Lupaavan ja ihanantuntuisen suhteen aloitus meni metsään, kun ennakkoluulot ja tuomiot veivät miehen huomion ja tuntui niin pahalta, et taisin itsekkin alkaa luulottelemaan ja nyt en tiedä, missä mennään vai mennäänkö enään ollenkaan.
Mies on tollo, kun ei ala puhumaan asiaa, vaan oottaa, et tajuan. Tajuanhan minä, mutta tuntuis paremmalta, jos hän tajuaisi, et kaipaan selkeetä kommunikaatiota, olen väsynyt arvailemaan.
Vai kuuluuko tää vetkutus asiaan..?
Jos luulet, et kaadun sun syliisi epätoivoisena hetkenä..erehdyt. Voit vetää koukkus järvestä ja soudella muille rannoille, mä en kaadu heikkona hetkenä vaan taistelen.
Kommentoikaa, jos saitte selvää...omia kokemuksia?
Mies on tollo, kun ei ala puhumaan asiaa, vaan oottaa, et tajuan. Tajuanhan minä, mutta tuntuis paremmalta, jos hän tajuaisi, et kaipaan selkeetä kommunikaatiota, olen väsynyt arvailemaan.
Vai kuuluuko tää vetkutus asiaan..?
Jos luulet, et kaadun sun syliisi epätoivoisena hetkenä..erehdyt. Voit vetää koukkus järvestä ja soudella muille rannoille, mä en kaadu heikkona hetkenä vaan taistelen.
Kommentoikaa, jos saitte selvää...omia kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
No ei ole omakohtaista kokemusta vastaavasta, sori, mutta tuli mieleen, että jos ne ennakkoluulot ja väärinkäsitykset liittyvät asioihin, jotka ovat toiselle jotenkin erityisen tärkeitä tms., on ihan ymmärrettävää, että hän pysähtyy harkitsemaan uudestaan miten jatkaa, vai jatkaako ensinkään.
Selvittämättömät asiat alkavat elää pian omaa elämäänsä, joten ne kannattaisi kyllä selvittää alta pois. Eli omat tunteet hetkeksi sivuun ja järki käyttöön, jos mielit jatkaa tutustumista siihen mieheen.