Onko meillä toivoa pidemmälle suhteelle?
Olen n25 ja seurustellut reilun kuukauden m30 kanssa.. tänä aikan ollaan riidelty jo ainakin kolme-neljä kertaa.
Aiheet on olleet kyllä tärkeitä ja "isoja juttuja" jotka on pitänyt selvittää tavalla tai toisella. Johtuneet pelkästään siitä että on opeteltu tuntemaan toisemme -kantapään kautta.
Riidat on aina saatu puhuttua läpi ja selviksi, mutta niistä on jäänyt jotenkin paska fiilis.
Paska fiilis sen takia, että miksi näistä tulee riitoja? Ja että miksi on riitoja heti alussa kun suhde pitäisi olla parhaimmillaan? Sovinnon jälkeen on kyllä helpottunut olo kuitenkin..
Molemmat ollaan kuumaverisiä ihmisiä ja loukkaannutaan herkästi.. riidat kohdataan mieluummin heti ja puhutaan ja puhutaan kunnes tilit on selvät.
Haluaisin niin kovin että tässä olisi mun mieheni nyt ja tulevaisuudessa.. Mutta miten jaksetaan tällaista suhdetta pidemmän päälle?
Toisaalta onhan se hyvä että puhutaan asiat selviksi.. mutta rasittaahan tämä kovasti meitä kumpaakin.
Olen n25 ja seurustellut reilun kuukauden m30 kanssa.. tänä aikan ollaan riidelty jo ainakin kolme-neljä kertaa.
Aiheet on olleet kyllä tärkeitä ja "isoja juttuja" jotka on pitänyt selvittää tavalla tai toisella. Johtuneet pelkästään siitä että on opeteltu tuntemaan toisemme -kantapään kautta.
Riidat on aina saatu puhuttua läpi ja selviksi, mutta niistä on jäänyt jotenkin paska fiilis.
Paska fiilis sen takia, että miksi näistä tulee riitoja? Ja että miksi on riitoja heti alussa kun suhde pitäisi olla parhaimmillaan? Sovinnon jälkeen on kyllä helpottunut olo kuitenkin..
Molemmat ollaan kuumaverisiä ihmisiä ja loukkaannutaan herkästi.. riidat kohdataan mieluummin heti ja puhutaan ja puhutaan kunnes tilit on selvät.
Haluaisin niin kovin että tässä olisi mun mieheni nyt ja tulevaisuudessa.. Mutta miten jaksetaan tällaista suhdetta pidemmän päälle?
Toisaalta onhan se hyvä että puhutaan asiat selviksi.. mutta rasittaahan tämä kovasti meitä kumpaakin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä sitä toivoa on! Noin kävi meillekkin, eli suhteen alussa tapeltiin ne "pahimmat asiat" alta pois, erotiin siinä jopa muutaman kerran mutta edelleen ollaan yhdessä. Enää ei tapella kuin joskus jostain pikkujutuista, koska tietää mikä asia loukkaa/saa suuttumaan eli osaa niitä välttää.
Olemme molemmat melko tempperamenttisia, ja varsinkin humalassa tulee sanottua aika kärkkäästikkin. Ratkaisuna tähän ollaan päätetty ottaa harvemmin ja vähemmän viinaa. Ja muistakin jutuista pystyy parhaiten keskustelemalla pääsemään yhteisymmärrykseen. Mutta ehkä tärkein neuvo on se, että kunnioitetaan toista ja toisen mielipiteitä, ei aliarvioida/mollata edes suutuspäissään. Ja joustetaan molemmin puolin!
