En ollut ihan varma mille palstalle tää viesti kuuluisi, joten pahoitteluni jos meni väärään osoitteeseen...
Olen siis pian 23-vuotias nuori nainen ja kärsin ilmeisesti jonkinasteisesta neuroosista. En uskalla harrastaa seksiä. Vihaan vartaloani yli kaiken, enkä halua näyttäytyä alastomana kenenkään edessä. Tästä syystä jäin aikanani neitsyeksi, ehkä ikuiseksi sellaiseksi, koska en useista tilaisuuksista huolimatta pystynyt ikinä olemaan kenenkään kanssa.
Tilannetta ei siis helpota kokemattomuus enää tässä iässä - varsinkaan, kun kaikki olettaa mun olevan melko kokenut. Seurustelin kuitenkin teini-iässä pari kertaa, ja sen lisäksi mulla on ollut jonkun verran yhen illan juttuja, joita uskottelin (ja uskottelen toisinaan yhä!) kavereilleni käyneeni panemassa. Lähinnä kai siksi, etten halua vaikuttaa toisten silmissä oudolta tai säälittävältä...vaikka säälittäväähän tää nimenomaan on.
Tosiasiassa en ole edes suudellut ketään melkein viiteen vuoteen (sic).
No, pelkkä seksin pelkääminenhän ei kai olisi niin paha juttu, koska haluisin kyllä ensin tutustua kunnolla sopivaan jätkään. Mutta alkuperäisen rinnalle olen kehitellyt toisenkin ongelman, joka estää tehokkaasti tuon edellä mainitun: en uskalla tutustua miehiin, koska olen aivan varma että ne haluu musta vaan seksiä. Ahdistun suunnattomasti, kun joku yrittää tutustua. Tunnen itseni niin rumaksi ja tyhmäksi ja lihavaksi, ettei mussa ole mitään muuta kiinnostavaa.
Tiedän kyllä että monet mua lihavammat tytöt seurustelee ihan onnellisesti, mutta jostain syystä usko(ttele)n sen johtuvan siitä, että niissä on henkisellä puolella jotain erityistä, mitä musta puuttuu, ja sen takia mun sitten pitäisi olla ulkoisesti mahdollisimman "täydellinen" jotta ulkonäköni kompensoisi muut puutteeni, ja että kukaan voisi oikeesti kiinnostua musta. Järki sanoo, ettei se niin mene, itseasiassa aivan päinvastoin, mutta silti en saa itseäni uskomaan.
Kaiken muun lisäksi tosta, että olen tosiaan suudellut ketään viimeksi noin monta vuotta sitten, on myös tullut mulle iso kynnys, koska pelkään etten osaa enää sitäkään tarpeeksi hyvin... ja naurettavaa kyllä, en sen takia nykyisin "voi" enää edes suudella ketään.
Jotenkin olen aina luottanut siihen, että tää ongelma poistuisi itsestään sitten kun olen laihtunut "tarpeeksi", jolloin voisin olla sinut oman vartaloni kanssa. Nyt olen kuitenkin alkanut epäillä tuota väittämää, koska tosiasiassa olen jo useamman vuoden ajan ollut todella hoikka, mutta lihavuuden tunne ei ole lähtenyt mihinkään. Lisäksi olen jo näin vanha, ettei tätä enää tollasen normaalin(?) nuoruuden epävarmuuden piikkiinkään voi laittaa.
Olen tän asian takia henkisesti ihan lukossa, enkä usko että tilanne tästä itsestään korjaantuisi. Tarvitsisin varmaan jonkinlaista apua, mutta terapiakaan ei taida tulla kyseeseen, koska en tästä irl pysty puhumaan. Kuitenkin haluisin ihan todella päästä eroon näistä pakkomielteistäni ja olla normaali.
En tiedä miksi kirjoitin tän, oli kai vaan pakko saada purkaa tätä jonnekin... jos vaikka joku (mahdollinen kohtalotoveri?) ymmärtäisi? Tai saisin hyviä neuvoja/kannustusta/haukkuja/mitä tahansa palautetta...
Olen siis pian 23-vuotias nuori nainen ja kärsin ilmeisesti jonkinasteisesta neuroosista. En uskalla harrastaa seksiä. Vihaan vartaloani yli kaiken, enkä halua näyttäytyä alastomana kenenkään edessä. Tästä syystä jäin aikanani neitsyeksi, ehkä ikuiseksi sellaiseksi, koska en useista tilaisuuksista huolimatta pystynyt ikinä olemaan kenenkään kanssa.
