Jäätymättömät sulat

Arktinen kirjoitti:

Tämä on pitkä tarina, mutta ehkä se kannattaa lukea.

Autoni on uudehko ja tuulilasin lämmityksellä varustettu. Tuota oivaa lämmitystä ei vain valitettavasti ole viety tarpeeksi alas ja siksi pyyhkijän sulat tahtovat jäätyä. Varsinkin merkkisulkien kanssa on tullut pal-jon harmaita hiuksia.

Viime keväänä ajattelin, että heti, kun joku tuo markkinoille "jäätymättömät" eli talvikäyttöön soveltuvat sulat, niin meikäpoika ostaa sellaiset, maksoi mitä maksoi.

Syksyn lopulla satuin huomaamaan, että Tuulilasin nettisivuilla on kirjoitus jossa mainostetaan uutta ja hienoa Valeon XTRM lötköpötkö-sulkaa, joka ei jäädy ja jonka aerodynaamiset ominaisuudet tekevät siitä kerrassaan ylivoimaisen. Jäin vesi kielellä odottamaan, että koska niitä alkaa saada lähikaupasta.

Vihdoinkin, muutaman viikon odottelun jälkeen, postista tupsahti lehti, jossa paikallinen kauppias kehus-keli myyvänsä näitä ranskalaisia tekniikan ihmeitä.
Siltä istumalta kauppaan ja kohta olin onnellinen jäätymättömien sulkien omistaja.

Paukkuva pakkanen esti pikaiset asennustyöt, mutta kyllä sitä nyt muutaman päivän vielä jaksaa, kun luvassa on kertakaikkinen hyvästijättö noille rahiseville jääpuikoille, joita autonvalmistaja kehtaa pyyhki-jöiksi kutsua.

Alkoi Joulu lähestyä ja tarkoituksena oli huitaista täältä napapiiriltä hieman yli 800 kilometriä etelän suuntaan, nauttimaan anopin joulupöperöistä. Ja kuin tilauksesta, muutama päivä ennen reissuun lähtöä, ulkolämpötila nousi ja sain vihdoinkin asennettua uudet sulat paikoilleen.

Menomatkalla keli oli melkoisen hyvä, eikä pyyhkijöitä tarvinnut juurikaan käyttää. Joskus ylämäessä saavutettu rekka heitti suolavedet silmille, mutta täysi pissapoika ja uudet pyyhkijänsulat hoitivat hom-man. Niin tai ehkä sellainen pieni kauneusvirhe keskellä tuulilasia, jossain siinä kohtaa missä kumpikin sulka käy sipaisemassa. Sitä ei juurikaan huomannut, kun ajeli taajamanopeuksilla, mutta kun sai sen muutaman kymmenen kilometrin matkan ajaa satasta, niin kovin selvästi näkyi, että sulat eivät osuneet lasiin ihan jokaisessa kohdassa. No ei se mitään, pääasia että ne eivät jäädy.

Perille päästiin ja joulun aika kului rattoisasti, lähinnä pöydän antimia ahmien. Säätiedotusta seurailtiin, että saataisiin ajoitettua pitkä paluumatka mahdollisimman hyviin olosuhteisiin. Suunnitelmiin tuli kui-tenkin muutos, kun jouduin heittämään työkeikan Helsinkiin. Lähtöä lykättiin vuorokaudella ja samalla pelivara sään suhteen kutistui olemattomaksi.

Kotimatka alkoi aikaisin työkeikkaa seuraavana aamuna, äärettömän surkeassa kelissä. Mittari nollan tuntumassa ja vettä-räntää taivaan täydeltä ja sivutuuli oli myrskylukemissa. Onpa hyvä, kun on edes nuo uudet sulat.

