Ootteko koskaan vahingoittanu vanhempianne?

Varmasti on raskasta mennä kouluun ellei koko yönä ole nukkunut!
Miksi sinä et nuku? Viekö pixelit liikaa aikaasi? Oletko lainkaan ollut ulkosalla?

Elämäntapamuutos olisi kyllä nyt paikallaan.
Aivan ensiksi: aloita ulkoilu. Vaikka kuinka inhoaisit sitä, pure hammasta ja lähde lenkille! Joka päivä.
Toiseksi: jätä KAIKKI, joihin millään muotoa liittyy pixelit, pois viimeistään klo 18.00 - jokaikinen päivä.
Kolmanneksi: keskittäydy kouluusi, tee kotitehtävät ja lue asioissa eteenpäin. Jäädessäsi pitkälle jälkeen, on pikkuisen hankalampaa kuroa rakoa kiinni.
Neljänneksi: on ymmärrettävää että äitisi on hermostunut ja kiukkuinen käytöksesi vuoksi. Nyt on selityksen aika. Vaikka päivällisen jälkeen, kerroppa äidillesi miten pahalta sinusta tuntuu, kerro että niin kovasti haluaist muuttaa tilannetta, mutta että tarvitset kotiväkesi tukea, et pysty siihen omin avuin( mikä on totta, siinä EI EI EI EI ole mitään hävettävää! )
Viidenneksi: tiedosta että elämässä lähes kaikille tulee vastoinkäymisiä ( sinulle nyt koulu joka saa perheesi harmistuneeksi). Ne VOI voittaa. Se vaatii vain itsekuria ja treenausta. Sinulla on halua siihen, se on jo puolivoittoa

Maata sängynpohjalla ja surra elämäänsä, ei saa aikaiseksi mitään rakentavaa eikä positiivista.
Sinun on tietoisesti saatava se 8 tuntia unta joka yö, mentävä kouluun, lenkille ja liity mihin tahaansa harrastelija ryhmään. Älä käperry yksin nurkkaasi, se saa kenen tahaansa aivot aivan sekaisin!

Anna meidän tietää mitä ajattelet noista ideoista. Sinun mielipiteillä on arvoa.

Ihan normaalia meininkii, turhaa lässytystä vain!

OK, kirjoit vastauksen klo 3, olit yhä hereillä.

Laitappa tänä iltana klo 18.00 kännykkäsi, tietokoneesi, läppärisi, ipadisi, ts. kaikki sähköllä toimivat yhteydenpitäjät pois päältä koko yöksi.
Ota vain joku koulukirja seuraksesi yöksi. Lue niistä kuroaksesi kiinni eilen lintsaamisiasi aiheita. On niin kiva räplätä sähköisiä "leluja", mutta ne vain kiihdyttävät aivojen toimintaa. Se ei auta nukahtamiseen. Siis kaikki sähkölelut pannaan klo 18.00. Koko yöksi.
Tämä on vaihe 1 itsekuria. Pystyt siihe koska sinä haluat. Uni on leluja târkeämpää. Joka ilta ja yö.
Lisäksi väsymys repii hermostoakin aivan liikaa!!!

Toinen asia: ulos lenkille. Satoi. Tai paistoi. Mene kävelemään oikein reippaasti, välillä hölkäten muutaman askeleen.
Tämä on itsekuri vaihe 2.
Kumpikaan ei vaadi aivokirurgiaa, ei maksa mitään. Mutta nuo toimii. Ainoa mitä nuo vaatii onitsekuria. Sen sinä jaat ja siihen sinä pystyt. Vain tee nuo.

Kolmas asia: juttele äitisi kanssa. Ei ehkä helpoin asia maailmassa, mutta kuka sanoi että elämä on aina ruusuilla tanssimista?!

Sinua pelottaa mennä joillekin tunneille.
Mitäs jos et keskittäytyisi pelkoosi vaan ajattelematta sitä vain kävelisit luokkaan. Kukaan muu ei tiedä eikä välitä pelostasi, miksi sinäkään? Vain täysin ole tietoisesti huomioimatta sitä, niin se menee pois.
Mikään asia mitä sinä et ELÄTÄ, menee, häipyy pois. Ellet usko, kokeile!

Täällä atmosphäärissä on ihmisiä jotka uskovat sinuun. Sinun on vain itse toimittava tavalla joka auttaa ja vie sinua eteenpäin.
Toimi nyt ylläolevien ohjeiden mukaan. Se itsekuri, se itsekuri!

Mene saakelin typerä teini sinne kouluun ja pysy siellä koko koulupäivän ajan. Ymmärrätkö. Tee läksysi. Jos et ala käyttäytymään niin kuin pitää lähdet lätkimään huostaan alta aika yksikön. Tuliko asia selväksi.

Hei nuori mies! onko elämääsi tullut muutosta. Onko uni alkanut maistumaan, entä koulu? Oletko jutellut äitisi kanssa, oikein kertonut miltä sinusta tuntuu?

Hei.

Minäkin olen kiinnostunut asiasta ja nuoren miehen elämästä. Sait oppeliini1:lta paljon arvokasta kommenttia, joihin kannattaa tarttua. Sanon vielä sen, että toisinaan murrosiän kuohuissa voi vanhempien kanssa mennä "sukset ristiin". Silloin ei heidän kanssa ehkä ole helppo jutella, ei ehkä huvita puhua, jos on pitkään ollut kireätä. Jos sinulla on lähipiirissä joku sellainen aikuinen (kummi tai setä tai isovanhempi tai kuka tahansa), jonka kanssa voisit kuvitella juttelevasi, ota rohkeasti yhteyttä, laita tekstari tms. Hae itsellesi apua. Yksi tärkeä asia siinä on, ettet yksin mieti ja murehdi.

Nukkumisongelmiisi on myös löydettävissä helpotusta. Siitä kannattaa käydä koulun terveydenhoitajan luona puhumassa. Enkä tarkoita mitään unilääkkeitä vaan on olemassa muita tapoja auttaa unen saamista. Älä jää siinäkään asiassa yksin.

Kaikkea hyvää sinulle,
Pirkko-pappi

Niin se vaan on, että itsestä on löydyttävä hyvää tahtoa ja itsestä välittämistä. Nalkuttaminen ei auta, joten hae apua itsellesi vapaasta tahdostasi.

Ikävää näytelmää on ihan tarpeeksi, kun jokainen hyväksyisi heti nuorena etteivät ihmiset välitä, vaan usein odottavat että menisi vieläkin huonommin. Ammattihenkilö voi auttaa käytännön asioissa. Ymmärrä tämä että on ihan normaalia tuossa iässä olla hiukan hämillään.

Ymmärrän, mistä puhuit.
Minäkin olen joskus ollut tilanteessasi. Minuakin pelotti mennä tietyille tunneille.Eikä minulla ollut siihen aikaan ketään aikuista, jonka kanssa jutella. Jos sinulla on, isovanhemmat, joku hyvä ope,, he ovat aika viisaita, heillä on elämäkokemusta, ole rehellinen, puhu. Ota riski, et voi hävitä, voit vain voittaa.