Kokeilin ja säikähin ja ihmettelin et miks ihmiset viittii..Oli ilmotus varmaan puoli vuotta ja sinä aikana tapasin n 20 miestä. Totesin vaan et miten hairahuin ja miten ihmiset jaksaa tavata 1000 ihmistä,kun voi olla mahdollista et niistä ei kukaan nappaa ja HyViN mahdollista nettitreffeillä. Kuka jaksaa kun eihän oikeessa elämässäkään tapaa ku kerran 10 vuodessa ihmisen josta tykkää. En jaksanu tavata enää. Niin energiaa ja aikaa vievää oli.. Eihän epätoivo voi niin suuri olla ja sehän on elämä meille jo kaikille kirjoitettu ja oikea tulee vastaan huomenna tai 10 vuoden päästä. Sehän elämässä ihanaa onkin. Yllätyksellisyys j TÄMÄN OIVALTAMINEN ON OLLUT PARASTA ELÄMÄSSÄNI. Kiitos siis toisaalta myös nettitreffeille. Sekin tarvittiiin tähän oivallukseen :)
En jaksanu nettideittailua
ssstiiinaaa
36200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Nettideittailussa on vaara tulla todella kusetetuksi raskaimman mukaan ja raakaa bisnestä näyttää maailmalla myöskin tuo touhu olevan...
http://areena.yle.fi/1-3073954
Helppohan se on naisena tapailla ja valkkailla. Synnyppä rumaksi mieheksi ja jos kerran kymmenessä vuodessa joku edes vähän vilkaiseekin sinuun on jo ihme.
Eipä voinu valkkailla. Ei rakkaus ole valikointia..
Noin runsas tapailu jotenkin ihmetyttää. Herää kysymys millä perusteella päätöksiä tehdään vai eikö edes tiedetä mitä hakee. Onhan se mahdollista, että 20:nestä kukann ei ole se oikea, mutta kyllä useista luulisi löytyvän paljon hyvääkin (siis sellaista mitä oli hakemassa).
Niin, tietysti riippuu miten määritä oikean.. onko se vain kiva ihminen jonka kanssa viihtyy ja toisella kiva luomiposkessa jota rakastat vai onko se ihminen josta pitää heti ensi tapaamisesta ja myöhemmin kolahtaa todella.
Jos valitset vaihtoehdon 1, silloin 20 tapaamista voikin riitttää.
Jos valitset vaihtoehdon 2, silloin voi mennä oikeasti 10 vuotta.
Jos naisilla ei olisi niin paljon kriteerejä miehille ja ennakkoluuloja niin voisi se kumppani löyty vaivattomammin.
Tottahan toki sitä pitää olla kriteerejä jos etsii loppuelämäkseen kumppania, eihän siitä mitään tule jos toinen ei ole "sopiva".
Katteleeko miehet sitten mielellään jotain nalkuttavia kurppia? Kriteerit ne on miehilläkin.
Naiset tekee tolleen. Jättävät miehen jonkun amerikkalaisen komean miehen takia. Nainen siis katsoo vain ulkonäkö ja tuokin nainen joutui pettymään. Luonne ei ole tärkeää naiselle vaan heti lähdetään tapaamaan miestä joka on todella komea.
http://www.mtv.fi/viihde/ohjelmat/amerikan-unelmavavy/uutiset/artikkeli/amerikanhurmuri-sytytti-veeran-poikaystavaehdokas-jai-deittiohjelman-tielta/5697234
Niin on kriteerit juu. Jos naisella on kroppa tarpeeksi hyvässä kunnossa, hän saa nalkuttaa just niin paljon kun lystää.
Tosin en tiedä varmuudella mikä "kurppa" on, jos se sulkee pois treenattua vartaloa?
Ihmettelen itsekin tuota määrää mitä olet tavannut ihmisiä. Itse kohta kaksi vuotta ollut profiili parilla sivulla, ja pisimmillään parin päivän viestin vaihtoa, tyyliin pari sanaa vastaukseksi kysymyksiin.
Millähän saisi jonkun houkuteltua ihan treffeille.
