13 vuoden avioliiton jälkeen mies jäi kiinni pettämisestä ainakin kahden naisen kanssa. Ei ollut aikomustakaan kertoa minulle suhteista. Meillä on kaksi alakouluikäistä lasta. Itse en ole koskaan pettänyt. Kävimme pariterapiassa, mies lupasi olla jatkossa rehillinen ja kertoneensa kaiken. Ja minä idiootti uskoin ja elämä jatkui.
Jinkun ajan kuluttua aloin miettimään mieheni tarinoita. Niissä oli epäjohdonmukaisuuksia. Lopulta paljastui ( taas ei itse mitään tunnustanut ), että hän on todella pitkään kulkenut baareissa hakemassa naisseuraa. En tiedä, miten paljon naisia on ollut. Mies syyttää minua, kun en anna asioiden olla ja luota häneen. Kun kysyn näistä alati esille tulevista uusista naisista, asia ei joko kuulu minulle tai hän ei muista mitään.
Me olemme tavallinen pari. Luulin, että olemme toisillemme lojaaleja. Mutta olen aivan hajalla. Miten voi kaikenmaailman terapioissakin puhua niin paljon valheita ja pelleillä näin toisten elämällä? Tunnen itseni todella nollan arvoiseksi. Naisilleen mies on tilittänyt, ettei ole rakastanut minua neljään vuoteen, sekstaillut niiden kanssa ja palannut kotiin kotialeikkimään.
Nyt olisi silkkaa itsetuhoisuutta minun uskoa enää mitään tai elätellä toivoa yhteisestä tulevaisuudesta.
Mitä sanon lapsille? Tämän ruljanssin alussa muutin jo kerran pois kotoa mutta mies sai suostuteltua minut palaamaan. Lapset olivat ikionnellisia yhteenpaluusta. Nytkö uudelleen kerron lapsille, että ähäkutti kyllä me sittenkin erotaan. En voi käsittää, minkälaista uhkapeliä tämä on mieheltäni ollut lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Miten julma ja petollinen voi mies olla läheisiään kohtaan, kun ei pysty nielemään ylpeyttään ja tunnustamaan omaa epärehellisyyttään.
Tekisi mieli kerto totuus lapsille, että isi on valehdellut äidille liikaa ja nukkunut toisten naisten kanssa. En jaksa kantaa erosta syyllisen viittaa lasten silmissä. Mieheni on sitä mieltä, että eron syy on minussa, koska kaivelen vanhoja, enkä anna niiden olla. Minusta syy on siinä, että mies ei pysty olemaan rehellinen.
Jinkun ajan kuluttua aloin miettimään mieheni tarinoita. Niissä oli epäjohdonmukaisuuksia. Lopulta paljastui ( taas ei itse mitään tunnustanut ), että hän on todella pitkään kulkenut baareissa hakemassa naisseuraa. En tiedä, miten paljon naisia on ollut. Mies syyttää minua, kun en anna asioiden olla ja luota häneen. Kun kysyn näistä alati esille tulevista uusista naisista, asia ei joko kuulu minulle tai hän ei muista mitään.
Me olemme tavallinen pari. Luulin, että olemme toisillemme lojaaleja. Mutta olen aivan hajalla. Miten voi kaikenmaailman terapioissakin puhua niin paljon valheita ja pelleillä näin toisten elämällä? Tunnen itseni todella nollan arvoiseksi. Naisilleen mies on tilittänyt, ettei ole rakastanut minua neljään vuoteen, sekstaillut niiden kanssa ja palannut kotiin kotialeikkimään.
Nyt olisi silkkaa itsetuhoisuutta minun uskoa enää mitään tai elätellä toivoa yhteisestä tulevaisuudesta.
Mitä sanon lapsille? Tämän ruljanssin alussa muutin jo kerran pois kotoa mutta mies sai suostuteltua minut palaamaan. Lapset olivat ikionnellisia yhteenpaluusta. Nytkö uudelleen kerron lapsille, että ähäkutti kyllä me sittenkin erotaan. En voi käsittää, minkälaista uhkapeliä tämä on mieheltäni ollut lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Miten julma ja petollinen voi mies olla läheisiään kohtaan, kun ei pysty nielemään ylpeyttään ja tunnustamaan omaa epärehellisyyttään.
Tekisi mieli kerto totuus lapsille, että isi on valehdellut äidille liikaa ja nukkunut toisten naisten kanssa. En jaksa kantaa erosta syyllisen viittaa lasten silmissä. Mieheni on sitä mieltä, että eron syy on minussa, koska kaivelen vanhoja, enkä anna niiden olla. Minusta syy on siinä, että mies ei pysty olemaan rehellinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No haluatko itse jatkaa? Pystytkö luottamaan kumppaniisi? Lapset tulee toki kärsimään, mutta kyllä ne sopeutuu. Paljonko arvioit lasten kärsivän yhdessä ollessanne? Eroatte sovussa, hoitelette lapset yhteishuoltajuudessa ja se siitä.