Meillä suhde alkoi aivan samalla tavalla. Tosin oltiin vasta 20v, kun aloitettiin seurustelu. Minä olen erittäin herkkä (tai ainakin olin). Miehellä ei ollut kunnolla aikaisempaa kokemusta seurustelusta, eikä hän "osannut seurustella" tai kohdella naista oikein, joten otin kaikista asioista herneet nenään. Ja nämä asiat eivät aina olleet pikkujuttuja. Kyse oli yleensä suurista kysymyksistä. Viihdyimme kuitenkin toistemme seurassa, rakastuimme, emmekä osanneet riidoista huolimatta elää erillään. Selvitimme ja juttelimme aina kaikki asiat halki. Mietin monta kertaa (myös kaikki ympärillämme olevat ihmiset ihmettelivät) mitä järkeä meidän on olla yhdessä, kun me riitelemme jo heti suhteen alussa. Kaikki toitottivat minulle, että eikö teillä nyt pitäisi olla hehkeää ja kaiken olla täydellistä. Koko ensimmäisen vuoden mietin, että miksi me seurustelemme ja nyt myöhemmin olen ihmetellyt, että miksi en jättänyt miestäni sen karsean ensimmäisen vuoden aikana. Mutta onneksi en jättänyt. Olemme monta kertaa yhdessä miettineet, että olemme kuin laiva, joka purjehtii merellä. Monta karikkoa olemme kohdanneet, mutta jokainen on opettanut jotain, ja nyt tiedämme, miten vältämme nuo karikot. Enää meidän ei tarvitse niitä samoja kiviä kohdata. En sano, että nykyisin elämämme olisi täysin riidatonta. Sehän olisi sitä paitsi tylsää. Mutta riitamme ovat vähentyneet pieneen murto-osaan siitä mitä ne joskus olivat. Mutta se mikä ei ole hävinnyt mihinkään on rakkaus, mikä myös piti meidät yhdessä suhteen alussa.
Toivottavasti riitanne vähenevät, kunhan vain opitte tuntemaan toisenne. Väkisin ei kannata suhteessa olla, mutta niin kauan kun on jotain minkä vuoksi taistella, kannattaa yrittää. Ja jos jaksatte toisianne riidoista huolimatta, on se ainakin merkki siitä, että välillänne on myös voimakkaita "positiivisia" tunteita. Tsemppiä teille!
Uskomatonta mutta tänä iltana tuli taas riitaa. Mä en tajua miten onnistun loukkaamaan miestä tahtomattani! Samoin hän minua!
Ilmeisesti me ymmärrettään toisiamme aivan väärin ja ollaan epävarmoja toisistamme ja kaikenlisäksi tehdään täysin vääriä johtopäätöksiä!
Kiihdyttyään laukaisee ilmaan kaiken mitä olen "muka" sanonut. JA minä loukkaannun ihan hirveästi miten hän on mua tulkinnut. Sitten ollaan kun myrskyn merkkejä molemmat.
Tämä ilta meni aivan pilalle. Esimerkki: Hän näytti mun silmiini loukkaantuneelta. Minä sitten hyvässä hengessä kysyin että onhan kaikki ok? Mies sanoi että kaikki on ok. Myöhemmin räjähti mulle että häntä vituttaa kun kyselen kaiken aikaa onko kaikki ok kun KAIKKI ON OK!!
Tuolle huutamiselle minä vasta loukkaannuinkin kun tarkoituksena oli vaan tarkistaa että hänellä on kaikki hyvin.. ja ehkä omaa epävarmuuttanikin kyselin, kun en tosiaan tunne häntä vielä niin hyvin.
Tämä tuntuu niin kauhean pahalta. En tiedä huijaanko itseäni uskomaan että meillä olisi tulevaisuutta.
Tiedätkö, ymmärrän sinua hyvin. Johtuu varmaan siitä, että olen nainen.
Ette varmaan suhteen alussa tunne toisianne vielä riittävästi mikä tosiaan aiheuttaa ehkä turhiakin riitoja. Sitä ymmärtää aivan väärin ja on epävarmoja toisistanne ja vielä ne väärät johtopäätökset. Ah!