Monet tekee virheen siinä että viestittelee toiselle vain kysymyksiä kysymysten perään. Minua ei ainakaan huvita alkaa vastaamaan kyselyihin yhtikäs mitään vieraalle ihmiselle.
Sujuva keskustelu, dialogi, on vallan muuta. Joitain kysymyksiä voi viestin sekaan heittää mutta ei pelkästään niitä.
Itse kerron asioistani toiselle, en kaiuhiasti kysele tai sitten saatan lopuksi heittää mites sinä tai mitä mieltä itse olet ym. Eli ekaksi annan itsestäni jtk.
Saat paremmin toisen kiinnostumaan itsestäsi kun annat itsestäsi jtk etkä pelkästään kysele, monet ottavat sen uteluina ja monia moinen ahdistaa. Asiat tulevat ajan kanssa pikkuhiljaa selviksi jos keskustelu sujuu.
En koskaan lähde treffeille ilman sujuvaa viestittelyä.
Naisena en koskaan myöskään lähde tuntemattoman kanssa treffeille. Jos ei uskalla antaa omaa nimeänsä ja puhelinnumeroansa, ei onnistu minun kanssani.
Minun pitää jollain tavalla todentaa että kyseinen henkilö on olemassa. Kerron myös aina jollekulle kun olen lähdössä treffeille kenen kanssa menen.
"Naisena en koskaan myöskään lähde tuntemattoman kanssa treffeille. Jos ei uskalla antaa omaa nimeänsä ja puhelinnumeroansa, ei onnistu minun kanssani."
No itse en ainakaan halua antaa noita tietoja jollekin tuntemattomalle jota en oo koskaan nähnykään.. annatko sinä miehelle omat tietosi? Jotkut on sitkeitä kärttään numeroo, mutta sitten ei nähdä jos ei käy treffien sopiminen anonyymisti s.posteilla. Kerran joku outo urkkija oli kaivanu koko nimeni tietoonsa mistä lie, ja luultavasti nähny kuviakin netissä ja selvittäny ehkä jopa numeronkin (häirikkösoittoja ei sentään oo tullu..), kuitenkin niin etten tietenkään ollu tälläsiä kertonu, mikä on aika helvetin pelottavaa. Sen jälkeen on ollu entistäkin varovaisempi mitä kertoo etukäteen, mistä postista kirjottaa jne.
Ja mistä voi olla varma kertooko joku todellisen nimensä ja numerokin voi olla joku prepaid tms. jostai ei mitään tietoja selviä.
Olemassaolon ja todenmukasuuden voi todeta sitten nähdessä, mikä tietenkin jossain yleisellä vilkkaalla paikalla ekan kerran. Enhän sillonkaan jos alan jollekin random tuntemattomalle jutteleen esim. baarissa, ala tenttaan ekana mikä sen koko nimi on ja puh.nro, tai muuten ei voida jatkaa juttelua!
Perus nainen. Pitää keskustella minulle täydellisesti. Ja antaa nimi ja numero. Itse en tee mitään ja odotan vaan.
Voi ***** teitä onnenonkijoita ja kuuta taivaalta tavoittelijoita..
Olemassaolo ja todennus tapahtuu kun kyseinen ihminen on antanut nimensä ja numeronsa minulle, löydän hänet kenties enirosta tai facesta tmv. jos en löydä, en anna omia tietojani enkä lähde treffeille. Tarkoitushan on tutustua toiseen ihmiseen ja tämä on minulle yksi askel siihen.
Livetutustumista ei minun mielestäni voi verrata nettitutustumiseen, toimivat hieman eri systeemillä.
Voi sinua ja asenteistasi, missäs noin luki???
Ei läheskään kaikkien nimeä ja numeroo löydy mistään eniroista, eikä kaikki oo vieläkään siellä naamakirjassakaan. Saatatpa siis missata vaikka kuinka monet hyvät vaihtoehdot näiden vaatimusten takia.
Itestä tuntuu jotenkin oudolta ja pikemminkin vähän tyhmänrohkeelta jos mies on heti kertomassa koko nimeään ja tyrkyttää heti ekassa viestissä numeroaan....tulee mieleen että on todellakin vähän epätoivonen tai muuten vaan yksinkertanen.
