Paljon hyvää on, mutta kun toinen ei saa minussa koskaan liekkiä syttymään. Saatan olla erittäin riehakkaalla tuulella ja kun tapaamme niin lamaannun. Odotan turhaan suhteeseemme tekoja ja puheita joita ei koskaan tule. Kaipaan hellittelypuheita, kehuja ulkonäöstäni kun olen parhaimissani ja huomiomista. En ole koskaan saanut yhtään lahjaa kumppaniltani tai yllätystä.. Kaipaan romantiikkaa ja sängyssäkin saisi kertoa että haluaa minua. Joskus ajattelen että pahviminä riittäisi hyvin. Joskus tuntuu että tapaan kiltteyttäni tai velvollisuudesta. Tiedän, kuullostaa typerältä...
Mitä parisuhteessa pitää olla? Mitä tarvitset?
Onceinayear
34177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Se menee näätsen nin, että miehen romantiikka on tekoja ja naisen romantiikka on puhetta. Jos toivot puhetta niin ota kumppaniksesi nainen, jos kaipaat tekoja niin valtse mies. Et voi muuttaa miestä naiseksi joka puhuu.
Harvinaisen hyvin kiteytetty!
En tiedä olisiko vaimoni koskaan kaivannut aloittajan kuvaamaa lässytystä mutta ainakin vaimoni on tottumut sen puutteeseen vuosikymmenten mittaan sen haittaamatta nykypäivienkään elämää.
Ps. Viime vuosien aikana olen alkanut ostelemaan hänelle leikkokukkia muutaman kerran vuodessa. En käsitä vaikutusmekanismia mutta näyttää tykkäävän.
Oli hyvin kiteytetty kyllä. En voi kieltää. Mutta mitä ne on ne teot? Voisitteko kuvailla? Oma mieheni kun siitäkin rutisee että miksi ei kelpaa sellaisenaan. Siis ööööö.. Ei halua olla avuksi ( pyydän isäni) tai tehdä niin sanotusti "miesten hommia". Osaan toki tehdä jotain itsekin mutta moni asia olisi kaksin helpompaa tai hän osaisi sen paremmin.. Esimerkiksi minä en osaa vaihtaa autooni renkaita joten vien autoni rengasliikkeeseen sillä aikaa kun hän korjaa omaa autoaan tallissa.. Eli siis osaa hyvin muttei halua...
Leikkokukkien toimii tosi hyvin! :)
Teot oli ne joita et huomioinut ja sait miehen oppimaan, että ei kannata. Jos nainen ei itse huomaa mitä ne teot on niin ongelma ei ole ratkaistavissa niin, että joku muu kuvailee mitä jäi huomioimatta. Olen huono kuvailemaan ongelmaa jota minulla ei ole.
Ei ole mitään kaikille miehille yhteistä tekoa jonka voisin kuvailla, olemme kovin erilaisia – onneksi.
Miksi et itse kokeilisi minkä asioiden huomioiminen toimii?
Teot? Tuskin on mitään yleispätevää mallia. Oleellista lienee, että kummallakin osapuolella on tunne, että hänen hyvinvoinnistaan ja mielihyvästään huolehditaan ja myöskin, että kumpikin kokee itsensä tarpelliseksi, jopa tärkeäksi.
Meillä teot ovat vaihdelleet olosuhteiden mukaan.
Ollessani vuosikaudet viikot muualla puutteen torjunnassa, piti vaimoni huolen kaikista asioista ml. minun hyvinvointini.
Kotiuduttuani olen pitänyt huolen kaikista niistä käytännön asioista joita vaimoni ei välttämättä halua tehdä itse eikä niitä hänen haluamiaan ole hirveän paljon.
Molempien mielestä tämä on onnistunut hyvin.
Eräänä, yksittäisenä esimerkkinä mainitsen, että kotiuduttuani vaimoni jätti ajokorttinsa uusimatta koska piti itsestään selvänä, että minä hoidan kaikki kuljetukset. Hän ei ole pettynyt kertaakaan.
Lähtökohtaisesti ajattelen, että jos parisuhde perustuu tarpeille tai odotusten täyttämiselle, niin se ei toimi. Parisuhde on kahden itsenäisen ihmisen yhteinen extra oman hyvän elämän lisukkeeksi ja silloin se voi jopa toimia. Se on kuin ranskalaiset, jotka on varsin kelvollisia ja mukava napsia ihan suolattuna. Jos siihen lisää jonkun hyvän majoneesin, jota dippailla sen hyvän pesussetin lisäksi, niin se on extraa. Parisuhde on se majoneesi.
Kiitos, toi oli aika hyvä kuvaus. Odotan mieheltä jotain sellaista johon hänestä ei luontaisesti ole. Hänen ja minunkin pitäisi olla täydellisen riittäviä luonnollisesti ja se yhteinen hyvä olo/extra tulee automaattisesti. Elämä on sitten vaikeaa.
