Kysyn tätä kaikilta uskovaisilta. Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että olenkohan hölmö, onko minua kusetettu, ei tässä uskossa ole mitään järkeä/perää? Jostakin syystä minusta aina silloin tällöin tuntuu. Olen monesti aikonut luopua uskosta, mutta haluan uskoa. Riittääkö pelkkä halu uskomiseen pelastukseen jos ei saa oikeaa ja kestävää uskoa? Miksi minä en sellaista saa?
Uskova, tuntuuko sinusta koskaan siltä että...
tunnustan.että.epäilen
41115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Ei, sen jälkeen kun tulin uskoon silmäni avautuivat. Kyllä tämän maailman ajan meno minusta tuntuu paljon järjettömämmältä.
Minulla taa silmät avautuivat sen jälkeen kun olin jättänyt uskon kokonaan taakseni. Oli tosiaan outo olo: tunsin olleeni huijattu, mutta silti olin täysin vapautunut.
Sen jälkeen tajusin, miksi olin kokenut muiden maailman uskovien touhun järjettömänä.
" U s k o v a, tuntuuko sinusta koskaan siltä että..."
Niin juuri, en ollut ateisti. Jätin koko "uskon" kaikkineen. Luetun ymmärtäminen on tärkeää.
Et ehkä osaa lukea - kysyttiin u s k o v i l t a. Tavaanko vielä?
Eli entiset eivät nyt kelpaa.... Kysytään tämän hetken kokemuksia.
Milloin sinä tulit USKOON ? SrK:ssa hengailu ei ole uskoa.
"Hengailu". Tulin uskoon vuonna 1972. Ei uskossa mitään hengailla. Joko uskoo tai ei; siinä vaihtoehdot.
Tarkennan sen verran, että ennen uskoontuloa, ja etsikkoaikana oli epäilyjä, ja kieltämistäkin, mutta kun tulin uskoon, se tapahtui kertaheitolla tietyn tapatuman jälkeen, en ole epäillyt. Jotenkin ihmetyttää nämä epäilykeskustelut kun itse en ole epäillyt uskoani ollenkaan.
Jokaisella on oma hengellinen polkunsa. Itse en usko moisiin äkillisiin juttuihin, korkeintaan ehkä juuri jonkinlaisena käännekohtana. Tunnen sen verran noita äkillisesti kääntyneitä ja jotka ovat joutuneet oman yhteisönsä hampaisiin, jos eivät ole kerralla omaksuneet tiettyä näkemystä, ja jotka ovat sitten lähteneet pois. Uskoaan toki monikaan ei ole menettänyt, mutta joillakin on niin käynyt. Vain tuon hengellisen painostuksen vuoksi.
Jokaisella on omat epäilyn hetkensä. Sitä tarkoittaa juuri se kun sanotaan että uskoaan tulee koetella.
Komppaan edellistä. Uskontien alussa oli epäilyä ja Raamatusta hain virheitä ja valheita. Ei niitä löytynyt vaikka muutamat kerrat niin hetken aikaa epäilin löydöksen tehtyä, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti luuloni vääriksi.
Ei tunnu hölmöltä. Raamatun profetioita ja niiden toteutumisprosenttia ( 100% aikajanallisesti ) olen jo pelkästään sne perusteella vakuuttunut.
Uskon aikana olen kokenut myös Pyhän hengen kosketuksen ja se on sellainen asia, jonka jälkeen epäilyni katosivat. Se on ollut elämäni paras kokemus. Toiseksi paras kokemus elämässäni ei vedä öähellekään Pyhän Hengen kosketuksen kokemusta. Tämän allekirjoittanevat kaikki Pyhän hengen kosketuksen kokeneet.
Kuulostaa kyllä kirjoituksesi tutulta uskoni alkuaskelissa......ekoissa 18vuodessa. 1991 tulin uskoon ja 2009 Tulin täytetyksi Pyhällä Hengellä. Siitä lähtien olen tiennyt Jumalan olevan olemassa.
Tulen toimeen ilman Pyhän hengen täyttämisiäkin, sillä olen saanut rauhan sydämeeni. Pidän sitäkin eräänlaisena ihmeenä, mutta myös hengellisten opetusten käytäntööm soveltamisen hedelmänä.
Yksinkertaisesti: Sydämestä lähtevät rukoukset, puheensanat Jumalallle, joka näkee ja kuulee rukoilijan joka ei vain hoe litaniaa sydämen ollessa uunissa lämpiävässä ateriassa eli keskittyminen Jumalaan on tärkeää. Raamatun lukeminen tai kuunteleminen netissä. Saarnamiesten kuuntelu. Itse välttelen saarnanaisia, mutta heitäkin on tullut kuunneltua jaihmeteltyä kuinka nainen kin voi tietää joistakin uskonasioista niin paljon että tulen hänen kauttaan opetetuksi. Sellainen kannustaa Raamatun pariin entistä enemmän.