Mitä ne nimet ja numerot sitten kertoo edes siitä, onko joku täyspäinen vai ei (jollei sentään mihkään rikosotsikoihin oo päätyny,..), tai onko valehdellu jostain? Kai ilman noita tietojakin voi olettaa että sinne treffeille joku todellinen ihminen on tulossa, jokuhan siellä niihin viesteihin on vastaillu?
Jokainen saa tietysti vaatia mitä haluaa, mutta en vaan ymmärrä mikä ongelma siinä on nähdä turvallisen anonyymisti jossain yleisellä paikalla, olkoonkin (vielä siinä vaiheessa) kuinka tuntematon.. nopeestihan se tilanne muuttuu ja ehtii ne tiedot sitten tavatessakin vaihtaa jos hommaa halutaan puolin ja toisin jatkaa.
No missään en ole kirjoittanut että ekassa viestissä pitää kertoa, tälläiset dissaan itsekin saman tien pois. Samanlainen olo tulee minullekin.
kaikkien nimiä ei tosiaan löydy mistään mutta nämä jätän sittn pois ehdokkaista.
Nimet ja numerot ei takaa mitään. Mutta naisena oman turvallisuuden vuoksi en koskaan lähde tuntemattoman kanssa ulos. Joku edes tietää ketä olen mennyt tapaamaan ja minne.
Itse vaadin jo aika pitkän tutustumisenkin ennenkuin lähden treffeille. Muutama tullut vastaa jo kirjoittelussa että pari viikkoa on sujunut ok mutta sitten onkin tullut ihan ihmetekstiä. "Hullut" ei välttämättä pysty kovin kauan skarppaamaan normaalia.
Kun itse olen avoimesti liikenteessä eikä salattavaa ole, odotan sitä myös toiselta.
Onneksi me kaikki olemme omanlaisiamme ja toisille sopii se mikä toiselle ei sovi.
Itse en koskaan voisi kuvitellakaan lähteväni sokkotreffeille, ei kiinnosta mitenkään.
Totta, ei ikinä liian nopesti yhteen,ihmiset osaa myös näytellä muuta mitä on.
Voi olla kunnollisen oloinen, mut onkin ihan muuta kun aikaa kuluu.
Pitäähän ihmisen säväyttää ensinäkemältä. Ei siitä mihinkään pääse. Itse en uskoisi myöskään jaksavani nettideittailla. Kyllä mulle pitää tulla se maaginen tunne et tää ihminen on nyt mulle tarkotettu(tiedän tunteen) . Eihän olisi oikein toistakaan ihmistä kohtaan et joo kokeillaan ny yhdessäoloa,vaikka ei nyt niin nappaakaan ja tunne on enempi kaverillinen. En ite naisena ainakaan haluaisi et mies mulle tunteistaan valehtelisi,vaan haluan olla se oikea nainen hänelle. Kun tämä jalat alta tunne tulee niin silloin on aivan sama mitkä harrastukset tai luonne miehellä on. Rajansa tietty kaikella. Toinen pitää hyväksyä sellaisena kuin on. En nyt puhu ääripäistä. Kyllähän jokaisella on ja pitääkin olla ihanne nainen tai mies. Onhan niitä kriteerejä,mutta ei suuria ole ja satamäärin.
Minulle ei riitä pitkässä juoksussa että toinen vie jalat alta eikä luonteella tai harrastuksilla ole väliä. Esimerkkinä voisin sanoa liikunnan vaikka telkun katsomisen. Itseä alkaisi risomaan kun toinen vain töitten jälkeen makoilisi sohvalla kun itse rakastan liikuntaa. Siinä ajan kanssa helposti arvomaailmat kohtaa ristiriitoja. Ja miten käy vaikka lomareissujen jos toinen tahtoo rannalle makoilemaan ja toinen laskettelemaan. Samaan sarjaan kuuluvat tupakointi ja alkoasiatkin.
