Mun uutenivuoteni alkoi näin.
Mieheni piti tulla töistä aamuyöstä, mutta kun heräsin sattumalta kahdeksalta aamusta, ei ollut tullu kotiin.
Nukuin muutaman tunnin, sama juttu yhdeltätoista herättyäni. Yritin soittaa, puhelin oli koko päivän kiinni. Laitoin viestejäkin joita se ei sitten saanut kuin vasta kymmeneltä illalla, jolloin olin ehtinyt saada hermoromahduksia jo useita ja itkeä ja huutaa ja raivota nyrkkiä hakaten maahan, puhumattakaan siitä etten pystynyt syödä tai nukkua tai tuskaltani edes liikkumaan.
Avasi puhelimensa tosiaan kymmeneltä, soitti sitten ja totesi "mitä asiaa? Ei mul oo nyt aikaa puhuu. Mä tuun sitten yöllä ehkä." Sanoin sitten että: "Parempi tulla, mä oon vihanen ja haluun puhua". Se lupasi tulla, eipä äijää näkynyt. Se yritti seuraavana päivänä soittaa parisen tuntia puhelimensa avaamisen jälkeen, parin tunnin jälkeen suostuin vastaamaan.
"Mä haluun pitää vähän taukoo", se ilmoitti nerokkaasti.
Ai. Miksei se sitä aikaisemmin sanonut?
Ilmoitin että haluan jutella. Se ei suostunut, vaan paiski luuria korvaan kerta toisensa jälkeen, kun mua ketutti tarpeeksi paljon sen vastuuntunnottomuus ja se, ettei se voinut sanoa mitä aikoo tehdä.
"Arvaa halusinko mä edes tulla kotiin tänään?!" Se karjui mulle puhelimeen mun saatuani se taas kiinni. Ehkä joku on leimannut mut jo tässä vaiheessa roikkujaksi mutta haluan selvittää asiat aina heti.
Sain juteltua sille samana päivänä, jolloin se oli heittämässä mua ulos asunnostaan. Se otti multa avaimen sinne ja käski mun hakea kamani. Mä en tietenkään suostunut, tavaraa oli muutamassa kuukaudessa kertynyt jo niin paljon, ettei niitä jaksaisi hullukaan kantaa. Enkä mä halunnut hätiköidä yhtään mitään.
Samana iltana sen lyötyä taas luurin kiinni, lähdin koputtelemaan sen ikkunaa sateessa. Vähän aikaa puhuttuani (suoraan kuin seinälle) se heitti mut VÄKIVALLOIN ulos asunnostaan ja jätti mut yksin sateeseen ja kylmään itkemään. Koputeltuani tunnin parvekkeen ovea (maatason kämppä) ja soiteltuani sille, pääsin taas sisään ja tällä kertaa se ihan kuunteli.
Nukuin yön yli toisessa yöpaikassa ja seuraavana aamuna oli taas aika selvitellä asioita. Se soitti iltapäivästä ja halusi-ei halunnut - halusi - vaihteella kertoi mulle eka että halusi selvitellä asioita ja sit kun soitin sille parin tunnin päästä, se väitti olevansa liian väsynyt siihen.
Nyt on päästy puheväleihin, mutta ehti se tänään jo jättää mut yhden kerran - olen raskaana 4. kuulla, se halusi lasta koko ajan - ja saada siinä samassa tyytyväisyyttä omalle itselleni. Kyllä eilen kelpasin kun se olisi sänkyyn halunnut.
Mitä mä teen, onko kellään samantapaisia kokemuksia? Jatkanko suhdetta lapsen takia vai annanko olla?
Mieheni piti tulla töistä aamuyöstä, mutta kun heräsin sattumalta kahdeksalta aamusta, ei ollut tullu kotiin.
Nukuin muutaman tunnin, sama juttu yhdeltätoista herättyäni. Yritin soittaa, puhelin oli koko päivän kiinni. Laitoin viestejäkin joita se ei sitten saanut kuin vasta kymmeneltä illalla, jolloin olin ehtinyt saada hermoromahduksia jo useita ja itkeä ja huutaa ja raivota nyrkkiä hakaten maahan, puhumattakaan siitä etten pystynyt syödä tai nukkua tai tuskaltani edes liikkumaan.
Avasi puhelimensa tosiaan kymmeneltä, soitti sitten ja totesi "mitä asiaa? Ei mul oo nyt aikaa puhuu. Mä tuun sitten yöllä ehkä." Sanoin sitten että: "Parempi tulla, mä oon vihanen ja haluun puhua". Se lupasi tulla, eipä äijää näkynyt. Se yritti seuraavana päivänä soittaa parisen tuntia puhelimensa avaamisen jälkeen, parin tunnin jälkeen suostuin vastaamaan.
"Mä haluun pitää vähän taukoo", se ilmoitti nerokkaasti.
Ai. Miksei se sitä aikaisemmin sanonut?
Ilmoitin että haluan jutella. Se ei suostunut, vaan paiski luuria korvaan kerta toisensa jälkeen, kun mua ketutti tarpeeksi paljon sen vastuuntunnottomuus ja se, ettei se voinut sanoa mitä aikoo tehdä.
"Arvaa halusinko mä edes tulla kotiin tänään?!" Se karjui mulle puhelimeen mun saatuani se taas kiinni. Ehkä joku on leimannut mut jo tässä vaiheessa roikkujaksi mutta haluan selvittää asiat aina heti.
Sain juteltua sille samana päivänä, jolloin se oli heittämässä mua ulos asunnostaan. Se otti multa avaimen sinne ja käski mun hakea kamani. Mä en tietenkään suostunut, tavaraa oli muutamassa kuukaudessa kertynyt jo niin paljon, ettei niitä jaksaisi hullukaan kantaa. Enkä mä halunnut hätiköidä yhtään mitään.
Samana iltana sen lyötyä taas luurin kiinni, lähdin koputtelemaan sen ikkunaa sateessa. Vähän aikaa puhuttuani (suoraan kuin seinälle) se heitti mut VÄKIVALLOIN ulos asunnostaan ja jätti mut yksin sateeseen ja kylmään itkemään. Koputeltuani tunnin parvekkeen ovea (maatason kämppä) ja soiteltuani sille, pääsin taas sisään ja tällä kertaa se ihan kuunteli.
Nukuin yön yli toisessa yöpaikassa ja seuraavana aamuna oli taas aika selvitellä asioita. Se soitti iltapäivästä ja halusi-ei halunnut - halusi - vaihteella kertoi mulle eka että halusi selvitellä asioita ja sit kun soitin sille parin tunnin päästä, se väitti olevansa liian väsynyt siihen.
Nyt on päästy puheväleihin, mutta ehti se tänään jo jättää mut yhden kerran - olen raskaana 4. kuulla, se halusi lasta koko ajan - ja saada siinä samassa tyytyväisyyttä omalle itselleni. Kyllä eilen kelpasin kun se olisi sänkyyn halunnut.
Mitä mä teen, onko kellään samantapaisia kokemuksia? Jatkanko suhdetta lapsen takia vai annanko olla?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Just lapsen takia, ANNA OLLA.
Lapsi saa vääristyneen kuvan parisuhteesta, jos tuollainen peli jatkuu.
Unohda mies siis, mutta yritä puhevälit pitää, jotta hän saa lapseensa pitää yhteyttä.
... mutta jos rakastat kaveria, niin sen takia olisi kai pakko jatkaa.