Mun uutenivuoteni alkoi näin.
Mieheni piti tulla töistä aamuyöstä, mutta kun heräsin sattumalta kahdeksalta aamusta, ei ollut tullu kotiin.
Nukuin muutaman tunnin, sama juttu yhdeltätoista herättyäni. Yritin soittaa, puhelin oli koko päivän kiinni. Laitoin viestejäkin joita se ei sitten saanut kuin vasta kymmeneltä illalla, jolloin olin ehtinyt saada hermoromahduksia jo useita ja itkeä ja huutaa ja raivota nyrkkiä hakaten maahan, puhumattakaan siitä etten pystynyt syödä tai nukkua tai tuskaltani edes liikkumaan.
Avasi puhelimensa kymmeneltä, soitti sitten ja totesi "mitä asiaa? Ei mul oo nyt aikaa puhuu. Mä tuun sitten yöllä ehkä." Sanoin sitten että: "Parempi tulla, mä oon vihanen ja haluun puhua". Se lupasi tulla, eipä äijää näkynyt. Se yritti seuraavana päivänä soittaa parisen tuntia puhelimensa avaamisen jälkeen, parin tunnin jälkeen suostuin vastaamaan.
"Mä haluun pitää vähän taukoo", se ilmoitti nerokkaasti.
Ai. Miksei se sitä aikaisemmin sanonut?
Ilmoitin että haluan jutella. Se ei suostunut, vaan paiski luuria korvaan kerta toisensa jälkeen, kun mua ketutti tarpeeksi paljon sen vastuuntunnottomuus ja se, ettei se voinut sanoa mitä aikoo tehdä.
"Arvaa halusinko mä edes tulla kotiin tänään?!" Se karjui mulle puhelimeen mun saatuani se taas kiinni. Ehkä joku on leimannut mut jo tässä vaiheessa roikkujaksi mutta haluan selvittää asiat aina heti.
Sain juteltua sille samana päivänä, jolloin se oli heittämässä mua ulos asunnostaan. Se otti avaimen ja käski mun hakea kamani. Mä en tietenkään suostunut, tavaraa oli muutamassa kuukaudessa kertynyt jo niin paljon, ettei niitä jaksaisi hullukaan kantaa. Enkä mä halunnut hätiköidä yhtään mitään.
Samana iltana sen lyötyä taas luurin kiinni, lähdin koputtelemaan sen ikkunaa sateessa. Vähän aikaa puhuttuani (suoraan kuin seinälle) se heitti mut VÄKIVALLOIN ulos asunnostaan ja jätti mut yksin sateeseen ja kylmään itkemään. Koputeltuani tunnin parvekkeen ovea (maatason kämppä) ja soiteltuani sille, pääsin taas sisään ja tällä kertaa se ihan kuunteli.
Nukuin yön yli toisessa yöpaikassa ja seuraavana aamuna oli taas aika selvitellä asioita. Se soitti iltapäivästä ja halusi-ei halunnut - halusi - vaihteella kertoi mulle eka että halusi selvitellä asioita ja sit kun soitin sille parin tunnin päästä, se väitti olevansa liian väsynyt siihen.
Nyt on päästy puheväleihin, mutta ehti se tänään jo jättää mut yhden kerran - olen raskaana 4. kuulla - ja saada siinä samassa tyytyväisyyttä omalle itselleni. Kyllä eilen kelpasin kun se olisi sänkyyn halunnut.
Mitä mä teen, onko kellään samantapaisia kokemuksia? Jatkanko suhdetta lapsen takia vai annanko olla?
Mieheni piti tulla töistä aamuyöstä, mutta kun heräsin sattumalta kahdeksalta aamusta, ei ollut tullu kotiin.
Nukuin muutaman tunnin, sama juttu yhdeltätoista herättyäni. Yritin soittaa, puhelin oli koko päivän kiinni. Laitoin viestejäkin joita se ei sitten saanut kuin vasta kymmeneltä illalla, jolloin olin ehtinyt saada hermoromahduksia jo useita ja itkeä ja huutaa ja raivota nyrkkiä hakaten maahan, puhumattakaan siitä etten pystynyt syödä tai nukkua tai tuskaltani edes liikkumaan.
Avasi puhelimensa kymmeneltä, soitti sitten ja totesi "mitä asiaa? Ei mul oo nyt aikaa puhuu. Mä tuun sitten yöllä ehkä." Sanoin sitten että: "Parempi tulla, mä oon vihanen ja haluun puhua". Se lupasi tulla, eipä äijää näkynyt. Se yritti seuraavana päivänä soittaa parisen tuntia puhelimensa avaamisen jälkeen, parin tunnin jälkeen suostuin vastaamaan.
"Mä haluun pitää vähän taukoo", se ilmoitti nerokkaasti.
Ai. Miksei se sitä aikaisemmin sanonut?
Ilmoitin että haluan jutella. Se ei suostunut, vaan paiski luuria korvaan kerta toisensa jälkeen, kun mua ketutti tarpeeksi paljon sen vastuuntunnottomuus ja se, ettei se voinut sanoa mitä aikoo tehdä.