Tilannetta ei siis helpota kokemattomuus enää tässä iässä - varsinkaan, kun kaikki olettaa mun olevan melko kokenut. Seurustelin kuitenkin teini-iässä pari kertaa, ja sen lisäksi mulla on ollut jonkun verran yhen illan juttuja, joita uskottelin (ja uskottelen toisinaan yhä!) kavereilleni käyneeni panemassa. Lähinnä kai siksi, etten halua vaikuttaa toisten silmissä oudolta tai säälittävältä...vaikka säälittäväähän tää nimenomaan on.
Tosiasiassa en ole edes suudellut ketään melkein viiteen vuoteen (sic).
No, pelkkä seksin pelkääminenhän ei kai olisi niin paha juttu, koska haluisin kyllä ensin tutustua kunnolla sopivaan jätkään. Mutta alkuperäisen rinnalle olen kehitellyt toisenkin ongelman, joka estää tehokkaasti tuon edellä mainitun: en uskalla tutustua miehiin, koska olen aivan varma että ne haluu musta vaan seksiä. Ahdistun suunnattomasti, kun joku yrittää tutustua. Tunnen itseni niin rumaksi ja tyhmäksi ja lihavaksi, ettei mussa ole mitään muuta kiinnostavaa.
Tiedän kyllä että monet mua lihavammat tytöt seurustelee ihan onnellisesti, mutta jostain syystä usko(ttele)n sen johtuvan siitä, että niissä on henkisellä puolella jotain erityistä, mitä musta puuttuu, ja sen takia mun sitten pitäisi olla ulkoisesti mahdollisimman "täydellinen" jotta ulkonäköni kompensoisi muut puutteeni, ja että kukaan voisi oikeesti kiinnostua musta. Järki sanoo, ettei se niin mene, itseasiassa aivan päinvastoin, mutta silti en saa itseäni uskomaan.
Kaiken muun lisäksi tosta, että olen tosiaan suudellut ketään viimeksi noin monta vuotta sitten, on myös tullut mulle iso kynnys, koska pelkään etten osaa enää sitäkään tarpeeksi hyvin... ja naurettavaa kyllä, en sen takia nykyisin "voi" enää edes suudella ketään.
Jotenkin olen aina luottanut siihen, että tää ongelma poistuisi itsestään sitten kun olen laihtunut "tarpeeksi", jolloin voisin olla sinut oman vartaloni kanssa. Nyt olen kuitenkin alkanut epäillä tuota väittämää, koska tosiasiassa olen jo useamman vuoden ajan ollut todella hoikka, mutta lihavuuden tunne ei ole lähtenyt mihinkään. Lisäksi olen jo näin vanha, ettei tätä enää tollasen normaalin(?) nuoruuden epävarmuuden piikkiinkään voi laittaa.
Olen tän asian takia henkisesti ihan lukossa, enkä usko että tilanne tästä itsestään korjaantuisi. Tarvitsisin varmaan jonkinlaista apua, mutta terapiakaan ei taida tulla kyseeseen, koska en tästä irl pysty puhumaan. Kuitenkin haluisin ihan todella päästä eroon näistä pakkomielteistäni ja olla normaali.
En tiedä miksi kirjoitin tän, oli kai vaan pakko saada purkaa tätä jonnekin... jos vaikka joku (mahdollinen kohtalotoveri?) ymmärtäisi? Tai saisin hyviä neuvoja/kannustusta/haukkuja/mitä tahansa palautetta...
Vastaukset 13
Vanhimmat
siltä,että huulillasi on aivan kuin jano. : ) Niitä pitää ensin verytellä, liikutella
No joo se ei todellakaan ollut ongelma. Asiallisia vastauksia, kiitos.
Mulla toi ongelma on toisinpäin eli valmis olisin mutta kumppania ei ole. Mä oonkin kyllä mies mutta en usko että sun vartalossa on mitään hävettävää!
Kuvitellaan että olisit mun edessä alasti! EN varmana katsoisi tyyliin: "Onpa tolla ruma keho!" Itseluottamusta peliin. Vaikka oonkin sun mielestä ehkä joku pojan nulikka niin kyllä sinä mulle kelpaisit! Voin luvata vaikken nähnyt ole...
hyvä ulosanti. Jos et oo aikasemmin näitä tuonu esille missään, niin pystyt tosi hyvin ainakin tiedostamaan omat olosi. Tää voi olla ihan hyvä foorumi sulle, jos vastaajat ymmärtää sun tilantees, mut ainahan noita akanoita on jyvien seassa.