Olin laiska lukeman ja varsinkaan elämään Raamatun neuvojen mukaan ekat 18v. sitä kadun elämässäni suuresti vieläkin. Kun aloin elämään Raamatun neuvojen mukaan, Jumalan neuvoissa kulkemaan niin sain Jumalan lupaukset omikseni.
Rakkaimmat Jumalalta saamani lahjat:
1. Jumalan pelko
2. Anteeksiantoon voima
3. Usko Jumalaan
4. Rauha sydämessä, tämä lienee, no en ala arvottamaan mikä on parasta....
5. Mahdollisuus elää ikuisesti ilman pahaa oloa ( Olen tässä David Pawsonin kannalla, en usko " kerran pelastunut aina pelastunut - juttuun ". Uskon pelastusmahdollisuuteen JOS säilytän uskoni loppuun asti, JOS siis selviydyn voittajana, Jeesukseen uskoni säilyttäneenä minulle asetetun maaliviivani yli.
Maaliviivalla tarkotian sitä hetkeä kun astun suureen tuntemattomaan, jossa odotan mm. viimeistä tuomiota muiden kanssa. Toivonani on että Jumala sanoo minulle että paikkani on lampaiden seassa kun Hän jakaa ihmiset " vuohiin ja lampaisiin."
Ystävällisesti palautteena kysymykseenne, Mika
Orja, jonka mielikuvitusjumala käskee rangaistuksen uhalla itseään rakastamaan ja pelkäämään.
Mistäs tämä minua muistuttaakaan?
Ainiin, sadomasokistinen suhde, jossa valtiaalle vielä maksetaan saadusta nautinnosta!
Suhteen kinky puoli tietysti vielä tihenee, kun masokisti kutsuu sadistia isäksi!
Ensin AP:lle olet ilmeisesti lestadiolainen ? Ei itseään voi PAKOTTAAA uskomaan, se on ihan turhaa. Eikä se "usko" kanna mihinkään. Eli ensin sinun tulisi tulla USKOON! Silloin usko ei ole suorittamista vaan ELÄMÄÄ.
Ja Mikalle:
" Tulen toimeen ilman Pyhän hengen täyttämisiäkin, sillä olen saanut rauhan sydämeeni."
Niin olet olet saanut lapseudenhengen, jossa sanomme " abba isä ", Raaamatunkaanonia käyttääkseni.
Mutta mieti mikä Pyhän Hengen tarkoitus on uskovan elämässä?
" kerran pelastunut aina pelastunut "
Kuuntelen itsekkin Pawsonia jsk. Sikäli se on totta, että jos en halua olla enää uskossa, eli lähden tietentahtoen pois Jumalan luota, silloin tuo " kerran pelastunut aina pelastunut" ei PÄDE.
Eli minun olisi palattava, kuin tuhlaajapoika isäntykö.
" Itse välttelen saarnanaisia, mutta heitäkin on tullut kuunneltua jaihmeteltyä kuinka nainen kin voi tietää joistakin uskonasioista niin paljon että tulen hänen kauttaan opetetuksi." ? ? ?
Ajatteletko, että Pyhä Henki annetaan vain MIEHILLE ?
Ensimmäinen kirje Timoteukselle 3
2. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3. ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
4. vaan sellainen, joka oman kotinsa h y v i n` h a l l i t s e e ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
5. sillä jos joku e i , o s a a hallita omaa k o t i a n s a, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
Tässä on kyse SEURAKUNNANKAITSIJASTA. Oletko koskaan kuullut opetusta noista kahdesta viimeisestä jakeesta ? Minä en ole.
Kirje galatalaisille 3
26. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
27. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
28. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Tässä nyt kuitenkin sulle miesten saarnoja..
http://www.uskotv.fi/ohjelmat/raamatun-66-kirjaa-1-timoteuksen-kirje/
" Mutta mieti mikä Pyhän Hengen tarkoitus on uskovan elämässä? "
Tarkoituksensa ovat monet tilanteiden mukaan.
Tasapainotus on yksi sellainen asia, jota sanaa Raamattu ei käytä mutta minä käytän. Jos menen tolaltani niin palaan nopeasti tasapainoon. Jumalattomana öykkäsin ja möykkäsin estoitta tasapainottomaan tilaan jouduttuani esim. jos minua loukattiin edes hieman. Nyt ei itseeni kohdistunut isomman luokankaan loukkaus enäää tunnu missään, loukkauksetkin ovat muuttuneet erisävyisiksi kun olen uskossa vaeltanut. Jumalattoman valhepohjaiset loukkaukset valuvat kuin vesi hanhen selästä.