Jokkainen tyylillään . Miehen harrastuksilla ei paljon mulle oo väliä. Eihän me miehen kanssa nähdäkään kun iltaisin ja öisin. Miehillä on miesten jutut ja mulla omat. En voisi olla miehen kanssa niin että harrastaisimme juttuja yhdessä.
Ei miehen kanssa tartte yhdessä harrastaa juttuja, molemmat voi mennä omiin harrastuksiinsa. Mutta jos itsellä on tavoitteena pysyä mahdollimman pitkään mahdollisimman hyvässä kunnossa ja toiselle se ei ole niin ei onnistuisi minun kanssani. Arvostan ihmisiä jotka pitävät itsestään ja terveydestään huolta.
Ja kokemuksesta voin sanoa ettei se sohvaperuna siellä makkarissa riitä mulle...
Paras vaihtoehto minulle olisi hyvä kaveri, joka olisi myös rakas kumppani. Avioiduimme aikoinaan parhaan ystäväni kanssa ja liikuimme aina vapaa-aikana yhdessä. Opettelin vähitellen monia mielenkiintoisia harrastuksia, joihin mieheni halusi houkutella minut mukaan.
Ennen lasten syntymää olimme aina yhdessä, ja miehet suhtautuivat minuun kuin hyvään kaveriin. Yhtä miestä vaan harmitti, kun ammuin paremmin kuin hän. Naiselle häviäminen oli hänelle vaikeaa, oli sitten kyse savikiekoista, liikkuvasta hirvitaulusta tai tavallisesta maalitaulusta ampumaradalla.
Synnytyksessä mies oli mukana ja hoiti lapsia jo 1970-luvulla. Erinomainen kaveri, aviomies ja isä, kunnes....
Mistä löytäisi ystävämiehen? Olen kaukosuhteessa oleva nainen ja selaillut nettideittailujuttuja mutta ne tuntuu olevan parisuhdehakua varten. Minua kiinnostaa ystävyys ja nimenomaan miehen kanssa, saisi vähän uutta näkökulmaa näihin parisuhdekiemuroihin ja ylipäätään mihin tahansa. Netissäkin mielipiteiden vaihto olisi ihan mielenkiintoisaa. Ja mitään kolmiodraamaa en halua.
Ei miehen ja naisen tarvii harrastaa samoja juttuja. Voi olla yheisiä harrastuksia ja ei tarvii käydä samalla salilla samaan aikaan mutta olisihan se mukavaa jos nainen tykkäisi liikkua miehensä kanssa. Oon käynyt jo vuosia yksin salilla, samat naamat siellä aina käy mutta ei mua kyllästytä. Eikä mies kaverit ole jaksanut lähtee salille, ei sitten millään.
Nettideitti on nykään ylesin tapa tavata kumppani (lähde seurakuntapappi YLE haastettelu).
Se on kumminkin raskasta ja kuluttavaa. Olen itse ollut noin vuoden poissa. Käväsin puoli vuotta sitten pari päivää Tinderissä, mutta en jaksanut kun pari päivää. Kunnollisia keskusteluja ei saanut käyntiin - lyhyitä vastauksia jos kysyin jotain.
Tähän netteideittaluun mahtuu kyllä pari reilun puolenvuoden suhdetta. Toinen täältä ja toinen Tinderistä. Joten kyllä tämä toimii. Ei siinä mitään.
Ehkä se ensimmäinen oivallus pitäisi olla se, ettei nettideittailu takaa kumppanin löytöä. Helpottaa vaan toisten sinkkujen löytämistä.
Suurin haaste onkin siinä tutustumisessa... olen törmännyt merkittävään määrään miehiin, jotka eivät osaa kertoa itsestään mitään - eivätkä osoita mielenkiintoa kysymällä minulta mitään. Miten ihmeessä sitä tutustuu?
eihän semmosia kokemuksia ja muistoja kannata itelle haalia kun puolen vuoden seurustelu. minä haluan koko elämän mittaisen liiton
Olen eri mieltä :-)
Lopetin nettideittailun kun havahduin siihen, ettei sinkkuus ole tila, josta pitää pyrkiä pois johonkiin lopulliseen tilaan eri parisuhteeseen... vaan ihan täyttä elämää, josta pitää nauttia ihan täysillä. Nyt ihan livemaailmassa: harrastuksia ja uusia ihmisiä tulee vastaan
Eipä tarvi vanhana tuossa keinutuolissa surra kun jäi elämä elämättä. Voin kumminkin hyvällä muistaa, että elämään on mahtunut kohtaamisia, jotka ovat koskettaneet minua.