Mä olen kohta 25 vuotta eikä vieläkään ole ensimmäistäkään kumppania ollut näköpiirissä. Että silleen. Ei asiat valittamalla tai itseään tarkkailemalla parane.
Tapailin viitisen vuotta sitten erästä tyttöä, joka kärsi samankaltaisesta ongelmasta. Mielestäni hän oli kaunis, hauska, hyvää seuraa ja erittäin rakastettava. Itse hän ei kuitenkaan nähnyt oman olemuksensa hienoutta, ja useasti kertoikin vihaavansa ajatusta itsestään alastomana. Taustalla taisi olla huono isä/tytär -suhde.
En älynnyt tilanteen vakavuutta, etenin ehkä liian nopeasti ja karkoitin tytön omaa tyhmyyttäni. Tähän päivään asti olen miettinyt olisinko voinut tehdä jotain toisin, eikä asian unohtamista helpota lainkaan satunnaiset uudenvuodentoivotukset sun muut mitä tulee vaihdeltua.
Oma teoriani on, että tarvitset kiltin naapurinpojan, jonka kanssa voit rakentaa rauhassa itseluottamustasi ja tutustua omaan seksuaalisuuteesi. Yhdenillan jutut, pelimiehet ja satunnaiset panot eivät varmasti oloasi paranna.
Oletan, että sinulla on ystäviä. Jos kyllä, niin voimme päätellä että seuraasi arvostetaan, mikä puolestaan tarkoittaa että sinulla todennäköisesti on "jotain erityistä" henkisellä puolella. Tältä osin murehdit siis turhaan, vaikka sen helposti itseltään kieltäisikin (jokseenkin kaikki me muutkin syyllistymme itsesääliin aina silloin tällöin).
Suurin osa miehistä muuten todellakin haluaa seksiä, jotkut jopa pelkästään sitä. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä että monilla on myös haaveissa löytää elämänkumppani, jonka kanssa jakaa arjen ilot ja surut, katsella yhdessä omilla eläkepäivillään lastenlasten kasvavan. Joillakin on jopa tarve rakastaa ja saada vastakaikua rakkaudelleen, niin outoa kuin se nykypäivän cosmo-maailmassa onkin.
Äh, vähän vaikea pukea sanoiksi kaikkea mitä haluaisin tässä kertoa. Näkisin kuitenkin että lukkotilanteesi on purettavissa jos vain niin haluat; helppoa se ei varmasti ole, eikä nopeaa, mutta hiljaa hyvä tulee. En lupaa että meikäläisestä on mitään hyötyä, mutta jos haluat niin voit laittaa sähköpostia osoitteeseen [email protected]
Mie olen kohta 26 enkä ole edes suudellut ketään.
Minäkin häpeän kehoani mutta on mulla syytäkin, olen
liika lihava ja raskausarpia keho täynnä .
En minä anakkaan pidä itseäni säälittävänä vaikka en ole koskaan ollut "sillain".
Yhden asian olen oppinut että melkein jokaisella ihmisellä on jotain pelkoja ,mutta yleensä pelot
vähenee mitä vanhemmaksi tulee kun näkee että ei ne
muutkaan ole täydellisiä .
Tuntuu että suomalaisilla on aika yleistä että on huono omatunto ja häpeää itseään .
Miten ihmeessä olet raskaaksi tullut, jos et ole ikinä harrastanut seksiä, tai edes suudellut ketään?
Läskiarvet on taas eri asia kun raskausarvet...
Aivan samalla tavalla raskausarvet ja "läskiarvet" ovat eri asioita kuin mänty, honka ja petäjä ovat kaikki eri puita..!
Kirjoitit ihan hyvään paikkaan, mutta MUISTA - älä välitä herjaavista vastauksista- Niitä täällä riittää!
Olen itse kokenut samanlaisen nuoruuden. ystävilläni on poikaystäviä tai ainakin he etenivät suuteluasteelle. Minä en! Olin outo. Kyllä pojat lähestyivät minua ihan kiinnostuneen oloisinakin, mutta torjuin heidät vaikka pidinkin joistakin todella paljon. Miksikö tein niin? En uskonut, että he todella pitivät minusta. Ajattelin, että ehkä he löivät vetoa tai jotain minusta. Olin varma ettei kukaan todella voinut olla kiinnostunut minusta. Minulla oli huono itsetunto ja se vaikeutti KOKO elämääni.