”jos parisuhde perustuu tarpeille tai odotusten täyttämiselle, niin se ei toimi”
Minulle asia on päinvastoin. Ajattelen, että meillä menee hyvin kun kumpikin haluaa täyttää toisen toiveita ja odotuksia. Toisten huomioiminen on muutenkin erinomainen ominaisuus kaikissa ihmissuhteissa.
Kunhan suutu kaverille, kun hän ei tyydytäkään tarpeitasi.
Anna kun arvaan... Sinulla on takana max 3 vuoden suhde, ja ikää sinulla on alle 30v? Ihan oikeasti, kasva aikuiseksi.
Tietenkin toista kannattaa huomioida, ja ystävällinen ihminen tekeekin niin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että parisuhde perustuu toisen miellyttämiselle. Tärkeintä on, että saa olla oma itsensä, ilman että tarvitsee yrittää olla mitään muuta, vain siksi että toinen odottaa jotakin muuta.
Jos jollekin miehelle vaikkapa luonnostaan kumpuaa halu laittaa talvella aina naisen puolesta auto aamuisin lämmitysroikkaan, niin hieno juttu. Oikein ystävällistä. Mutta jos nainen vaatii ja odottaa että miehen pitäisi ostaa kaulakoru ystävänpäivänä, ja mies tuokin muovipussissa ruokakaupasta vähän parempaa leipää, niin naisella ei ole mitään oikeutta suuttua asiasta. Kysehän on ollut vain naisen omista odotuksista.
Itse odotan parisuhteelta molemminpuolista huomioimista ja arvostusta. Sitä, että tullaan toista puolitiehen vastaan, ollaan valmiita tekemään kompromisseja yhteisen hyvän eteen. Tietenkin se rakkaus, hellyys, molempia tyydytävä seksi kuuluvat parisuhteeseen ilman muuta. Itse en odota mieheltä lahjoja tai kehuja, melkein vaivaaantuisin, jos mies minua sillä tavalla huomioisi. Toki joskus voi yllättää vaikka kimpulla kukkia, koska pidän kukista. Eniten kaipaan hellyyttä ja aitoa läsnäoloa, sitä että arvostetaan.
Tämä aamu oli taas osoitus siitä, että mikään näistä ei tällä hetkellä meidän parusuhteessa toteudu....ehkä rakkaus, mutta en ole siitäkään enää niin varma...
”Itse odotan …” arvaan, että vika on juuri tuossa. Kannattaako huomioida ensisijassa asiat jotka ei toteudu.
Mitä tarkoitat?
"Puolitiehen vastaan, kompromisseja"? Haiskahtaa kaupankäynnille aidon välittämisen asemesta. Kyse saattaa olla myös termien tulkinnasta!
Onhan kumma jos taito tulla puolitiehen vastaan ja kyky tehdä kompromisseja on kaupankäyntiä. Juurikin noita parisuhteessa tarvitaan.
Aito välittäminen on epäitsekästä. En ymmärrä tilannetta "jos sinä, niin sitten minä"!
Kumppanin mielitekojen mukaan eläminen ei ole kompromissi vaan aitoa välittämistä.
Tyypillisimmillään tuollaista kaupankäyntiä esiintyy vaikkapa lomailusuunnittelun yhteydessä. Kun viime vuonna kävimme missä sinä halusit niin nyt on minun vuoroni määrätä?!
Tietenkin kompromissi on parempi kuin avoin riita mutta AITO konsensus on mielestäni paras tulos.
"Kompromissi-ihminen" ei välttämättä ymmärrä sitä vaan haluaa tulkita konsensuksen toisen osapuolen alistumiseksi. Tulkinta kuvastaa tulkitsijan omaa luonnetta.
Kyllä avioliitossa pitää kyetä tekemään myönnytyksiä. Lomia suunnitellessa otetaan molempien mielipiteet huomioon ja tarvittaessa voidaan sopia juurikin noin,että tehdään nyt niinkuin sinä haluat ja seuraavalla kerralla minun halujen mukaan. Otetaan huomioon molemmat ja tarvittaessa sovitellaan parhainpäin. Jos molemmat haluaa eripaikkaan lomalle niin miten sitten toimitaan oikein? :))
Kerrankin joku järkevä ihminen täällä, joka ymmärsi poinntini. Olen niin samaa mieltä kanssasi, kiitos, että kommentoit! =)
Minusta tuossa ei voi oikein parisuhteesta puhua jos autonrenkaitten vaihtokin on suoritettava rengasliikkeessä ja mies itse vaihtaa omansa omassa tallissa...
Ihan järkkyä,, miten voi olla noin pienestäkin asiasta tollomies sinulla.
