Hei kaikki, haluaisin kuulla täältäkin hieman mielipiteitä asiasta, kun kaveri sanoo että soittelen liikaa hänelle. Olen rehellisesti sanottuna soittanut kerran tai korkeintaan kaksi kertaa VIIKOSSA kuulumisia. Tätä teen usean muunkin kaverin kanssa, kun puhelinhan on tarkoitettu siihen puhumiseen, ja kun en ihmisiä juuri näe arkisin, johtuen työstäni.
Tämän lisäksi hän viittasi siihen että hänellä on jatkuvasti kiire, mutta aina kiireestä huolimatta viestin näpyttely onnistuu. Esimerkiksi minä olen kiireinen ollessani töissä, jolloin minun on pakko pitää puhelin kiinni, ja ei silloin kiireen takia ehdi puhelinta näpräämään. Onko tämä teidän mielestännekin jokseenkin outoa? Kyseessä kuitenkin työtön ja lapseton ihminen, joka tosin elää parisuhteessa. Mutta en sen usko tuovan niin suurta kiirettä, kun itsekin olen parisuhteessa elävä ihminen.
Lisäksi tämän ihmisen kanssa olen ennenkin jutellut puhelimessa, mutta nyt näin?
Tämän lisäksi hän viittasi siihen että hänellä on jatkuvasti kiire, mutta aina kiireestä huolimatta viestin näpyttely onnistuu. Esimerkiksi minä olen kiireinen ollessani töissä, jolloin minun on pakko pitää puhelin kiinni, ja ei silloin kiireen takia ehdi puhelinta näpräämään. Onko tämä teidän mielestännekin jokseenkin outoa? Kyseessä kuitenkin työtön ja lapseton ihminen, joka tosin elää parisuhteessa. Mutta en sen usko tuovan niin suurta kiirettä, kun itsekin olen parisuhteessa elävä ihminen.
Lisäksi tämän ihmisen kanssa olen ennenkin jutellut puhelimessa, mutta nyt näin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eihän tuollaisen kanssa kannata enää kaveerata. Just sayin'
Tunnen muutaman tällaisen kaverin. Parilla diagnosoitiin pian samankaltaisen tapahtuman jälkeen keskivaikea masennus, ja myös eräällä tämän syyn lähteenä oli painostava/takertuva ja mustasukkainen seurustelukumppani. Ei saanut siis olla yhteydessä keneenkään eikä poistua kotoa ilman lupaa.
Toki myös voi olla niin että kaverisi on se takertuja. Näin itse ajattelisin. Jos kerran aiemmin on voinut olla yhteydessä.
Minua rasittaa hirveästi se, jos on paineita elämässä ja joku kokoajan soittelee. En muutenkaan tykkää puhua puhelimessa. Se on ärsyttävää, eikä sinä aikana voi tehdä mitään muuta kuin puhua puhelimessa. Viestejä lähetellessä voi syödä, käydä vessassa tai vaikka kaupassa. En tykkää olla kiinni luurissa, vaan harrastan ainoastaan lyhyitä puheluita ja usein en edes vastaa, vaan laitan sitten viestiä perään kysyäkseni mitä asiaa oli.
Mulla ihan sama, puhelimessa vietetty aika on turhaa jaarittelua. Samat asiat on paljon kivempi puhua milloin tavataan, tai tosiaan kirjoittaa viestinä. Puhelinjaarittelijat ovat sellaisia loputtomia "ööö... mitäs mulla nyt olikaan... odotas hetki otan ruoan uunista... niin tota mikäs se sana nyt onkaan, sanos nyt" ja joillakin on usein tarve soittaa, vaikka muutenkin nähtäisiin vielä samana päivänä.
Siis tarve _jaaritella_, vaikka sen voisi hyvin hoitaa vasta tavatessa. Monen puhelinkeskustelun tarpeellisen sisällön saisi ilmaistua melko lyhyellä tekstiviestillä!
Tyhmä vihaajatrolli. Kukaan ei soittele "kavereiden" kanssa "kuulumisia" edes kerran viikossa. Ystävien kanssa korkeintaan, eikä nykyisin ystävienkään kanssa niin usein aina soitella. On olemassa termi leikkiä "rikkinäistä puhelinta". Jos ystäväs puhelin vaikka soittelee itsekseen...
Kyllä varmaan jotkut käy älypuhelin kädessä paskahuusissakin, mutta itse en ainakaan sellaiseen alentuisi. Ja tekstiviestien kirjoittaminen on niin paljon vaivalloisempaa kuin soittaminen, että kyllä minä mieluummin ainakin soitan ystävilleni jos mulla asiaa ystäville on, enkä laita tekstiviestejä. Tuntemattomille tekstiviestejä en laita koskaan.
Voi olla tekosyy sille, ettei halua olla tekemisissä kanssasi. Jotkut ei halua sanoa sitä suoraan, alkavat vaan aina yhteyttä ottaessa ja tapaamisia kysellessä vetoamaan ainaiseen kiireeseen. Sillä verukkeella sitten katoavat elämästä.
Vanha ketju, mutta minulle 2 kertaa viikossa soittelu ja jaarittelu puhelimessa on ihan liikaa, kertakin viikossa on liikaa. Ei viikossa tapahdu mitään ihmeellistä ja jos tapahtuu, niin ei kuitenkaan joka viikko niin ihmeellistä, että pitäs siitä jaaritella.
Joku voi pitää tätä huonona yhteydenpitona, mutta kukin tyylillään. Eli minun kanssa ei varmaankaan tule toimeen sellainen ihminen, joka liian usein haluaa olla yhteyksissä, enkä minäkään tule sellaisen kanssa toimeen. Näin se vakka kantensa ajan kanssa valitsee ja niin pitääkin.
Vaikea yleistää... mutta on minullakin yksi kaveri, joka soittelee liikaa. Ei kovin usein, mutta aivan liian pitkiä puheluita. (Noin tunnin mittaisia.) Sen takia en aina vastaa hänelle. Olisi parempi, jos hän soittaisi useammin ja lyhyempiä soittoja.
Kaikki eivät tykkää jauhaa puhelimessa. Toiset näkevät mieluiten livenä, kolmannet tykkäävät kirjoittaa. Meitä on kaikenlaisia. Mä pidän normisoitteluna, että olen frendeihini puhelinyhteydessä noin kerran kahdessa viikossa. En ikinä jaksais päivittäisiä puheluita.
Minäkään en tykkää lörpötellä puhelimessa. Kun se aina keskeyttää jonkun homman mihin olet juuri keskittynyt. Puhelut keskeyttää myös esim.jonkun tv-ohjelman katselun.Seurustelun voi hoitaa muutenkin, kuin luurissa lääryämällä.
Annettais jokaiselle se kotirauha. Jos on jotain tärkeää. Sitä varten on tekstiviestit.
Joilla voi vaikka pyytää ottamaan yhteyttä, jos asia sitä todella vaatii.
Kaikkein ikävämpiä ja kiusallisimpia on kännipuhelut. Kun joku ottaa viinaa ja sitten iskee puheripuli ja tuo hölöttäjä keksii, että hänen on saatava juuri sinusta seuraa. Kuuntelepa siinä sitten selvänä kännisen jorinoita. Todella ärsyttävää.