pitää käydä läpi-

Se nyt riippuu tietty suhteen pituudesta ja laadusta hyvin pitkälti. Jos parisuhteessa on ollut sisältöä niin että rintaa raastaa siinä tapauksessa siitä ei pääse yli, vaan sen kanssa oppii elämään. Päivä kerrallaan on hyvä motto. Itsekuria kaivataan myös...

Ensin en ehtinyt käsitellä itse eroa ollenkaan, käytännön asiat veivät koko energian. Pikaisesti, kaksi lasta, väkivaltaa ja alkoholismia (mies hyvätuloinen, kaikkien mielestä kunnollinen), turvakodin kautta eroon, toinen lapsista alle 3v ja minä hoitovapaalla, kaupungilta tyhjä kaksio, kahdessa päivässä sain matot lattialle, patjat, astiat, jopa erään ystäväni kakkostelevision, anoppi niin tomera, että haki entisestä kodistani lasten vaatteet ja lelut. Alkuun ei todella ollut mahdollisuutta käsitellä eroa sinänsä. mutta myöhemmin oli pakko, jotta elämä jatkuisi.
Ensin tuli itsesääliä, sitten omaa epäonnistumista, sitten vihaa ja katkeruutta ja lopulta kun kuva kirkastui helpotusta ja elämässä eteenpäin. Sain kyllä ammattiapua.
Ystäväni kysyi vähän aikaa sitten, että huolisinko takaisin ja kun rehellisesti vastasin: en todellakaan, huomasin että olen päässyt yli.