Kumman ottaisit mieluummin tyttäresi neitsyyden viejäksi: Kaiken kokeneen charmantin herrasmehen, hellän orin joka tekisi tyttäresi ensimmäisestä kerrasta ikimuistoisen miellyttävän. Vai finninaamaisen pojanrimpulan joka ähkisi typerän näköisenä tyttäresi päällä ja kenties satuttaisikin häntä, saaden aikaan ei ikinä enää- tunteen tyttäresi mielessä.
Niin kumpi olisi parempi?
Niin kumpi olisi parempi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ja sinä olet niillä linjoilla, että hoidat homman ihan itse?
Jälkimmäinen, niin ei tarvitsisi jatkossa kuunnella tyttären uikutusta ähkijöiden alla.
En tule koskaan olemaan vanhempi, mutta JOS olisin, niin tietysti toivoisin hänelle omanikäistä poikakaveria. Usein se että vanhempi mies pääsee tärvelemään tytön ekan kerran voi olla todella traumaattista tytön kehityksen kannalta. Ja ottaen huomioon keskimääräisen neitsyydenmenetysiän nykyaikana, niin aloitus selvästi kannustaa pedofiliaan.
Niin ja siis itsehän menetin omani 4 vuotta itseäni vanhemmalle, mutta vasta aikuisiällä jolloin tuollainen ikäero on henkisesti paljon pienempi. Jos olisin ollut 14-vuotias sen menettäessäni, niin en todellakaan olisi antanut sitä edes 18-vuotiaalle, jostain 50-v pervopapasta nyt puhumattakaan.
Millä tavalla aloitus kannustaa pedofiliaan?
Vaihtoehdon "charmantti herrasmies" ominaisuuksia on tahallaan korostettu mukamas kaikin puolin "positiivisiksi", vaikka oikeasti se ei välttämättä mene noinpäin. Oman kokemukseni mukaan seksissä hellin oli se minua nuorempi mies (hän tuolloin 21, minä 23), minua pikkasen vanhemmat miehet taas ovat olleet kylmempiä vailla riittävää hellyyttä ja herkkyyttä sängyssä.
Ja pedofilia-kytkös siitä, että mitä todennäköisimmin tässä puhutaan taas teinineitsyistä. Niitähän palstamiehet havittelevat, eivät aikuisia neitsyitä.
Ensimmäinen tietenkin.
Ja naimisiin menisivät vielä samana kesänä, tai munat vex.
Hyvä äiti-! Vihdoinkin kunnon moraalinvartija linjoilla.
Mamu se tulee sunkin tyttären sulat sukimaan. Jos hyvin käy, niin muslimeiksi käännyttyään lähtevät maasta. No mutta saatathan sinä saada vävyn mamu-kaverista toyboyn, joka rahasta suostuu pitämään seuraa myös sinulle.
Sitähän nämä Irakilaiset nappisilmät tekevät koko ajan. Tänäkin iltana sadat teinitytöt menettävät neitsyytensä aikuisille karvaranteille, jotka ottaa eikä meinaa <3
Kunhan ei ota väkisin
No niin, menihän se taas mamuiluksi tämäkin aloitus.
Hitto, olis pitänyt lyödä vetoa! Olisin voittanut taas. :D
Taidat sitten olla jo miljonääri. :)
Tuntuu perin hölmöltä edes ajatella asiaa. Mun tytöt on vielä niin pieniä ihmisen taimia. Mutta tiedän jo sisälläni vastauksen siihen mitä lapsilleni ylipäänsä toivoisin. Ihmistä joka kohtelee heitä hyvin ja kunnioittavasti. Ei tahallaan satuta eikä kiusaa. Sukupuolta en ala edes määrittelemään, koska se on lapsieni oma asiansa ketä kohtaan rakkautta joskus tuntevat. Ei ole minun asiani sitä päättää.
Yritän omalla esimerkilläni ja puheellani saada heidät ymmärtämään ja ajattelemaan itse, ettei muita ihmisiä ehdoin tahdoin saisi loukata eikä satuttaa. En äitinä enkä naisena ja ihmisenä hyväksy tahallista kiusaamista enkä satuttamista muilta enkä myös lapsiltani, kuin viimeisenä pakkona ja nimenomaan itsepuolustuksena, jos henki tai terveys on puolutautumatta menossa.
Vaikka oman puolensa saa pitää ja itsekunnioituksensa sekä oikeuden koskemattomuuteensa. Mutta muita ihmisiä pitää kunnioittaa, kuten joku sanoikin kuin itseään haluaisi kunnioitettavan. Kohtele muita, kuten toivot itseäsi kohdeltavan on mielstäni ihan hyvä ohje. Ainakin kohtuu hyvin on aina toiminut.
Ihmiset jotka pyrkii vain pahaan puheillaan tai teoillaan on syytä kiertää kaukaa ja pysyä loitolla. Niihi ei tarvitse kajota, eikä niiden kanssa tarvitse olla tekemisissä. Seuransa voi useinmiten valita. Omaa elämäänsäkään ei pidä haaskoille heittää, on olemassa vain yksi elämä.
Neitsyys taas on sekin oma asiansa. Ei minun äitinä kuulu sitä mietiskellä, mutta toivon ettei liian heppoisesti kuitenkaan heittäisi menemään, kun muutkin tai muita miellyttääkseen. Ja mikä tärkeintä olisi, että ymmärtää tekojensa seuraukset ja sen miten pitkälle valinnat voi tulevaisuudessa vaikuttaa. Jokaisella on omat kantapäänkautta oppimisensa, eikä niitä parhaalla tahdollakaan aina saa estettyä tai oikaistua. Onko aina väliksikään. Täytyy yrittää vaan olla vanhempana korvana ja olkapäänä, tukena ja turvana jakamassa ajatuksia jos ja kun nuori niitä kaipaa. Koittaa tsempata ajattelemaan ja puntaroimaan eri vaihtoehtoja ja löytämään niistä se paras itselle. Ja yrittää muistaa mitä oli olla itse nuori ja epävarma, aina kaikki tietävä ja kuitenkin herkkä ja haavoittuva.
Hyvä olisi oppia antamaan itselle ja muillekin anteeksi, sillä kaikki meistä virheitäkin tekee. En oikeen osaa vastata sinun kysymykseen lyhyesti ja ytimekkäästi. Pakosti herää ajatuksia ja rönsyilee. Yksioikoista vastausta en osaa antaa.
Rakkautta ja aitoa välittämistä tietysti sitä lapsilleen toivoo, mutta joskus saattaa saada surua osakseen ja silloin koitan olla tukena ja toivottavasti minusta tukea on ja elämä kantaa taas heikon hetken yli kohti onnellisuutta ja iloa.