Nahka on parkkiintunut vaikka sydän on herkkä. Ihan kuin olisin tietämättäni pukeutunut koko sota-asuun tai mua on autetu pukeutumaan siihen. Mitä niitä olikaan. Pelastuksen kypärä, kilpi jumalattomain tuhmuutta vastaan, ja evankeliumin kengät ja suussa Pyhän Hengen miekka.
" kerran pelastunut aina pelastunut "
- Juu. Lopun aikoina varoitetaan eksytyksestä ja luopumuksesta. Eli uskovien luopumuksesta on kysymys, koska jumalattomilla ei ole mistä luopua uskon suhteen. En halua osoitella , mutta ollakseni rehellinen sinulle niin osoitan sormellani liberaaleja. Siinä tyhmien neitsyiden ryhmä, samalla he ovat luopioita, liberaali ei ole kristitty vaan jumalaton?
Antikristus on tulossa ja ilmestyy syntihyväksyntäisen luopumuksen jälkeen, joka tapahtuu kristittyjen keskuudessa, kuten Raamattu meille suvaitsee ilmoittaa.
Mainitsen tähän loppuun että nämä ovat omia näkemyksiäni, joissa voi olla virheitäkin. Jos sellaisia huomaatte niin korjatkaa toki. Kamppailu sileuist aon kovin tiukkaa kerubi- saatana ja kaikki pimeyden voimat järjestäytyvät tuhoten monien uskon ja eksyttävät kuten ovat tähänkin mennessä tehneet.
Uskon Jumalan antaneen meille suhdeluvun kristittyihin lukeutuvien pelastusmisprosentin suhteen maailmanlaajuisesti olevan 50 - 50. Jostain syystä kristikunnassa liberaalien ja konservatiivien suhdeluku näyttää pyörivän tuossa 50 - 50 prosenteissa.
Outoa etteivät kaikki neitsyet ymmärrä totella Sulhastaan, kuka Sulhanen haluaa itselleen tottelemattoman morsiamen? Käsi ylös sulhaset, haluatteko morsiameksenne tottelemattoman morsiamen? No ette varmaan, eipä Jeesuskaan halua. Tottelemattomuus Jumalan tahtoa kohtaan on taikuuden syntiä.
Kiitos, kuuntelen mielelläni miesten saarnoja, kauniisti huomioitu.
Jos saat uskosta tai uskostasi mielihyvää silloin uskosi on "oikea". Mutta uskosi ei saisi tuottaa kenellekkään mielipahaa. Mahdoton yhtälö.
Eli jos uskon Jeesukseen niin se aiheutta jossakin liberaalissa mielipahaa vai mitä tarkoitat? saatanakaan ei pidä kun Jeesus mainitaan, ei liberaalikaan siitä sanasta paljon innostu.
En ole havainnut kenessäkään heräävän mielipahaa sen takia että olen uskossa. Jos sellaisia ihmisä on olemassa niin suosittelen olemaan heistä välittämättä, he eivät ole selvästikään terveen kirjoissa, henkisiä ongelmia tai jopa riivaustila taustalla.
Kyllä usko aiheuttaa mielipahaa, koska se ei voi olla vaikuttamatta esimerkiksi äänestyskäyttäytymiseen. Samoin uskovaisten lasten henkinen pahoinpitely olemattomia jumalia, saatanoita ja helvetin tulta mainostamalla pitäisi mielestäni olla peruste lasten huostaanottoon.
Ateisteilla on valmiiksi pimeä, pahantahtoinen mieli ja paatunut sydän tai paatumassa oleva sydän. Vaistomaisesti Jeesus aiheuttaa riivatussa vihaa ilman järkevää syytä.
Sen sijaan valehteluun, vainoon eli totaaliseen pahantekoon yllyttävä koraani aiheuttaa ateistissa pään irroituksellista pelkoa muslimeja kohtaan. Onhan allah ateistin ja muslimin yhteinen isäntä.
Sulla on saastunut mieli. Ota juuriharja ja harjaa aivosi puhtaaksi, jooko?
Dogmaattinen ja paatunut mieli on kommenttisi perusteela uskovalla kristityllä.
Kommentistasi on kaukana se kristillinen rakkaus, josta sivistyneemmät kristityt alituisesti puhuvat.
