Mies ei jaksa hoitaa lasta

Miksi olet valinnut tuollaisen miehen? Itse viettäisin mielelläni aikaa lapsen kanssa.

Tuollaisen miehen sinä huolellisesti ja harkiten valitsit lapsesi isäksi!

Mikä sitten on vaihtoehto? Että sinä otat ohjat, sairaanakin? Vai, että jätät lapsen vaille hoitoa, jolloin miehen on pakko toimia?
Usein se miehen passiivisuus pienten lasten hoidossa juontaa naisen voimakkaasta hoivavietistä, kaikkivoipaisuudesta, joka ei tarvitse miehen apua. Ja kun mies tuntee, ettei häntä tarvita, hän usein ottaa sen todesta. Säikähtänyt, mokia pelkäävä isukki alkaa epäröidä kun vastuu vauvanhoidosta yhtäkkiä heitetäänkin hänen harteilleen.
Onko se sitten "väärin", tai joku "vika miehessä", vai voisiko isää ja lasta lähentää toisiinsa jo tavallisessa arjessa, jättämällä heidät kaksin silloin tällöin, sitäkin voi miettiä, jos mies oireilee siitä, ettei hän muka selviä yksin pienen lapsen hoitamisesta. Se on usein vain harjoituksen puutetta.

Soitat MLL:lle, pyydät lähettämään lastenhoitajan silloin kun kaipaat lepoa tai apua. Ja maksatat miehellä.
Näin jos teidän kummankaan äidit tai lapsen kummitäti eivät ole käytettävissä. Minä sinuna käyttäisin tuota muumokorttia miehen mielipiteistä välittämättä. Oma äitini ja anoppini hoitivat ja auttoivat hyvin innokkaasti ensimmäistä lapsenlastaan.
Sitten nuorimman kohdalla toinen oli kuollut raskausaikana ja toinen sairastui syöpään, että tämä apu on arvostettu oikein silloin kun sitä ei enää saanut mitenkään.
Jälkikäteen osasin olla anopille kiitollinen, vaikka esikoisen vauva-aikana lähinnä ärsytti se jatkuva neuvominen lastenhoidossa ym.

Sanoppa miehellesi että se lapsen hoito on hänen oma juttunsa ja muut jutut pitää siirtää ja ihme miehiä kun eivät lapsensa kanssa viihdy.

Hei kyllästynyt


Lapsen syntymä kriisiyttää usein perhe-elämää, niin ihana lahja kuin lapsi onkin. Lapsen tarvitsevuus ja jatkuva huolenpito voi ollakin vanhemmasta raskasta. Perheenä kuitenkin molemmat vanhemmat ovat vastuussa lapsista. Lienet äitiyslomalla kun lapsi on noin pieni; silloin usein roolitus kiepsahtaa niin, että äiti on kokoaikaisesti vastuussa ja isä ei välttämättä ota isyysrooliaan vastaan, vaan toimii vain äidin'apulaisena'. Jos tilanne on jatkuvaa, kannattaa varmaan jutella asiasta esim, perheneuvolassa. Voi olla, että isä tarvitsee tukea isyydessään - hänellä voi nousta ahdistusta myös entisen liittonsa asioista ja miten silloin oli suhteessa lapseensa. Joka tapauksessa perheessä tulee puhaltaa yhteiseen hiileen. Silloin 'kaikki voittavat' eli win-win. Jos vastuu ja huolenpito ja vanhemmuus keikahtaa liikaa jomman kumman osapuolen harteille, siitä seuraa yleensä runsaasti negatiivista ilmapiiriä. Tarttukaa asiaan ja tehkää selkeitä suunnitelmia vastuunjaosta. Niin, että molemmille mahdollistuu joskus myös aikaa tehdä omia juttujaan.


Iloa perheeseenne toivottaa Merja, diakoni

Hyvä keino voi tosiaan olla soittaa miehen äidille ja sanoa, että voisiko tulla auttamaan, kun itse olet sairas ja mies ei jaksa hoitaa.