Ja kysymys herääkin mitä tapahtuisi jos vaan ajaisit sinne miehen tallille ja pyydät siellä ne renkaat vaihtamaan. Mikä on todellinen syy että et niin tee / tai vaadi selitystä noin hulluun toimintaan joka on teillä normaalia. Ööö -- olen mielelläni sinkku ja ilman tuollaista tollo-miestä.
Siis onhan teillä todellinen parisuhde asutte yhdessä jne. Vai onko suhteenne jotain salailun ja tapailun maustamaa " parisuhdetta ".
Emme asu yhdessä. Jos minulla joku isompi projekti päällä kuten muutto niin mies vetäytyy ettei vain pyydetä apuun eikä vahingossakaan tarjoa koskaan apuaan. Hänellä vähän kokemusta seurustelusta ja itse miellän että parisuhde on 1 1=3 eli se mitä minä osaan ja voin auttaa sitä tarjoa toisen eduksi pyytämättä. Minä taas olen huono pyytämään apua ja koen että tulisi tarjota pyytämättä. Se teoista. Mutta tuo toinen puoli on että tarvitsen sanallista palautetta siitä että olen haluttava, nätti blaablaa. En tietenkään päivitääin tai koko ajan mutta tilanne on outo. Saan positiivista palautetta miehiltä mutta en omaltani... Argh. Mieheni ei puhu edes tunteistaan koskaan. Ymmärrän että kaikki ei puhu, mutta joskus edes...
Kannattaisiko tässä vaiheessa vaan sopia ja luovuttaa reilusti. Jos mies ei sytytä sinua ja selvästi ei aio edes perehtyä sinun sielunelämään = hyvinvoinnin lisäykseen, niin eikö ole parempi erota. Mies parempi ja sinulle sopivampi löytyy varmasti kun lopetan tämmöisen kiltin ihmisen sietosuhteen.Kaikin tavoin katsoen suhteenne ei ole miehelle edes sitä hyvää ystävyyttä, jossa tehdään paljon vain ystävänkin eteen. Jos miehelle on tärkeintä vain oma omaisuuden kunnostaminen ja siitä saatu rahallinen korvaus, niin ymmärrän täysin että ei hän ilman rahallista korvausta varmaan koskaan tule niitä apuja sinulle antamaan. Ei renkaanvaihtoon kuin sen suurempaankaan nk. muuttoon. Avaa silmäsi. Tuollainen repii ja riepoo
itsetunnon alas.Kun ette asuyhdessä eron pitäisi olla helpompi, kuin jos asuisit tuollaisen juntti-matin katon alla.
Niinhän se tekee. Miksi mietin näitä nyt, yksi entinen miesystäväni otti yhteyttä ja siitä muistui mieleeni että hän puhui ja pussasi ja tekikin asioita joita tuli eteen, pyytämättä. No hänen kanssaan homma ei voinut aikoinaan jatkua koska oli sairaanloisen mustasukkainen (turhasta).
Tiiätkös... Minäkin kaipasin ennen ihan epätoivoisen paljon sellaista kehumista ja ihailua. Tapasin kuitenkin ihanan, luotettavan ja ystävällisen miehen, jolle kehujen sanominen tai tunteista puhuminen on liki mahdotonta, tai hyvin vaikeaa.
Edelleen yhdessä olemme, vuosien jälkeenkin. Minä olen oppinut paljon niin itsestäni kuin miehestä, ja sama toisinpäin. Enää en toivo tai odota kuulevani ylisanoja. Jos niitä todella tarvitsen, niin kerron miehelle, että "voisitko sanoa minulle että..." Katsos kun mies ei osaa ajatuksia lukea, niin on ollut pakko opetella kertomaan, että mitä kaipaan.
Mies on hyvin sitoutunut minuun, ja rakastaa minua. Hän kuitenkin kokee, että minunhan pitäisi ymmärtää, että hän ihailee ja rakastaa minua, vaikka hän ei sitä sanoisikaan. Hänelle riittää hyvä arki, jossa on huumoria, toimivuutta yms. Seksi meillä on oikein hyvää, mutta viettelyn suhteen olemme käyneet lukuisia keskusteluja siitä, että lauantai illalla se "paritellaanko?" kysymys ei välttämättä ole paras tapa saada minua syttymään.;) Silti sekin nykyään usein toimii, koska olen oppinut, että se on minun mieheni tapa ilmaista, että hän haluaa minua. Miksi minä vaatisin häneltä jotain muuta?
Minulla ei oikeasti ole mitään syytä epäillä, etteikö mies rakastaisi ja ihailisi minua. Olen oppinut, että tarpeeni kuulla niitä sanoja niin vuolaasti, on johtunut omista epävarmuuksistani. En ole tuntenut olevani riittävä ja upea, vaan olisin halunnut miehen vakuuttelevan niitä minulle. Tämä on väärä tie...