Syyllisen viitta kuluu isälle. Kerro lapsille totuus lasten kielellä, mikäli eroon päädytte. Mikäli eroatte, niin takaisin et sitten enää mene!
Henkilökohtaisesti en pidä hyvänä ideana, että tällaisia parisuhteen sisäisiä asioita siirrettäisiin lasten hartioille. Haloo.
Mikäli päätätte erota, kerrot miehelle että asia kerrotaan lapsille yhdessä ja kumpikin kertoo rakastavansa lapsia eikä ero johdu heistä.
Olette melko tyypillisessä uskottomuuskriisissä. MIes haluaisi jatkaa eteenpäin ja unohtaa koko jutun eikä ymmärrä miten tärkeää sinulle on saada vastauksia ja käsitellä asiaa. On selvä, että tilanteessa on vaikea päästä eteenpäin, mikäli ei koe saavansa käsitellä asiaa.
Toisen vanhemman uskottomuuden saattaminen lapsien tietoon ei ole asiallista eikä aikuismaista toimintaa. Tottakai sua ottaa päähän että ukkosi petti taas mutta lapsille ei sitä pidä kertoa. Tuskin miehesi huono isä lapsilleen kuitenkin on. Ei koskaan lapsien niskaan tuollaisia asioista!
Meillä vähän samankaltainen tilanne.Kaksi lasta,avioliittoa takana yli kymmenen vuotta.Mies jäi kiinni pettämisestä pari kuukautta sitten.Lupasi lopettaa suhteen,mutta eilen sain jälleen kerran kiinni valehtelusta.On edelleen soitellut kakkoselle ja tavannutkin kerran.Sekosin täysin ja lapset kuulivat koko vuodatukseni.Itkivät,eivät voineet ymmärtää että isällä on /on ollut toinen. Poika soitti mummalle ha pyysi apua Anoppikin meinasi pyörtyä.Ei voinut ymmärtää poikansa käytöstä.Lapset kyselevät eroavatko isi ja äiti Minä en tiedä mistään mitään.Olen aivan hajalla.
Kyllä pettäminen koskettaa kaikkia perheenjäseniä.Ei sitä voi eikä pidäkään peittää Koska mikään ei ole enää Niinkuin ennen.Tärkeää on vain saada lapset ymmärtämään että mikään ei ole heidän vikansa.He ovat syyttömiä.Pettäjällä on vastuu.Kokonaan.
Kiitos kaikille tähän saakka vastanneista. Kyllä olen enemmän sen kannalla, että lapsille ei kerrota isän uskottomuudesta. Toisaalta lapset kysyvät heti miksi, jos sanomme esim " " äiti ja isi eivät enää halua elää yhdessä ". Kyllä lapsetkin ymmärtävät jo nyt, että jotain on tapahtunut. He haluavat tietää syyn, miksi meillä on kireää ja äiti ei aina jaksa olla iloinen. Mutta ovathan he vielä pieniä.
Että raivostuttaa tuo sadisti ukko tämänkin vuoksi. Tekisi mieli jättää koko homman hoito hänelle, kun tämän paskan järjestikin. On hän ollut hyvä isä. Mutta sairas pitää olla, että pitää vaimoa ja lapsia kulissinaan ja huoraa pitkin kyliä. Nyt sitten pilittää " en mää tätä halunnut ja suunnitellut yhyy lapset kärsivät "
Onko hän pettänyt sua siis vielä terapian jälkeenkin? Vai tuliko sulle tietoon vasta nyt ne kaikki naiset, joiden kanssa hän on vehdannut? Onko mahdollista, että hän ei enää juokse vieraissa?
En tiedä, onko fiksua vaatia toista kertomaan kaikki yksityiskohdat ja kuinka monen kanssa on pettänyt. Ja kun kerran on asian käsitellyt ja terapiassakin käyty niin kannattaako oikeasti kaivella asioita enää? Onko nyt kysymys vain siitä, että sä käyt ylikierroksilla kun asiat palaa sun mieleen?
Pettäminen satuttaa. Luottamus suhteessa on kaiken a ja o. Jos sä et vieläkään luota mieheesi, erotkaa. Ei miehelläkään ole helppoa olla kun sä et luota häneen.
Lapsille ei pettämisestä kannata kertoa. Jos sä haluat, että hän on hyvä isä lapsille edelleen, ei isää pidä morkata. He rakastavat teitä molempia ja te molemmat olette heille tärkeitä.