Kristittynä tuntisin muuten syyllisyyttä muhamettilaisuuden synnystä, onha tuohon harhaan kopioitu paljon kristittyjen harhasta.
Eikö muuten ole mielenkintoista, että jeesus, joka ei koskaan edes ollut olemassa, on muslimien profeetta?
Kyllä uskonvaraisiin asioihin on aina suhtauduttava epäillen. Raamatunkin ihmiset epäilivät apostoleista Jeesukseen. Sokea usko kaikenmaailman ismeihin, poppamiehiin ja lahkojen oppeihin vie harhateille jossa menee vain rahat ja mielenterveys. Kriittisyys on hyvä ominaisuus ja kertoo aikuisuudesta ja vastullisuudesta.
Aivan, ilman kriittistä ajattelua on aika tavalla kaikkien "oppien" vietävissä.
Totta kai uskovilla on epäilyksiä, niiden myötä usko löytää uusia ulottuvuuksia ja aarteita. Ja Jumala on uskollinen! Ilman Jumalaa tuskin kukaan pysyisi uskossa.
Monille on käynyt myös niin että epäilys vie täydelliseen ateismiin. Heitäkään ei voi tuomita. Vain Jumala yksin tuomitsee niin uskovat kuin uskonnottomatkin.
Jo aikoinaan opetuslapset epäilivät, samoin Johannes Kastaja.
On luonnollista epäillä koko juttua.
Miksi usko ylipäätään on niin tärkeä. Eikö riitä että pyrkii elämään vaikkapa raamatun lähimmäisen rakkauden ja muiden moraalisten ja eettisten periaatteiden mukaan. Mitä arvoa usko tuo lisää, ja mitä muka menettää jos se puuttuu
Voithan sinä noinkin elää. Et kuitenkaan peri Jumalan valtakuntaa tuolla elämälläsi. Jumala on katsos se joka sanoo miten ihminen pelastuu eikä ihminen itse.
Kannattaisi muistaa myös ettei Jeesuksen kertomuksessa Viimeisestä tuomiosta kysytä uskoa vaan TEKOJA.
"kjhghj", usko on uudennus, joka tuli Rooman valtakunnan moniuskontoiseen maailmaan. Sitä ennen ei ollut edes käsitettä uskonto. Latinan sana religio, jota monet kielet käyttävät uskonnon merkityksessä, merkitsi vielä antiikin aikana palvontaa, ei uskontoa.
Varhaiselle ihmiselle se, mitä nyt sanomme uskonnoksi, oli vain luonnollinen osa maailmankuvaa. Ei ollut muuta tietoa ja yhteinen tieto kulki perintönä yhteisössä, eikä sitä kritisoitu, vaan sen mukana elettiin.
Kun Rooma valloitti lukuisia kansoja, ihmisille valkeni, että eri ryhmillä on erilaisia maailmankatsomuksia. Eräät opit rupesivat vaatimaan uskoa, sillä maailmankatsomus ei ollut enää itsestäänselvä niin kuin suljetuissa yhteisöissä. Uskonnot muuttuivat luontevasta ajattelusta propagoitaviksi, mainostettaviksi ja uskoon perustuviksi.
Koska kristinusko sisälsi joitakin uudennoksia, se ei ollut luonnostaan ja perinnäisesti kenenkään maailmaa. Siksi siihen täytyi lisätä myös usko, jolla selittyi, että uudennokset olivat vastaanotettavia.
Ajatushan on kömpelö. Vain hyvin harvalle tämä usko syntyi. Kristinusko menestyi vasta sitten, kun valtiovalta rupesi palkkaamaan palvelukseensa pääosin vain kristittyjä.
"Jumala sanoo". Jumala ei ole puhunut mitään siitä mitä pitää tehdä "pelastuakseen".
Kertomukset ovat kertomuksia. Viimeisellä tuomiolla ei kysytä uskoa eikä tekoja, koska viimeistä tuomiota ei ole.
Niin ilminen kuin muutkin luontokappaleet vain lakkaa toimimasta ja muuttuu mullaksi. Ei ole enää tuskaa eikä kärsimystä, ei kuvitelmia eikä vääriä toiveita. On ikuinen rauha ja lepo, mutta ei ole enää ketään, joka sitäkään tarvitsisi.
Tieteellinen maailmakuva lupaa ihmiselle paljon parempaa kuin uskonnollinen. Tulevaisuus on kuin ennen syntymää. Ajatuskin ikuisesta elämästä, hyvästäkin, on kammottava.
Valheita kirjoituksesi sisälsi.
Jumala on ilmoittanut viimeisen tuomion tulevan ja niin käy.