"Arvaa halusinko mä edes tulla kotiin tänään?!" Se karjui mulle puhelimeen mun saatuani se taas kiinni. Ehkä joku on leimannut mut jo tässä vaiheessa roikkujaksi mutta haluan selvittää asiat aina heti.
Sain juteltua sille samana päivänä, jolloin se oli heittämässä mua ulos asunnostaan. Se otti avaimen ja käski mun hakea kamani. Mä en tietenkään suostunut, tavaraa oli muutamassa kuukaudessa kertynyt jo niin paljon, ettei niitä jaksaisi hullukaan kantaa. Enkä mä halunnut hätiköidä yhtään mitään.
Samana iltana sen lyötyä taas luurin kiinni, lähdin koputtelemaan sen ikkunaa sateessa. Vähän aikaa puhuttuani (suoraan kuin seinälle) se heitti mut VÄKIVALLOIN ulos asunnostaan ja jätti mut yksin sateeseen ja kylmään itkemään. Koputeltuani tunnin parvekkeen ovea (maatason kämppä) ja soiteltuani sille, pääsin taas sisään ja tällä kertaa se ihan kuunteli.
Nukuin yön yli toisessa yöpaikassa ja seuraavana aamuna oli taas aika selvitellä asioita. Se soitti iltapäivästä ja halusi-ei halunnut - halusi - vaihteella kertoi mulle eka että halusi selvitellä asioita ja sit kun soitin sille parin tunnin päästä, se väitti olevansa liian väsynyt siihen.
Nyt on päästy puheväleihin, mutta ehti se tänään jo jättää mut yhden kerran - olen raskaana 4. kuulla - ja saada siinä samassa tyytyväisyyttä omalle itselleni. Kyllä eilen kelpasin kun se olisi sänkyyn halunnut.
Mitä mä teen, onko kellään samantapaisia kokemuksia? Jatkanko suhdetta lapsen takia vai annanko olla?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi tyttökulta! lue suhteet palstaa ja niitä särkyneet sydämet juttuja!
Sieltä saat kohtalotovereita. Ja pikahelptusta sun pahaan oloon.
Mä en ehdi nyt kirjottaa, mutta huomenna yöllä oon taas täälä.
Sulle käy kohta kun mulle eli huonosti sydämen kannalta. Vaikka mulla on erilainen tarina, siitä voi olla jotain apua sulle.
Huomiseen! jaksa sielä!
Luepa oma juttusi ajatuksella läpi, niin löydät varmasti itsekin vastauksen kysymykseesi.
Sinun ja lapsesi kannalta on parasta, että annatte keskenkasvuisen pikkupojan juosta juoksujaan ja elätte omaa elämäänne erillänne. Tuo mies ei rakasta sinua, eikä lastasi. Haluatko todellakin elää jonkun sellaisen kanssa, kun vaihtoehtojakin on?
uskon, että et vieä ottanut opiksesi tapahtuneesta. saattaa olla, että koet vielä monta kertaa samoja juttuja, koska et välttämättä osaa luovuttaa ja lähteä heti. mutta joskus se tuska kyllä loppuu ja itket viimeiset itkut. sen kyllä tietää sitten. saattaa viedä viikkoja tai vuosia. mulla meni niin. mutta ai että sitä vahvuuden ja onnen tunnetta kun lopulta nousin ja lähdin. tee aina niinkuin sydän sanoo, niin käsittelet näin asian perinpohjaisesti ja se helpottaa selviytymistä.
En puolustele miehesi käytöstä ollenkaan. Hän on sika ja paskiainen, ja ansaitsee tulla hirtetyksi munistaan.
Sen sijaan annan miehen neuvon tulevaisuutta varten. Kun mies sanoo, että haluaa rauhassa miettiä asioita, ANNA HÄNELLE RAUHA. Jos väkisin haet hänen seuraansa vastoin hänen tahtoaan, lietsot vain enemmän vihaa. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Älä soittele hänen puhelintaan tukkoon. Älä pommita viesteillä. Äläkä varsinkaan mene koputtelemaan ikkunoihin. Tiedän, että joidenkin pitäisi selvittää asiat heti, mutta aina se ei onnistu. Jos mies haluaa miettiä rauhassa, pahennat vain asioita pommittamalla häntä. MUISTA TÄMÄ!
Ensimmäisenä kävi mielessä, että ns. miehelläsi oli toinen "hoito" kierrossa. Jos mies olisi vaan kavereittensa kanssa, hän varmasti antaisi puhelimen olla päällä. Ikävää sinun kannaltasi, mutta toinen nainen on selitys.
Turha roikkua tuollaisessa säälittävässä ukkopahasessa, menetät vain oman mielenrauhasi.
Hienointa asiassa on, että sinulle on tulossa elämääsi nyytti. Ajattele lapsesi parasta ja ota askel omaan elämääsi. Mies ei tule muuttumaan, vaikka niin haluaisit...Kuukauden päästä sovinnosta on jätkällä jo samat metkut mielessä!