Tässä taas ohjeeksi a opastukseksi kaikille liittoa ja lastenhankintaa suunnitteleville . Katso, miten mies kohtelee läheisiään ja miten pitää heihin yhteyttä. Tässäkin miehellä on ollut jo lapsi edellisestä liitosta, joten ihan yllätyksenä tuskin asia tuli.

Juu, omapa on ollut valintasi.

Tiedätkö tai muistatko millainen isä miehesi on ollut esikoiselleen? Onko mahdollisesti hänekin kohdallaan hoitaminen ollut yhtä vaikeaa? Voithan sinä jutella hänen kanssaan siitä, ettei sinullakaan ole mielin määrin sitä omaa aikaa. Tuskin on, jos olet yksin vastuussa lapsen hoidosta.

Mitä luulet, onko tuo ettei jaksa jonkinlaista pelkoa vai tosiaan arvojärjestys kysymys, jossa tulee ensin oma aika, sitten lapsen aika? Voisikohan mies kokea olevansa epävarma siitä miten hyvin pystyy lapsen tarpeista huolehtimaan?

Se että on useampia lapsia ei aina poista mahdollista pelkoa, jos ei ole tarvinut koskaan ottaa täyttä vetovastuuta lapsen kanssa arjen vetämisestä, yksinään. Helppoa se on silloin, kun joku jeesaa vierellä ja voi hetkeksi vetäytyä jonkin muun asian pariin tai jos on kaksikin lasta toisen lapsen kanssa pelkästään tekemään jotain.

Yksin on aina yksin ja kokemuksesta voin sanoa, että onhan se joskus ihan älyttömän väsyttävää. Hyvät äidit ei saisi koskaan valittaa mistään, se on semmoinen järjetön myytti. Mutta kaiken kun käy a:sta ö:hön viikosta toiseen omien rajallisten voimavarojen ja rajallisen ajan puitteissa niin titityy. Kyllä kaipaa omaa aikaa. Myös se vanhempi joka aina vetää jotain rekeä, mitä tahansa rekeä yksinään, olipa se isä tai äiti.

Oisko miehellä työstressiä? Liikaa töitä ja pitää siksi kynsin hampain omasta ajasta kiinni?

Olisit ajatellut ensin kun aloit nelikymppiselle tekeen lasta. Oliko ihan pakko että pääsit töistä pois tai mikä lienee motiivisi. Tai täytyikö tehdä yhteinen lujittaaksesi suhdetta. Miksi se mies suostui yleensäkkään.

Ketään ei nykyään enään kiinnosta lapset mutta pakko on tehdä niitä kuitenkin ja vaikka kuinka vanhoille kun suhteita vaihdetaan kuin sukkia.

Onko teillä mitään järkeä päässä ylipäätäänkään ja nainen päättää, mies vikisee niin hoida kakarasi itse valittamatta.

Tee se että hoidat itse kun noin vanhalle aloit tekemään lasta. Tai lapsi huostaan, sijaisperheeseen. Itse olet epäkypsä kun et ottanut miehestä selvää jaksaako hän vaan itsekkäästi teit ilmeisesti. Miehethän ovat nössöjä.

Miehet kyllästyvät nopeasti lapsiin. Ei ole luonto luonut heitä siihen tehtävään. Jättävät sitten lapsensa ja päätyvät katselemaan jonkun muun lapsia, vähäksi aikaa.

Kun lapsemme oli pieni niin en koskaan ollut lapsenhoitaja vaan veitin lapsen kanssa aikaa kun se lapsi on niin vähän aikaa pieni ja kivaa oli. Naiseni on vuorotöissä ja jos vkl loppuna halausi mennä johonkin niin lapsi mukaan ja nyt aikuisenakin tulee isän mukana niinhin juttuihin mitä enenkin tehtiin.