Tästä aiheesta on varmasti tehty keskustelu, mutta ajattelin aloittaa uuden kun en löydä eli kuinka moni tykkää elää yksin ja on valinnut tietoisesti sellaisen elämäntavan? Itse 29v. Naisena seurustelin 6v ja erosin n.1 vuosi sitten. Harrastan aktiivisesti salilla käyntiä, kaikkea siihen liittyvää ja kilpailen. Koko elämäni oikeastaan liittyy treenaamiseen, koska se on elämäntapa. Ei ole aikaa ylimääräiseen säätämiseen tms muuhun työn sekä treenaamisen lisäksi. Tykkään tehdä asioita itsekseni ja onhan minulla paljon ystäviä. Miehet viihtyvät myös seurassani ja aina riittäisi treffikumppaneita, he juoksevat perässäni. Vaikea vain löytää sitä kunnollista, joka ei halua hyötyä minusta tai Timmistä, Lihaksikkaalta kropastani.
Kuinka moni tykkää olla itsekseen?
Salimisukisu
38164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tykkäätkö olla itseksesi jos kuitenkin olet pahoillasi ettei ketään ole löytynyt?
Tykkään olla itsekseni, tosin joskus kaipaa sitä läheisyyttä. Luin uudelleen tuon tekstini ja tosiaan saa vähän ristiriitaisen käsityksen :) mutta niin, ainahan se mahdollisuus on jos kolahtaa tai sitten ei. Nyt niin paljon kaikkea, etten kerkeäisi edes huomioida toista tarpeeksi.
Minä viihdyn hyvin itsekseni. Duunissa ja viihteellä olosta saa ihan riittävän annoksen muita ihmisiä. Pidän siitä, että himassa ollessani saan olla yksin. Ihmisellä pitää olla edes yksi paikka missä ei ole minkäänlaista tarvetta ottaa huomioon muita ihmisiä, missä saa olla juuri sellainen ja sillä tavalla miten haluaa olla ilman, että kukaan on vieressä asiasta kitisemässä.
Ei millään pahalla, mutta kirjoituksesi ei ollut kovin uskottava.
Hyvä Ratikkakuski, taas jaoit ajatukseni. :D
Ei ollut minustakaan :O :D
Miksi ei? Myönnän kyllä että välillä kaipaan sitä läheisyyttä. Muuten parempi yksin, kun harrastukseni vie koko vapaa-ajan.
"Vaikea vain löytää sitä kunnollista, joka ei halua hyötyä minusta tai Timmistä, Lihaksikkaalta kropastani."
Tuosta voisi päätellä, että hakusessa kuitenkin on.
Kaikkihan me sinkut ollaan tyytyväisiä ja tykätään olla itsekseen. Minullakin oli avioeron jälkeen aika, jolloin oikeasti koin asian olevan justiinsa niin.
Mutta sitten on sellainen toinen puoli ihmiseläimen elossa, joka liittyy pelkoihin ja rohkeuteen, ja toisaalta myös hyväksyntään. On helppo elellä pienessä omassa maailmassa, ja todella helppoa sulkea muut oman maailmansa ulkopuolelle. Näin nykymaailmassa siis. Helpoin tie on elää "sinkkuna".
Nyt uskallan sanoa, että olisin taatusti onnellisempi, kun olisi kumppani. Se saa kaivaa napaansa ja raapia pallejaan( kai ne kasssit kutiaa, kun hikoo?) ja ihan olla luonnollinen.
Olisi joo ihanaa ja onnea, kun löytyisi uros.
https://www.youtube.com/watch?v=CCHceyuKhFM
Elämän kiertokulku kuitenkin jatkuu. Pariutui, lisääntyi tai ei.
https://www.youtube.com/watch?v=dkvZt7vlPWA
Tykkään hiljaisuudesta ja rauhallisesta elämästä.
Miksi sitten et etsi kumppania, joka on hiljainen ja rauhallinen?
Ei naiset halua hiljaista rauhallista miestä. Kyllä minä seinän läpi kuulen kun naapurin ukko huutaa akalleen ja paiskoo tavaroita. Ihmiset ei nykyään osaa puhua kuin huutamalla.
Mutta niitä hiljaisia ja rauhallisia pariskuntia et taida kuulla seinien läpi.
