Masennuslääkityksen lopetuksesta

Joillakin noin pitkästä käytöstä on oireita vielä vuosienkin päästä, tai oireet ei väisty vaan jää pysyviksi. En halua pelotella. Jos enkunkieli onnistuu niin käy vilkaisemassa: surviving antidepressants keskustelupalstaa, siellä ihmiset käy keskustelua ongelmista lääkkeen lopetuksen jälkeen. Hyvä sivusto.

Mulla ei enää masennuslääkkeen uudelleenaloitus auttanut vaan elimistö hylki lääkettä. En saanut takaisin enää tunnetilaa, mikä mulla oli lääkkeen aikana... Vaan mulle tuli ihan karmea poissaoleva ahdistunut epätodellinen yliviritteinen olo ja oli pakko lopettaa. Itse oon kanssa pakosta bentsolinjalla EN TAHTOISI OLLA. myöskin kärsin ihan karmeasta ahdistuksesta ja paniikista lopettaessa. Joillakin se kestää vuosia.
Sanotaanpa jossakin että jos on käyttänyt lääkettä yli 10 v, ei kannata lopettaa. Sullakin ois ehkä ollut fiksumpaa jatkaa kun lähteä alkoholibentsolinjalle. Kuten myös mulla. Tai sitten lopettaa kun kerran alkuvaiheessa käyttöä onnistuin lopettamaan joksikin aikaa, niin silloin pysyvästi. Voi miks mun piti aloittaa uudestaan. Eka vieroitus sujui vielä kaikenpäälle ongelmitta vaikka olin niin idiootti, että lopetin tuolloin seinään. Vähän päässä sähköiskuja, mutta en huomannut oikeastaan muuta ongelmaa. Siitä jatkoinkin sitten lääkettä monta vuotta ja lopetus oli aivan kauhea.

Mutta sun tilassa voihan se olla että ne toimiikin. Ihmiset on yksilöitä. Voithan sä kokeilla, mutta suosittelen että aloitat ihan miniatyyriannoksella, jos tulee reaktiota, niin ei tule paha. Itse olin jotenkin niin herkistynyt aineelle, että mulle se ei sopinut yhtään enää. Toinen vaihtoehto on kokeilla jotain muuta lääkettä, esim. Voxraa tai Valdoxaa, tosin eka saattaa lisätä ahdistusta.

Mikäli sinulla ei ole elämässä selvää syytä miksi olet ahdistunut on hyvin mahdollista, että ahdistuneisuutesi on kokonaan lähtöisin aineista. Toisin sanoen kärsit yhä viekkareista TAI aineiden aiheuttamien aivovaurioiden oireista, tai molemmista samaan aikaan. Viekkarit usein menevät ohi noin 0,5-1,5 vuodessa lopettamisesta käyttäajasta, -annoksesta sekä yksilöstä riippuen. Monet eivät tiedä, ymmärrä tai halua hyväksyä sitä, että yhteiskuntamme käyttämät "psyykenlääkkeet" eli paremmalla termillä ilmaistuna reseptihuumeet voivat aiheuttaa pysyviä vaurioita aivojen toimintoihin, tai täysin aliarvioivat niiden vakavuuden, kattavuuden ja merkityksen elämälleen. Useat eivät osaa tunnistaa SSRI-vieroitusoireita eikä aivovaurio-oireita psyykkisestä reagoimisesta.

Kemiallisten aivovaurioiden, joita psykiatriassa riittää massoittain, aiheuttamien aivovaurioiden yleisiä oireita ovat muun muassa masentuneisuus, sekavuus, apatia, mielialavaihtelut, ahdistus, impulsiivisuus, agressiivisuus ja estottomuus jotka ovat erotettavissa elämäntapahtumiin liittyvistä reaktioista. Lisäksi fyysisiä oireita voivat olla huimaus, puhumisen ja muun ilmaisun vaikeutuminen, kognition häiriöt, kuten muisti-, keskittymis-, luentun- ja kuulunymmärtämis-, suunnittelu- ja ajatteluvaikeudet. Näitä usein, myös lääkäreiden toimesta (!), erehdytään luulemaan psyykkisiksi, mikä on traagista asianomaisen kannalta.

Olet syönyt aineita niin kauan, että aivosi ovat eittämättä ehtineet ottaa paljon osumaa. Sinuna odottaisin vielä pari vuotta lisää ennen kuin tekisin mitään johtopäätöksiä tilanteesta tai jatkosta. Jos aivovaurioita on tullut ja oireet ovat merkittäviä elämänlaadun a toimintakyvyn kannalta ja eivät helpota vuosiakaan (3-5v.) lopettamisen jälkeen, lähtisin vasta sitten miettimään vaihtoehtoja jatkon kannalta. Aivoille on annettava aikaa palautua. Ne eivät korjaannu, kuten mustelma tai murtunut luu vaan puhutaan täysin eri mittaluokan kestosta. Pysyväisvaurioituneille tärkeimmäksi muodostuu suunnitelma siitä miten kompensoida aivovaurio-oireita käytännön elämässä, jotta pystyy turvaamaan taloutensa ja riittävän elämänlaadun, jotta elämä olisi mielekästä jatkossa.

Toistaiseksi lääkärikunnan osaaminen ja tietämys iatrogeenista aivovaurioista psykiatriassa on niin heikolla pohjalla, että se on käytännössä olematonta. Jos tietämystä on, sitä ei jaeta esimerkiksi potkujen pelossa. Koska virallisesti "psyykenlääkkeistä" johtuvia aivovaurioita ei ole, uhrien on vaikea saada edes tunnustusta tilastaan saatika apua ongelmaan. Lääkärikunta, psykiatrit mukaan lukien, pyrkivät selittämään asiaan tietoisesti tai vain osaamattomuuttaan virheellisesti psyykkiseksi, jolloin varsinainen syy ei tule esiin. Monesti vielä kärsijät itse eivät tiedä tulleensa aivovaurioitetuiksi vaan pitävät oireitaan milloin minkäkin pseudosairauden, kuten esimerkiksi masennuksen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, ADHD:n tai skitsofrenian oireina.

Matka ymmärrykseen on pitkä. Tsemppiä sinulle!

Outoa, että lääkärit ja lääkeyhtiöt eivät joudu vastuuseen ihmisen terveyden pilaamisesta.

Ääriimmäisen harva nyt edes yleensä tarvitsee masennulääkkeitä yhtään mihinkään ja loputkin vain vuoden tai kaksi, kunnes terapia ja ravitsemus on tehnyt tehtävänsä.