selvitä.!!!ainoastaan keskustelemalla kynttilänvalossa kahden kesken ,alla hyvä viini ruoka ja !!!!= lupaus: ei koskaan ikinä enään muitten kassa,jonka jälkeen hellä rakastelu. =piste