Olen seurustellut lähes kolme vuotta poikakaverini kanssa. Asiat ovat pitkälti sujuneet hyvin. Pieneksi ongelmaksi kuitenkin näyttää muodostuneen molempien ystävät. Poikakaverini ei viihdy minun ystävieni seurassa. Minä en puolestani tunne kovin suurta yhteyttä poikakaverini ystäviin. Käytännön syistä näen/näemme kuitenkin minun ystäviäni paljon useammin kuin poikakaveri hänen ystäviään.
Minua on alkanut vaivaamaan se, että poikakaverini on puoliksi tahtomattaan paljon sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa hänellä ei ole kovin paljon yhteistä. Tietysti hän "selviytyy" baari-illoista tai illanistujaisista, muttei toisaalta ole kovin innoissaan niiden järjestämisestä. Tilanne on kärjistynyt muutaman kerran jopa meidän väliseen riitaan, ja minusta tuntuu etten oikein tiedä miten asiaan tulisi suhtautua.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia ja ratkaisua tilanteelle?
Minua on alkanut vaivaamaan se, että poikakaverini on puoliksi tahtomattaan paljon sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa hänellä ei ole kovin paljon yhteistä. Tietysti hän "selviytyy" baari-illoista tai illanistujaisista, muttei toisaalta ole kovin innoissaan niiden järjestämisestä. Tilanne on kärjistynyt muutaman kerran jopa meidän väliseen riitaan, ja minusta tuntuu etten oikein tiedä miten asiaan tulisi suhtautua.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia ja ratkaisua tilanteelle?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen todennut, että vähemmällä itkulla pääsee, kun sietää sen 4-5 tuntia äärimmäisen ärsyttäviä tyyppejä, kuin että ryhtyisin riitelemään aiheesta vaimon kanssa...tähän tosin tarvittiin parin vuoden totaalinen "turtuminen".
viettäkää viikonloppuja erillään. mies menköön omien kaveriensa kanssa - sinä omies. ei kai sen tarvii olla mikään pakko hengata joka minuuttia samassa paikassa.. pikkuhiljaa ku on enemmän ollu erossa, ni toisen kavereita rupee kestämään ihmeen paljon paremmin, vaan sen takii et sit saa viettää aikaa kultansa kaaa...
ja ei semmonen pieni uhrautuminenkaan kauheen pahasta oo. ainakaan jos jo valmiiks vietätte enemmän aikaa sun ystävien seurassa. ne on kuitenkin sun miehen valinta omiksi kavereikseen. kunnoittaa täytyy. pieni vaihtelu piristää..
Hei Malena,
en tiedä onko tästä sinulle apua, mutta kerron kuitenkin omista perhe-elämän "säännöistäni":
Meillä oli aikoinaan mieheni kanssa samanlaisia ongelmia. Päätimme ottaa tavoitteeksi, että jokaisen pitää voida toimia omassa kodissaan niikuin haluaa - kunhan ottaa myös muut oman perheen jäsenet huomioon. Eli, jos joku kutsui ystäviänsä kylään, muut käyttäytyivät kohteliaan vieraanvaraisesti näitä kohtaan yms.
Sovitimme myös toisen mielestä vähemmän mukavien ystäviemme tapaamisia aina sellaiseen ajankohtaan, jolloin toisella oli muuta ohjelmaa. Kotona ollessaankin toinen voi käydä hetken kohteliaasti seurustelemassa ja poistua sitten omiin puuhiinsa.
Lisäksi tapasimme omia ystäviämme välillä myös muualla kuin kotonamme ja teimme erilaisia asioita tyttö- tai poikaporukassa. Valitettavasti muutama sellainen pariskunta, joiden kanssa mieheni ei viihtynyt, on jäänyt "matkan varrelle".
Kaikkeahan ei voi saada, vaikka kuinka yrittää. Aina voi kuitenkin miettiä omaan tilanteeseen parhaiten sopivaa, uutta, erilaista ratkaisua, jonka molemmat voisivat hyväksyä. - Toivottavasti te löydätte omanne.
Minulla on ystävä, joka on hyvin rakas. Hänen poikaystäväänsä en oikein voi suhtautua samalla lempeydellä. On suoraan sanottuna minusta aika ääliö. Mies on varmaan samaa mieltä minusta. Ja toki tämä ystäväni rakastaa kultaansa. Olen hyvin iloinen, että yhteisiä pakko-iltoja ei järjestetä. Harmi jos äityy ongelmaksi.