Hetkinen, olivatko nämä uudet selville tulleet pettämiset ennen terapiaa vai terapian jälkeen? Sehän on aivan olennaista, että miten oli. On selvää, että uskoton ei kerro totuutta naisten määrästä, jos ei ole aivan pakko. Jos terapian jälkeen ei ole ollut uusia naisia, niin silloin minusta teidän kannattaa nyt mennä uudelleen terapiaan keskustelemaan asian tästä käänteestä.
Jos mies on terapian jälkeen vielä ottanut uusia naisia ja valehdellut, niin silloin ero varmaankin on hyvä ratkaisu. Aika vaikea on jatkaa elämää, jos arvomaailma on niin erilainen, että pystyy elämään kaksoiselämää.
Minusta se, kerrotaanko lapsille, riippuu lasten iästä. Leikki-ikäinen ei ymmärrä asiaa, mutta kyllä esimerkiksi 10-vuotias koululainen jo ymmärtää ikätasonsa mukaisen selityksen. Kertominen on tärkeää, koska hän muutenkin kuulee, mitä riidellessä puhutaan. On parempi antaa itse selitys kuin että lapsi itsekseen miettii asiaa. Näin suosittavat terapeutitkin. Selitys ei tietenkään voi olla sellainen, että iskä huorasi, vaan sitä voi miettiä terapiassa, mitä ja miten sanotaan. Eli minusta kannattaisi mennä terapiaan, vaikka eroaisitte. Ero sujuu silloin paremmin.
Voimia sinulle.
Niin, ja minusta tuo selitys, jonka aloitusviestissäsi annat, on ihan hyvä selitys. Parempi olisi, jos mies itse sanoisi lapsille, miksi ero on tulossa ja asioista kerrotaan yhdessä ja kuunnellaan huolellisesti mitä lapset sanovat. Meille terapeutti sanoin moneen kertaan, että lapsille on sanottava jotakin ja kerrottava terapiassa käynneistäkin, koska he tietävät joka tapauksessa, koska ovat kuulleet riitoja. He olivat tuolloin ala-asteen viimeisillä luokilla. Terapuetti vielä kysyi erikseen asiasta, että kai kerroitte ja miten meni.
Voimia sinulle. Tiedän että ei ole helppoa. Jos mies vieläkin valehtelee, vaikka pettäminen on jo tullut ilmi, hän ei ole edelleenkään ymmärtänyt tekojensa seurauksia. Jos pettäjä osaa oikeasti ottaa vastuun teoistaan, ja haluaa itse muuttua voi teidän suhteella olla vielä mahdollisuuksia. Se on vaan miehille tosi vaikeata perua puheitaan näille salasuhteille. Kasvojen menetys pelottaa ja nolottaa.Muista kuitenkin että miehesi on yksin syyllinen uskottomuuteen.Hae itsellesi apua ystäviltä ja ammattiauttajilta, älä jää yksin.
Kerro varovasti ja asallisesti. Valmista lasta myös siihen että kaverit ja jotkut aikuisetkin saattavat kysyä asiasta. Jotkut tosi julmastikkin. Nämä ovat sellaisia asioita jotka leviävät ihmisten puheissa nopeasti mutta ympärillä olevat läheisetkään eivät aina huomioi lapsen hätää. Lapsen ystävät eivät ehkä vielä edes ymmärrä.
Nykylapset ovat niin huomiokykyisiä, että sitä julmuutta voi olla jo etukäteen. Koko kevät oli lasta kiusattu alakoulussa vastaavassa tapauksessa ja paras kaveri läksyjä tehdessään sanoi, että koeta kestää, ei tätä enää kauan kestä (kesäloma alkaa, niin kiusaus loppuu). Piti kiusaamisen salaisuutena, josta ei halunnut puhua, koska ei halunnut uskoa, että toinen vanhemmista oli pettäjä. Että kyllä ne lapsen kaverit ymmärtää heti, kun jonkun vanhemman näkevät liian läheisessä kontaktissa väärän ihmisen kanssa. Tässäkin tapauksessa lähikaupassa nähtyä ja kuultua, että täyttä ajattelemattomuutta aikuisten taholta. Seuraukset olivat ikävät, molempien suhteilijoiden lapsilla sitten kouluvaikeuksia, että on se jännää satuttaa omia lapsia.
Ole siis rehellinen ja totuudenmukainen. Kun lapsi kysyy, vastaa kysymykseen rehellisesti. Tärkeintä, että luottamuksellinen suhde lapseen pysyy, sillä vaadimmehan me aikuisetkin lapsilta, ettei saa valehdella. Esimurrosikäinen lapsi on sikäli haastavassa kasvunvaiheessa, että lapsen oma moraalikäsitys on juuri rakentumassa ja silloin lapsen reaktiot saattavat olla aika vaikeitakin. Voi tulla tilanne, että lapsi ei halua tavata ja nähdä tätä pettäjää ja se on vain hyväksyttävä. Tiedän tilanteita, että vuosikin on jo erosta kulunut, niin vieläkään pettäjälle ei puhuta mitään, eikä hänen luokseen mennä. Haava voi olla syvä ja vain aika auttaa, että siihen kasvaa ohut kerros uutta päälle.