Toiset löytävät kumppanin loppuelämäksi - toiset eivät (vaikka mistä etsisivät). En tiedä kumpaan ryhmään kuulun...
Olen samaa mieltä tuosta sinkkutilan poispääsemisestä. Olen deitillä mutta en väkisin ala kenenkään kanssa kirjoittelemaan jos ei kiinnosta , saatikka tapaamaan.
Mutta jätän mahdollisuuden auki sitäkin kautta. Tästä varmaan johtuu tämä miesten ärsyyntyneisyys kun naisille ei muka kelpaa mikään. Ja ei kyllä minulle kelpaa jos ei tosissaan "iske". Olen mieluusti sinkkukin vaikka hyvä parisuhde kelpaa myös, muu ei kiinnosta.
ihan turhaa touhua kun naisilta ei saa mitään vastauksia. Kolmosen naiset haluaa kympin miehen.
Nollan miehet haluaa kympin naisen. Uliskoon siinä sitten yksinään ja turhautuneina vaan.
Miehillä ei kyllä hahmotus pelaa. Ystävämieheni on melkein 50kg ylipainoinen haluaa hoikan ja sporttisen naisen. Kauniskin pitäisi olla vaikka itse on tavis. Varmaan pitäisi tajuta että se kaunis sporttinen nainen ei tule siihen sohvalle makkaraperunoita syömään. Että se oma ulkonäkö pitäisi edes jotenkin fysiikalta vastata sitä naista.
Naisilla usein se juttu, et heti pitäis kolahtaa. Ja sitten lässytetään rakastumisesta siinä ensihuumassa, sanoja ilman sisältöä ja tarkoitusta..puoli vuotta on useinkin juuri se raja, kun into sitten lopahtaa ja ns. rakkaus haihtuu. Mun mielestä siinä kohtaa se pitäis vasta alkaa, kun jotain toisesta tietääkin.
No en mä ainakaan oleta että heti pitäs kolahtaa ja tuntua mitään kummempaa ihastusta. Mutta tietäähän sen yleensä heti ensnäkemällä (jopa sekunneilla) onko toinen sellanen kenen kanssa niitä kunnollisia tunteita vois kehittyä.
Miehillä se alkuhuuman raja on usein 2-3kk jonka jälkeen ilmeisesti suhde arkipäivästyy, kyllästytään ja halutaan lähtee hakemaan uutta huumaa kun tunteet ei riitäkään vaikka alkuun tuntu viihtyvän seurassa hyvinkin tiiviisti. Viimesin kesti peräti sen puoli vuotta ja itse oisin mielellään jatkanukin, juuri kun on alkanu toden teolla kiintyyn mieheen ja oppinu tunteenkin, se haluaa lopettaa ja alkaa hakemaan jotain vielä parempaa "vuosisadan rakkaustarinaa". Että sellasta ja se siitä sitten taas kerran. Miehillä tuntuu useemmin olevan jossain aivan epärealistisissa sfääreissä odotukset suhteesta.
Juuri näin.
Oudosti odottavat että löytyy kalakaveri jolla on irtoripset ja verkkosukkikset veneen kokassa.
Naisen pitää olla yhtä aikaa vanha ja kokenut sekä nuori ja kiinteä.
Annas jos pitää olla pieni nainen: kipität hirveää vauhtia 195 cm miehen vieressä piikkikorkkareissa " iltakävelyllä" josta ei ollut puhetta.Mies harppoo metrisiä askeleita ja katsoo hämmentyneenä että onpa toi huonokuntoinen.. :,D
Monet treffit käyneenä, ei ole vielä kolahtanut niin että polvet notkahtais.
Muutaman valepukin olen tavannut.
Miehet:
Myös viihteellä olo tarkoittaa alkoholinkäyttöä...
H.