Sitten eräänä päivänä yksi hieman vanhempi poika ilmestyi elämääni. Hän halusi tavata minua monista estelyistäni huolimatta. Olin ihan varma, että sellainen vanhempi poika halusi vain seksiä! Suostuin lopulta tapaamaan hänet. Juttelimme ja koko ajan pelkäsin milloin hän lähestyisi. Ei... Sain hyvänyön suukon. Kävin hymyillen nukkumaan. Tapailimme pitkään va pikkuhiljaa annoin hänen hieman koskettaa vartaloani ja häpesin! Olin aivan varma, että hän jättää minut kun huomaa miten pienet rinnatkin minulla on. EI! Hän suorastaa rakasti niitä!!!!!
Niin. Olimme yhdessä yli kymmenen vuotta. Koko se aika oli minulle opettelua. Jouduin opettelemaan itseni hyväksymistä ja rakastamista.
Nyt aikuisena olen vasta sinut itseni kanssa.
En tiedä mistä huono itsetuntosi johtuu, mutta sanonpa että sinun olisi hyvä purkaa tunteitasi aivan ammattiauttajalle. Minä tein sen turhan myöhään - yli kolmekymmentä vuotiaana. Olisin voinut täysipainoisempaa elämää jo kymmenen vuotta sitä ennen. Sain psykologilta avun. Mieti asiaa.
No joka tapauksessa. Rohkeutta sinulle!
Sinua odottaa vielä hyvä ja onnellinen elämä!
Usko siihen ja pyri siihen!
Oot aikamoisee pulaa ittes hommannu. Suosittelen että et ees hae mitää yhen illan juttui sun muita. Kun tutustut johonki miehee ni ajattele sitä aluks iha ystävänä ja opettele tuntee se hyvi. Sillo ehkä luottasit ittees enempi ku voit aatella et seki hyväksyy sut ku ei oo kadonnu mihkää. Ainii, aluks niiskää hommis ei välttämät oo pakko näyttää toiselle vartaloonsa jos on kovin ujo. Voiha sitä olla pimees peiton alla. Tietysti poislukie jos tutustut munlaisee ni sillo se ei kyl valitettavasti onnistuis... Hienoo et tiedostat onkelmas ja haluut tehä sille jotai
Minusta tuo ongelmasi vaikuttaa sen verran vakavalta, ettei se ehkä itsestään ratkea. Ja onko järkeä hukata nuoruuttaan siten, että välttelee kontakteja vastakkaisen sukupuolen kanssa? Nuorena niitä suhteita kuitenkin pitäisi solmia, nuorena pitäisi elää eikä pelätä. Jos olisin sinä, hakisin ehdottomasti ammattiapua. Veikkaan, ettet omin päin saa tuota solmua auki. Kärsivä ja rakastava kumppani voi olla tukenasi, mutta sekään ei välttämättä riitä. Käy jossain psykologin juttusilla ja kerro ongelmastasi. Luulenpa, että se on ainoa tie eteenpäin.
Minä olin melkein 30, ennen kuin suutelin miehen kanssa. Tähän mennessä minulla on ollut muutamia seksikokemuksia, mutta en ole näyttänyt itseäni täysin alastomana kenellekään miehelle. En tiedä, pystynkökään siihen koskaan. Asia ei kuitenkaan kauheasti huolestuta minua. Olen kokenut ihania ystävyyssuhteita miesten kanssa ja saanut heiltä mukavaa palautetta itsestäni naisena. Luultavasti olisin melko tyytyväinen, vaikka en koskaan saisikaan kunnollista miessuhdetta.
En tiedä, olenko oikeassa, mutta tuntuu että parikymppisinä ihmisillä on useinkin jonkinlaisia itsetunto-ongelmia. Sanoisin sellaista tilannetta suorastaan normaaliksi. Elämä on siinä mielessä ihmeellistä, että se usein korjaa asioita omalla ajallaan. Edellinen kirjoittaja suositteli ehdottomasti terapiaan menemistä. Minä en uskalla antaa tuollaista neuvoa. Terapeuteista on joskus enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta jos haluat kokeilla terapiaa ja se on mahdollista, yritä ihmeessä.
Minä olen saanut moniin ongelmiini apua kirjoista. En osaa sanoa juuri tähän asiaan mitään tiettyä kirjaa, mutta varmaan osaat etsiä itsekin, jos haluat.