Ei taida tähän ketjuun vastanneista olla itse kumppaneiksi.
Yksin on hyvä olla,mutta kaksin aina kaunihimpi.
(Naiset,älkääpä unohtako karkauspäivää)
Olen joo elämäntapasinkku, mutta sulla nyt on vasta vuosi sinkkuelämää takana, joten ei välttämättä kannata vielä huudella mitään elämäntavasta, koska me tiedämme, et se tuskin tulee jatkumaan pitkään:D
Vähän särähtää korvaan tuo teksti, et joku yrittäs muka hyötyä jotain sun ainutlaatuisesta kropastasi. Mitenkähän tämä ilmenee käytännössä?...Josko pidettäs kumminkin ne jalat maassa, vaikka siellä salilla kävisikin. Ei se tee ihmisestä jumalaa kumminkaan, ei sittenkään vaikka käyttäisit hormooneja lihaksiesi kasvattamiseen.
Jep, ei taida toisen ihmisten lihaksista paljon olla hyötyä kellekään..? Paitsi ehkä jos tarvitsee muuttoapua tms.
Minä.
Musta on tosi tosi rasittavaa olla suosittu ku viestiä pukkaa ja puhelua pukkaa monelta ystävältä samaan aikaan tai kun kutsutaan neljiin bileisiin joissa kaikissa pitäisi olla yhtäaikaa paikalla! :(
Oon huomannu et ihmisil on sellanen olettamus et minä kaipaisin seuraa vaik oikeesti oon ihmisvihaaja mut koska olen kultainen ja ihana kaikkia ystäviäni kohtaan niin ne kuvittelee etten viihtyis paremmin ilman heitä.
Ja kyllä, mulla on maailman parhaat ystävät ja joudun tosi usein sanomaan ei kaikille kutsuille koska olen mielummin yksin. Oma seura on parasta! Täydellistä!
Meinasin vastata myönteisesti, mutta sitten muistinkin olevani tyrkyllä
Minä viihdyn yksikseni. Olen vahvasti introvertti. Pidän ihmisistä, mutta jotta en väsyisi jonkun seurassa, hänen pitäisi olla tietyllä tavalla myös tyytyväinen itsekseen oloon. Silloinkin, kun tehdään jotain yhdessä. Parasta on, jos ihmisen kanssa voi olla yhdessä sanomatta sanaakaan ja saisi tuntea sellaisen yhdessä olon hyvänä. Toisinaan taas yhdessä koheltaminen on parasta.
Metsäretkille haluaisin seuraa. Olisi kiva jakaa niitä tunnelmia jonkun kanssa, joka myös rakastaisi luonnossa liikkumista.
En haluaisi asua kenenkään kanssa. Tarvitsen niin paljon tilaa itselleni. Sellainen vakava tapailusuhde voisi toimia sopivan ihmisen kanssa. Ehkä.
Nykyinen elämäni on oikein hyvä. Juuri nyt teen taas liikaa töitä, mutta otan kohta lomaa. Arkeni pyörii liikuntaharrastusten ympärillä, työt joustaa. Ja valitettavasti myös kaverisuhteet joustavat.. Heillä, jotka eivät kuulu urheilupiireihin on niin erilainen elämäntilanne, ettei ehditä juuri kohtaamaan. Kaveriasiaa minun pitäisi vähän korjailla.
Täällä hetkellä yksinolo voittaa :)
Tästä tulikin taas mieleen....että repovedellä pitäs käydä patikoimassa
Olen ollut joskus Repovedellä yötä laavulla. Useammin kuitenkin päiväretkillä. Hieno paikka.
Täällä myös yksi. Ei vakava seurustelukaan haittaisi eikä yksin vanheneminen tunnu hyvältä idealta ( sexi kelpaisi), mutta ikinä ei ole sellaista oloa että en kestäisi olla itsekseni, että sen takia pitäisi pariutua tai yleensäkään olla ihmisten kanssa tekemisissä joka hetki. Välillä toivon, että yksinolo ei olisi niin vaivatonta, saisi hieman potkua miesasioihin:P. Lisäksi kumppanin etsiminen on kokopäivätyötä.