Vaikutat myös siltä, että haluat hoitaa tietyt asiat parhaalla mahdollisella tavalla eli sinulla on tietty toimintatapa, ja tarvitset siihen tietoa. Odotat sitä häneltä, etkä ehkä ymmärrä että hän luottaa sinuun täydellisesti ja antaa sinun tehdä asiat parhaalla katsomallasi tavalla.
Toimintatapaasi ei ehkä liity epävarmuus vaan tietty haaste asioiden hyvin hoitamiselle.
Sinä et vielä ymmärrä täysin hänen toimintatapaansa ja hän ei sinun. Vaatii kärsivällisyyttä. Tsemppiä teille, uskokaa toisiinne ja rakkauteenne. Kyllä se vielä iloksi muuttuu.
ei ole ok, varsinkin jos ollaan eri viikonlopuissa. Se pitäis tajuta itsekkin.
Turha siinä on räjähtää. eli oli hyvä ottaa asia esille.
Tuli ihan mieleen tuosta sun kirjoituksesta mun oma ihmissuhde.. Siis meillä on myös molemmat melko tempperamenttisia ja kriisejä ja riitoja riittää..
Noh mut asiaan, eli siis mun ukko on just sellainen, että murjottaa aina välillä aivan turhista asioista ja näyttää pitkää naamaa jos oon sanonut jotain hassusti. Yritä siinä sit olla normaalisti kun näkee ettei toisella oo kaikki hyvin, heti ekaks tekee mieli vaan kysyä että mikä sua vaivaa? Noo, se onkin tosi kauheeta kun kysyy että onko kaikki hyvin ja siitä voi kehkeytyä muhkea riita kun en koskaan anna hänen olla rauhassa ja miettiä niitä asioita itsekseen. Jos erehtyy kysyyn kaks kertaa viikossa rakastatko mua kun kohtelet noin tylysti niin sekin voi aiheuttaa herneen vetämisen nenään. (rasittavaa..) Sillä välin mun vaan pitäis katsoa sitä tuittuilua ja koneen eessä jäpittämistä.. No mut siis neuvoja voisin minäkin mielelläni ottaa vastaan, et miten tuollaisten lapsien lailla käyttäytyvien ukkojen kanssa pitäis toimia ja miks on niin saakelin paha asia huolehtii siitä et onko kaikki ok..!? :(
Mutta rakastan miestä ja siksi olen halunut taistella rakkautemme puolesta huolimatta kaikista vastoin käymisistä, väärinkäsityksistä, ongelmista. Jaksan vielä uskoa siihen rakkauteen välillämme, vaikka joskus olen tosi väsynyt ja rikki. Tuntuu ettei jaksa enään yhtään sanaa, kirjoitusta, tekstiä. Míksi kaikki tämä? Leikkiikö minun kanssani? Ei rakkaus voi tehdä tätä. Sydämeni on niin väsynyt ja kipeä. MIKSI??
Mulla ja poikaystävällä oli heti alussa jo kauheasti riitoja aivan turhistakin asioista.
Ei kestänyt kauaa.
Ei alussakaan kaikki oo välttämättä sitä pinkkiä unelmaa, mitä joillakin on. Ja sieltä rysähtäminen alas sattuu taatusti.
Kaikki joilla on sisaruksia, tietää sen, miten niitä riitoja voi joka päivä tulla ja miten toista silti rakastaa. Nykysuhteissa unohdetaan turhan helposti sen toisen todellinen persoonallisuus ja tehdään siitä unelma, joka helpottaa vaikeaa elämää.
That's ridiculous.
Jos riitojen jälkeen jää huono olo, varmasti se on alitajuinen ajatus "eiks suhteet olekaan pelkkää feveriä?" mikä pitää heti käytännössä häätää pois. Eläminen toisen ihmisen kanssa on juuri sitä elämistä toisen ihmisen kanssa, eikä siitä mihinkään pääse. Koita kestää tämä.