Ainakin seurakunnan terapioissa on mahdollista varata aika, jossa koko perhe on läsnä. Sinne on mahdollista mennä juttelemaan lastensa kanssa, jos se kotona on mahdotonta. Olisiko se ilmapiiriltään sellainen paikka, jossa asian purkamisen voisi aloittaa?
Lapset tarvitsevat isää. Mutta ymmärtäähän sen, että ei ole helppo pitää hillittyä ilmaisua lapsille kun isä on toiminut näin törkeästi. Pitää ajatella kuitenkin niin, että isä ja lapsisuhde säilyy. Vanhemmille voi tulla ero, mutta lapsesta ei erota.
Melkoinen savotta on edessä, jos ap.n avioliitosta vielä saa toimivaa suhdetta. Terapeuttia nyt ainakin tarvitaan, mutta ei sekään auta, jos mies puhuu sielläkin vähän sinne päin.
Jos päätös on ero, kuten ounastelen, sillä vaikeaa tuosta on eheää parisuhdetta enää saada millään terapiallakaan, ja koko perhe vain kärsisi hampaat irvessä yrittämisen teatterista.
Miehellä tulee olemaan aina huono omatunto joten hän alkaa ennen pitkää oireilla siitäkin, mielistelee, kyräilee, ja sinä voit kysyä itseltäsi rehellisesti jo nyt onko sinussa tarpeeksi voimaa ja pitkäjänteisyyttä antaa hänelle anteeksi tuon tason lipsumiset. Anteeksi antamisen tulee sitten näkyä ja kuulua joka ikisessä elämäntilanteessa, vanhoja haavoja ei kaivella kun eteen tulee seuraava ongelma, tunteen alamäki, jne.
Kouluikäiset lapset ovat jo sen verran isoja, että kyllä heille voi selittää syyn eroon: äiti ja isä eivät tykkää enää toisistaan ja halua jakaa samaa taloutta, tms.
Lapsille kaksi kotia ja hyvät suhteet molempiin vanhempiin. Eli älä ikinä mollaa isää lasten kuullen! Viha ja pettymys on teidän aikuisten välinen asia. Lapsilla on vain yksi äiti ja isä, ja oikeus olla viattoman ylpeä molemmista.
Lasten tulevaisuus on kaiken a ja o ja sen saa toimivaksi, kun teette sopimuksen siitä, miten lapset tulevat teidän luonanne olemaan. Vastuut fifty-fifty ja siitä elämää eteenpäin.
Suosittelisin kanssa sitä terapiaan koko perheen voimin. Itse on niinnyt tunteen vallassa että asioiden selvittäminen voi olla työlästä. Itse erosin jo 5 v sitten, jäin lasten kanssa kolmistaan. Vanhempi lapsi ymmärtää eron , mutta nuorempi tuntuu aina syyllistän välillä minua. Vaikka on jo nyt täysi-ikäinen, juttu vaan tuntuu kalvavan. Olemme siis asuneet aina yhdessä, nyt pari vuotta kaksin, välit ovat periaatteessa ok. Uutta miesystävääni ei halua hyväksyä , on siis tämä yksi ja ainoa mukana tässä eron jälkeen. Ei nää isänsä alkohiongelmaa.
Vielä lisäys äskeiseen. Käytiin joku kerta terapiassa miehen kanssa mutta en kokenut siitä olevan hyötyä. Mies puhui terapeutille asiat omalla tavallaan,minä en oikein pärjännyt. En tiedä mitä terapeutti siitä tulkitsi, mutta itse on tuntenut saavani apua
Sama meillä. Terapeutille mies puhui kuin Runeberg mutta näin hänen lävitseen, ettei mikään muutu. Eikä muuttunutkaan. Päätin avoliiton ja elelen nyt omillani. Hyvä äin.
Totuus esiin!
Lasten kuuluu saada tietää, että isille muiden paneminen on tärkeämpää kuin olla perheen kanssa. Halut meni kaiken muun edelle.
Eläköön yksin ilman lapsia kun eivät olleet tärkeitä aikaisemminkaan!
Mikä vittu näitä ihmisiä vaivaa?
Kuvitellaan että saa tehdä mitä vain ilman seuraamuksia. Uskollisuus kunniaan ja parisuhdetta hoitamaan.
Kyllä ne lapset lopulta saa tietää kun sen aika on. Sitten vanhempana