Salimisu nauttimassa proteiinipitoista aamiaista että jaksaa treenata reisiä ja pakaroita, Grrrrrr :
https://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/yh/bs7/pyzm/254018/1354711609.jpg
Haha, täällä näköjään on aina joku kateellinen ja katkera:D
Tuo kuva kertoo sinusta 100%. Sinulla on vääristynyt minäkuva, olet oikeasti tavallinen riviläski.
Ja nyt vastaappa tähän välttelemääsi kysymykseen: Kuinka monta kuvaa sinulla on somessa, jossa esittelet muka timmiä kroppaasi? Tajuatko edes miten nolo olet jos sinulla on yksikin tuollainen kuva? Etkö ymmärrä, että ihmiset jotka ne kuvasi näkevä nauravat sinulle, eivät todellakaan ihaile persettäsi kuten kuvittelet.
Kaikista pahiten minäkuva on vääristynyt kilpailjoilla jotka luulevat näyttävänsä hyvältä, oikeasti olette rumia.
Teitä wannabe fitneskissoja mahtuu tusina kymmeneen ja lihaksikas vähärasvainen kroppa naisella näyttää karsealta kanankoipineen ja törröttävine kylkiluineen ja näkyvine verisuonineen
etkö kaipaa vastakkaisen sukupuolen kosketusta ja suukkoja ei siinä mitään pahaa ole että itseksesi touhuilet mutta ei kai se miestä voita
Ihan varmasti voittaa, jos vaihtoehtona on "vastakkainen sukupuoli". Pitää olla jotain julmetun paljon enemmän.
tietenkin jos tykkää saman sukupuolen kosketuksesta no kai toisen naisen kosketus voittaa itse koskettelun mennen tullen
En harrasta irtosuhteita tms. Mutta kyllä kaipaan välillä miehen kosketusta, läheisyyttä, sitä yhdessäoloa. Mutta parempi yksin jos ei ole aikaa toiselle tai ei ole eksynyt elämääni exäni jälkeen se Mr. Oikea.
Ei edelleenkään. Et nyt tajunnut pointtia. Pitää todellakin olla paljon ennemmän kuin pelkkä sukupuoli, että haluan ketään iholleni.
Riippuu päivästä ja hetkestä. Joskus yksin on kurjaa ja masentavaa. Joskus vapaus on aivan mahdottoman ihanaa.
En ole ennen eroani asunut yksin esim. Muutin vanhemmiltani eksän kanssa yhteen ja sillä mentiin 10v. Olen eronnut 2v. sitten. Aluksi ajattelin etten selviä yksinäisyydestä, mutta olen tottunut siihen ja ajoittain jopa nautin siitä.
miten nautit tyttö kulta omin käsinkö vai leikki kaluilla
Haha xD :)
Minä olen aina viihtynyt itsekseni. Vaikka kuinka hyvin viihtyisin jonkun ihmisen seurassa, en haluaisi viettää pitkiä aikoja kahden kesken. Oman tilan ja rauhan puute käy äkkiä raskaaksi ja jo toisen läsnäolo alkaa häiritä. Parhaita ihmissuhteita ovatkin ne, joissa voi viettää laatuaikaa keskenään sanomatta sanaakaan.
Toisinaan tunnen kaipaavani toista ihmistä elämääni, mutta luulen pitäväni enemmän ajatuksesta kuin siitä, mitä se konkreettisesti olisi. Luulisin jonkun kanssa asumisen olevan hankalaa, kun se oma tila puuttuisi kokonaan. En muutenkaan ole aktiivisesti etsinyt ketään, kun tällä hetkellä yksinolo tuntuu hyvältä.
Minä viihdyn hyvin yksin. En koe siinä mitään ongelmaa. Entiset työkaverit ovat ainoita joita kaipaan. Ainoa haave on saada tehdä heidän kanssaan yhdessä töitä. Suren vieläkin sitä etten saanut jatkaa työntekemistä heidän kanssaan.
Kauanko sitten olet miehenä seurustellut?
Rakastan hiljaisuutta. Hektisen päivän jälkeen on ihana oikaista sohvalle lukemaan. Ainoa ääni joka rikkoo hiljaisuuden on kissojen kehräys. Tarvitsen hiljaiset hetkeni.
Olen aina ollut yksineläjä. Seuraa kaivatessa vietän aikaa ystävieni kanssa, en koe tarvetta läheisempään kanssakäymiseen.