Tietenkin joskus on tärkeää kuulla niitä kauniita sanoja, mutta ei pidä odottaa tiettyjä sanoja. Esimerkiksi ihanilla hetkillä mun mies sanoo hymyssä suin että "hyvin sä vedät." Tämä tarkoittaa hänen ilmaisukielellään, että meillä on kaikki hyvin, ja olen hänen mielestään ihana. <3
Opettele kuuntelemaan, että mitä mies tarkoittaa teoillaan ja vähillä sanoillaan. Kaikille se fiilisten ilmaisu sanoin ei ole tärkeää, ja saattaa tuntua falskilta. Mieti myös sitä, onko kyse oman itsetuntosi tarpeista, ja voisitko vaikuttaa asiaan itsenäisesti.
Meillä kahdella hyvin erilaisella on takana jo 8 onnellista vuotta yhdessä. Opettelua on vaatinut, mutta päivääkään en kadu.
Tekojen ja käyttäytymisen kautta se todellinen aito rakkaus tulee esiin, sanat ovat kuitenkin vain sanoja, vain teot todistavat sanojen aitouden:)
Tässäpä se ongelma kun puuttuu sekä sanat että teot. Toisen puuttuminen on ok mutta kun kumpikin...
Tuommoinen suhde on mahdoton. Sinä jähmetyt etkä koe olevasi suhteessa jossa voi olla oma itsensä. ehkä mieskin kokee samoin . Siksi sanoja ja tekoja ei ilmesty teidän yhteiseen kokemuspöytään. Vähän kuulostaa lopun alulta. Loppujen lopuksi hyvä vaihtoehto molemmille. Kun on 2 ihan eri mahdotonta ihmistä yhdessä niin ei siitä pakolla mitään tule.
Rakkaus on sanoja sekä tekoja ja toteutustavan pitää perustua vapauteen eli pyyteettömyyteen ja haluun (=keskinäinen kemia) olla toisen kanssa.
Rakkaus ei ole perfektionisti vaan joviaali, ja siksi hyväksyy huonoja puolia toisessa, kukaan ei ole täydellinen.
Parisuhteessa kaikki perustuu vapauteen, sitoutumiseen, luottamukseen ja arvostukseen yhteisen kemian (=tunne) sitoessa nämä kaikki tiukasti yhteen:)
Kerrot, mitä haluat ja sitten lopuksi toteat "tiedän kuullostaa typerältä". Mitä siis haluat?
Parisuhteessa pitää olla kipinää ja sitä ylläpitää
Oikeudenmukaisuutta, arvostusta, samankaltaisia arvoja, elämäntyyliä, yhteisiä projekteja, huumoria, iloisuutta, lähimmäisistä välittämistä, huomioimista, sitoutumista...
Onnittelut, kyllä me yhteen sovitaan uskon vahvasti niin:)
Minäkin halusin noita asioita, nuorena! Ja sainkin niitä -ihan vääriltä miehiltä... Elämä opettaa. Nykyään tiedän että suhteessa pitää olla arjen toimivuutta, luottamusta, huumoria, mutkatomuutta. Toki myös seksiä, mutta ei minkään vaativien viritelmien ja säätöjen jälkeen, vaan mutkattomasti, vaivattomasti. Kaikista näistä asioista sanoisin tärkeimmäksi luottamuksen. Se pitää sisällään myös sen, että toinen kunnioittaa. Esimerkiksi riidankaan aikana toista ei koskaan saa nimitellä tms. Toista huomataan joskus auttaa ilman että toinen pyytää. Ja että levätäkin saa, tai olla huonoimmillaan, ilman että täytyy pelätä miten toinen siihen reagoi. Suhteen täytyy olla siis suhteellisen tasainen. Siitä kumpuaa onni, turvallisuus ja rakkaus.
"arjen toimivuus, luottamus, huumori, mutkattomuus"
Kun nuo ovat kunnossa niin seksikin toimii ainakin lähelle haudan parrasta.
Aito huolenpito kumppanin hyvinvoinnista ja viihtyvyydestä on osa arkea.
Märkä ruuti ei vaan syty....
Siinäpä se.
Jos TARVITSEE parisuhdetta, siitä saattaa helposti tulla pettymys, kun odottaa kumppanilta kaikkea sellaista, jota ei häneltä saa. Kuten sinä odotat kehuja ja hellittelypuheita, lahjoja, yllätyksiä yms.
Jos puolestaan HALUAA parisuhteen, koska on vilpittömästi kiinnostunut toisesta ihmisestä itsestään - mitä hän tekee, sanoo, ajattelee, miten suhtautuu toisiin ihmisiin jne. välttyy omien tarpeiden tuomilta pettymyksiltä. Suhde toimii, kun molemmat haluavat suhdetta kumppanin itsensä vuoksi ja arvostavat toistensa seuraa.