Ollaan molemmat eronneita jo melkeen 50 "vanhuksia" - tosin melkoisen nuorekkaita sellaisia.
Tässä on nyt kolmisen kuukautta tapailtu melkoisen tiiviisti. Juttu luistaa mukavasti ja fyysinenkin puoli on kunnossa. Viihdytään selkeästi toistemme seurassa.
Alkuun tää oli mulle kivaa leikkiä ja ajanvietettä vähän turhan tasaiseen elämään. Mutta nyt tässä alkaa olla tunteet pelissä tosi pahasti ja mies on mielessä niin paljon että alkaa normi elämä häiriintyä.
En ole koskaan ollut tällasessa tilanteessa että mies käyttäytyy tosi moitteettomasti ja pitää yhteyttä mutta en ole kuitenkaan ihan varma että mitä se haluaa.
Kohta mun pitää alkaa ottamaan pesäeroa ja suojella vähän itseäni ettei elämä mene ihan sekaisin. Toisaalta jos tietäsin sen olevan suurinpiirtein samoilla linjoilla niin sitten voisi rakentaa tätä suhdetta eteenpäin.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Miten saan itseni rauhotettua? Mistä mä voin tietää mitä tämä mies minusta lopulta haluaa?
Tässä on nyt kolmisen kuukautta tapailtu melkoisen tiiviisti. Juttu luistaa mukavasti ja fyysinenkin puoli on kunnossa. Viihdytään selkeästi toistemme seurassa.
Alkuun tää oli mulle kivaa leikkiä ja ajanvietettä vähän turhan tasaiseen elämään. Mutta nyt tässä alkaa olla tunteet pelissä tosi pahasti ja mies on mielessä niin paljon että alkaa normi elämä häiriintyä.
En ole koskaan ollut tällasessa tilanteessa että mies käyttäytyy tosi moitteettomasti ja pitää yhteyttä mutta en ole kuitenkaan ihan varma että mitä se haluaa.
Kohta mun pitää alkaa ottamaan pesäeroa ja suojella vähän itseäni ettei elämä mene ihan sekaisin. Toisaalta jos tietäsin sen olevan suurinpiirtein samoilla linjoilla niin sitten voisi rakentaa tätä suhdetta eteenpäin.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Miten saan itseni rauhotettua? Mistä mä voin tietää mitä tämä mies minusta lopulta haluaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
No jos vaan nauttisit, että hän on elämässäsi. Kolme kuukautta on kyllä aika hyvä aika nähdä mikä toinen on ja kannattaako haaveilla jatkosta. Onko hänessä kuitenkin jotain, mikä panee sinut epäröimään? Onko muitakin pelissä tai oletko vain jonkinlainen hupi elämän arjessa? Miten hänen tunteensa ovat kehittyneet, huomaatko enemmän kiintymyksen merkkejä kuin alkuaikoina? Vai johtuuko kaikki sinusta? Et uskalla?
Luota itseesi. Ei hän kanssasi olisi, jos ei sinun seuraa kaipaisi. Onnea vaan alkaneelle parisuhteelle!
Kyllä Sinä rauhoitut kun päästät miehen reisiesi väliin touhuamaan, sitä hän halunnee. Sen jälkeen molempien mieli tyyni, levollinen. Siitä suhde syvenee.
Eiköhän aloittaja jo ihan selkeästi ilmaissut, että "fyysinen puolikin on kunnossa".
Aloittajaa kehottaisin puhumaan asioista. Ei mitään epämääräisiä "mikä tää meidän juttu on" -kyselyjä vaan ihan selkein sanoin kertomaan noista omista fiiliksistä ja kysymään josko toinenkin kokee samoin. Tai jos se tuntuu liian vaikealta, niin ainakin voi ottaa puheeksi jo lähitulevaisuuden suunnitelmia; mitä mies tekee pääsiäisenä, vappuna, kesälomalla... Jos hän ei ole ollenkaan halukas suunnittelemaan yhteisiä tekemisiä, niin siitä voi vetää jotain johtopäätöksiä. Ensisijaisesti suosittelen kuitenkin kertomaan omista fiiliksistä ja katsomaan mihin se johtaa.
Toisen ajatuksia ei pysty lukemaan, joten ainoa keino saada tietää, mitä toinen ajattelee, on ottaa asia puheeksi. Kannattaa pitää mielessä myös se vaihtoehto, että mies ei kolmen kuukauden tapailun jälkeen tiedä, mitä hän suhteesta haluaa - kenties hänelläkin on tapahtunut suhtautumisessa muutoksia, kuten aloittajallakin.
Ihania vastauksia - kiitos teille.
Olen normaalisti hyvinkin itsevarma mutta tässä tilanteessa on vähän itsevarmuus karissut. Edellisestä suhteesta on niin kamalan kauan että en oikein meinaa uskoa tätä todeksi.
Mutta sain taas äsken ihanan tekstarin ja taidan nyt tosiaan "antaa palaa" ja katson sitten vaikka pääsiäisen tienoolla, josko ihan oikeasti ottaisi asiaa vähän puheeksi.
Sinänsä on meillä esim. ensi viikonlopuksi taas suunniteltuna yhteistä tekemistä.
Tämän ikäisenä ihastuminen on kyllä kamalaa - kuinka nämä tunteet voikin olla näin hurjia, luulisi että järki päässä vähän tasoittaisi tätä.
Kannattaa kuunnella sisäistä ääntä. Vaikka olen mies, olen huomannut, että intuitio on oikeassa lähes aina, itseasiassa ei ole vielä kertaakaan pettänyt. Tämä on toiminut itselläni kumpaankiin suuntaan, olen aavistanut, että jotain on vastapuolella tapahtumassa ja itselläni on joitakin kertoja tullut epävarma ja ailahteleva olo suhteesta. Neuvoisin ottamaan asian rohkeasti puheeksi, jos on epävarmoja fiiliksiä tai jokin mietityttää. On ihan luonnollista, että tulee varovaiseksi, kun kokee elämässä kolhuja. Puhumalla asiat selviävät ja samalla näkee, onko toisella kykyä käsitellä asioita. Kannattaa nauttia tuosta hienosta ihastumisen tunteesta, se kertoo jo paljon:)