Muutaman kilometrin jälkeen alkoi kuitenkin tulla totuus esiin. Pohjoista kohti ilma hieman kylmeni, mutta tie pysyi sohjoisen sulana ja suolavesivelli lensi iloisesti. Tai ei se niin iloista ollut, kun huomattiin, että jostakin kummallisesta syystä nuo uudet hienot, ranskan arktisen keskuksen kehittämät, tekniikan ihmeet eivät kyenneetkään pitämään lasia puhtaana. Vaan aina palatessaan lähtöasentoonsa, ne jättivät lasiin sellaisen läpinäkymättömän vesilillingin. Nyt alkoi pohjoisen poikaa jo pikkuisen hatuttamaan.

Päätin pysähtyä huoltoasemalle tankkaamaan ja täyttämään pissapojan. Siinä samalla voisi huoltaa nuo uudet sulat, jotta näkisi edes jotenkin eteen päin. Yllätys oli suuri, kun yritin irrottaa sitä sulkien ympärillä ollutta sohjomöykkyä. Normaalisti riittää, kun pari kertaa päästää sulan läpsähtämään tuulilasiin ja loput napsii sormin, mutta nyt olikin kyseessä uusi tekniikka ja uusi materiaali. Kuten mainoksessa luvattiin, ei tämä ihme-lötkö ei ollut jäätynyt jäykäksi koppuraksi vaan käyristyi nätisti kaarelle heti, kun irtosi lasista. Mutta toista oli se jäätynyt sohjo, se oli niin tiukassa sulan pinnassa ja niissä "aerodynaamisissa" urissa, että siinä irrotellessa tuli melkein itku silmään.

Siinä sohjoa rapsutellessa vannoin, että kunhan hengissä selvitään ja päästään takaisin napapiirille, niin ikinä en osta enää mitään Valeon kampetta. Ellei ole ihan pakko tai että tuote on, ainakin näennäisen puo-lueettomasti, testattu ja hyväksi havaittu.

Onneksi myrkkyrekkaonnettomuus pakotti meidät siirtymään suolaamattomille pikkuteille. Siinä sitä ajel-tiin, heti hyvänä kakkosena, aura-auton vetämässä letkassa. Myrskytuuli heitteli välillä lähes kaiken aura-tun lumen takaisin tielle ja tietysti suoraan tuulilasiin. Ja jälleen alkoivat pyyhkijänsulat toimia vain yk-sisuuntaisesti. Yläasentoon noustessaan ne saivat näkyvyyden kutakuinkin kuntoon, mutta kun paluumat-ka alkoi, seurasi sulkaa jälleen sellainen kohtalaisen paksu vesikalvo, joka vei hetkeksi näkyvyyden ihan kokonaan. Onneksi vauhti oli vain viiden kympin nurkilla ja lunta ei tullut jatkuvasti, niin pystyimme jatkamaan matkaa siinä letkan mukana. Kun aura-auto siirtyi sivuun ja matka jatkui hieman isompia teitä, alkoi kelikin parantua. Pyyhkijöitä tarvittu enää kuin satunnaisesti.

Onnellisesti kotiin päästyämme, vaihdoin sulat välittömästi takaisin perinteisiin. Sillä vaikka niihin jää tarttuukin, ja joillakin keleillä lähinnä vain suttaavat, niin ne kuitenkin suttaavat koko pituudeltaan eikä niiden mainoksissa ole annettu väärää informaatiota.

Tämä oli minun käyttökokemukseni Valeon XTRM- pyyhkijän sulista. Jälleen kerran täytyy todeta, että eivät ne ulkomailla osaa tehdä, ei autoja, niin kuin ei näemmä niiden osiakaan, näihin todellisiin talviolo-suhteisiin.

Olisi muuten todella hyvä jos jokin autolehti tekisi ihan oikean talvitestin noille markkinoilla oleville pyyhkijänsulille. Ovathan nekin osaltaan vaikuttamassa liikenneturvallisuuteen. Ja eikähän tarvitsisi tehdä itse noita h..vetin kalliita kokeiluja.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä