http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016022121153388_uu.shtml
1. Mieti erityisesti sitä hetkeä elämässä, jolloin tunsit olevasi eniten "elossa".
En ole tuntenut olevani elossa vuosikausiin, ehkä joskus lapsena viimeksi. Poikkeuksena rakastumisen hetket, silloin tunsi oikeasti pitkästä aikaa olevansa elossa (ja ensikertaa aikuisiällä) mutta ne kestivät vain muutaman päivän kunnes onni jo vietiin pois. Tälläisessä "zombimaisessa" puoliunisen tuntuisessa "välitilassa" elelen normaalisti kaiken aikani, ja perusolotilaa voi kuvailla sanalla nuutunut.
1. Mieti erityisesti sitä hetkeä elämässä, jolloin tunsit olevasi eniten "elossa".
En ole tuntenut olevani elossa vuosikausiin, ehkä joskus lapsena viimeksi. Poikkeuksena rakastumisen hetket, silloin tunsi oikeasti pitkästä aikaa olevansa elossa (ja ensikertaa aikuisiällä) mutta ne kestivät vain muutaman päivän kunnes onni jo vietiin pois. Tälläisessä "zombimaisessa" puoliunisen tuntuisessa "välitilassa" elelen normaalisti kaiken aikani, ja perusolotilaa voi kuvailla sanalla nuutunut.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nainen voi esittää itselleen yhden kysymyksen. Miksi rakastuu jännämieheen? Kuolema on jännämiehen kanssa lähellä koko ajan eikä tiedä milloin se kuolema tulee.
Minä voisin kuolla vaikka tänään, elämäon turhaa kun ei saa rakkautta. En ole saavuttanut elämässä mitään eikä ole läheisiä joten ihan sama vaikka kuolisi.
Ehdit vielä, kunhan annat mahdollisuuden.
"Kuolema on jännämiehen kanssa lähellä koko ajan eikä tiedä milloin se kuolema tulee."
No tuo on jo todella karkea yleistys. Niitä jännämiehiäkin kun on paria eri tyyppiä, esim. erikseen on linnakundit ja sitten sellaiset jotka eivät ole tehneet rikoksia. Toiset esim. tupakoivat, toiset eivät (oma vakipanoni ei polttanut koskaan muuten kuin käydessään klubeilla). Jotkut ovat naistenhakkaajia, toiset taas eivät pahoinpitele naisia (kuten vakipanoni). Toiset ovat alkoholisteja, toiset eivät (vakipanoni esim. ei arkisin ollut kaatokännissä).
Itse en ole joutunut elämään vakipanoni kanssa ollessani kuolemanpelon kanssa, vaikka myöntää täytyy että välillä "pelkäsin" häntä muuten - lähinnä siksi, kun hän oli jatkuvasti ruinaamassa multa rahaa, ja kun se ruinaus oli niin sitkeää niin ehdin jo pelätä että joku päivä se alkaisi uhkailla sen suhteen. Ei onneksi alkanut, mutta kyllä se rahan vinkuminen jo itsessään oli ärsyttävää, mokoma loinen kun oli.
Koska olen jättänyt miehet rauhaan, ettei vaan kukaan joudu kärsimään kun kurppa lähestyy niin..
Tunnen yleensä olevani elossa kun olen kuuntelemassa livemusiikkia..Viimeksi perjantaina mutta eilen olinkin sitten jo puolikuollut. Tänään olen hymyillyt yksinäni..olenkohan sekoamassa mitenkin pahasti?
Niin joo, kyllä mä sen verran miehiä ahdistelen, katseellani, että lavalla olevat kitaristit ja basistit joutuvat vienon tuijotukseni kohteeksi.
Tästä tulikin mieleeni, että kyllä kerran yksi livekeikka sai mutkin ainakin melkein tuntemaan olevani elossa/eläväni täysillä. Kyseessä Europen keikka Madridissa alkuvuonna 2010, jossa musa vain tunki suoraan luihin ja ytimiin.
Kuoleminen on hyvä juttu ätmeille kun sitten ei tarvii runkata enää. Eikä naistenkaan tarvii katsoa ätmien naamoja, voivat keskittyy niihin jännämiehiin kokonaan.
Jos saan päättää itse miten kuolen niin en päästä ketään lainkaan lähelle vaan menen jonnekkin missä voin olla yksin. En halua ketään läheisiä siihen viereen lässyttämään ja katselemaan
Tee jotain sellaista jota pelkäät tai et usko että selviät siitä ainakaan kovin helpolla. Kulje uskaliaimpia unelmiasi kohti, vaikkapa.
Hmm.. Talo Biarritzissa. Benjihyppy. Riippuliito. Onhan noita. Lisäksi muistan vuoden 2012 kesällä saaneeni ihanan adrenaliiniröpyn ihan vaan huvipuiston hurjimmista laitteista. Huvipuistossa pitäisi ehdottomasti käydä useammin, kokemassa se ihana tunne kun veri suonissa alkaa virrata ja elämä jänskättää. Kun vaan olisi seuraa joka viitsisi sinne lähteä.
Minusta tämä elämä koostuu toteuttamiskelpoisista haaveista, niihin pyrkimisestä ja toteutumisesta. Silloin elämä tuntuu elämisen arvoiselta.
Elo on pelkkää hidasta kuolemaa. Odottamista, että se vihdoin tulisi. Ei ole intohimoa, ei pelkoa, on aivan se ja sama, mitä tapahtuu. Jos alkaa tarpeeksi ahdistaa, niin joudutan kohtaloa.
Yksinäisyys on häpeä ja kuolema pelastaa häpeältä.