Tieteellinen maailmankuva? Tieteenaloja on viaka kuinka monenlaisia, ei siitä mitään yksittäistä kuvaa synny, jota voisi kutsua pelkistetysti tieteelliseksi kuvaksi.
Ne tieteenalat, jotka sivuavat Raamatunilmoituksia tukevat Raamatun ilmoittamia totuuksia mm. arkeologia. matematiikka. Titeellä on tarjota tosiasioita, mutta esim. evoluutioteoria ei ole tiedettä vaan teoriaa, jonka älykkäimmät ymmärtävät sangen lapselliseksi teoriaksi, surkeaksi yritykseksi saada luomiskertomus kyseenalaistetuksi.
Ajatus ikuisesta elämästä helvetissä ei tietenkään ole kivaa kun joutuu kokemaan kipua, kovia kipuja. Oletko kokenut hammassärkyä tosi kovana koskaan? Arvaapa millaista hammastenkiristely on helvetissä.
Ikuinen elämä uudessa maassa, jossa on paljon nähtävää, paljon erilaisia virikkeitä, hyvää oloa, Jumalan läsnäoloa. Se on kuules taivaallinen tulevaisuus, jonka tarkkaa sisältöä emme osaa arvatakaan, mutta Jumala ei järjestä lapsilleen tylsää ikuisuutta, halleluja!!!!!
Kiitos Herralle ikuisesta elämästä jotka sen perivätkään! Minä kilvoittelen päästäkseni tuosta perinnöstä osalliseksi, ollakseni kelvollinen perijän asemaan. Ihan en ole selvillä kuinka tiukka vaatimusseuila on mutta jos parhaani uskon niin eiköhän se riitÄ. Jeesukseen uskon aj Raamattuun kokonaan ja sen mukaan koitan askeleeni asettaa, koska Herra mua rakastaa =)
vaatimusseuila = vaatimusseula
Eikä teidänkään tarvitse pettyä, sillä ei ole enää ketään, kuka pettyisi. Siis hyvää teillekin. :)
Jumalan valtakunta, voiko sen periä tai sinne joskus päästä.
Eikös Jeesus kysymykseen mikä ja millainen se Jumalan valtakunta oikein on vastannut jotenkin näin." Ei se tule näkyvällä tavalla, se on sisäisesti teissä", jokaisen ihmisen elämässä, eli tässä ja nyt. Juuri siinä miten elämäänsä elää.
Oli jokin Luukkaan luku/jae. Aika valaiseva kohta kun sen oikein oivaltaa.
"Ikuinen elämä uudessa maassa, jossa on paljon nähtävää, paljon erilaisia virikkeitä, hyvää oloa, Jumalan läsnäoloa."
Eli jonkinlaista iltapäiväkerho-meininkiäkö? Kauanko meinasit viihtyä?
Uskoontulo on niitä ainoita asioita, mitä ihmiset eivät ole koskaan katuneet.
Väärin. Tutustu Uskontojen uhrien tuki ry:n sivustoihin. Siellä ihmiset ovat katuneet katkerasti sitä että ovat antaneet vetää itseään höplästä, ja että ovat kaikenmaailman hihhuliporukoihin lähteneet. Pahimpia ovat olleet helluntailaiset, Jehovantodistajat ja lestaadiolaiset. Sitten on näitä pienenmiä porukoita vaikka kuinka paljon. Tulin pois uskosta ja olen nyt onnellinen.
Pitääkö uskovan aina valehdella kuten tämä "Alastalon"?
Olen sitä mieltä että valehtelu on suorastaan uskovien helmasynti. Se näkyy myös tällä palstalla hyvin selvästi
Aina uskoon liittyy epäilyjä. Eikä uskosta ”tulla pois” vaan luovutaan uskosta Jumalaan. Kaikki muuhan on aina niitä meidän ihmisten tekemiä oppeja.
”…jos ei saa oikeaa ja kestävää uskoa? Miksi minä en sellaista saa?”
Oikeasti tuollaista ei kukaan saa. Jos haet ”ainoaa oikeaa” silloin sinun tulee omia ihmisten määrittelemät määreet noista ja jotka vaihtelevat yhteisöstä toiseen.
Riippuu siitäkin, mihin usko kohdistuu. Jos uskoo toisiin uskoviin, varmasti pettyy ja tuntuu hölmöltä. Jos uskoo omaan uskovaisuuteensa, samoin.
Minä olen kokenut, että kun uskon vain Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja Jumalaan sekä Raamatun sanaan, en ole koskaan tuntenut itseäni hölmöksi. Arvokkaana bonuksena tulee riippumattomuus ihmisten mielipiteistä ja oma henkilökohtainen identiteetti Herrassa.