Mitä tunteita puolisosi sinussa herättää, kun hän / sinä tulee /tulet töistä kotiin?
Onko tapaaminen iloinen? Saatko kumppaniltasi voimaa ja virkistytkö, vai oletko yhä väsyneempi kun näet puolisosi?
Ja tämä kysymys on osoitettu vähintään 5 vuotta naimisissa/avoliitossa olleille...
Ovatko tuntemukset aina samanlaisia, vai riippuvatko ne siitä, miten töissä on mennyt?
Millainen siis on työpäivän jälkeinen kohtaamisenne?
Onko tapaaminen iloinen? Saatko kumppaniltasi voimaa ja virkistytkö, vai oletko yhä väsyneempi kun näet puolisosi?
Ja tämä kysymys on osoitettu vähintään 5 vuotta naimisissa/avoliitossa olleille...
Ovatko tuntemukset aina samanlaisia, vai riippuvatko ne siitä, miten töissä on mennyt?
Millainen siis on työpäivän jälkeinen kohtaamisenne?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ärsyynnyn ja ollaan oltu yhdessä vasta kolme vuotta ! Sitä enemmän ärsyttää, mitä väsyneempi olen. Rasittavaa, kun pitäisi huomioida ja lässyttää.
En osaa sanoa mitä oli aikaisemmin, vaimo oli puoli vuotta toisella paikkakunnalla opiskelemassa ja koti oli aina tyhjä kun tulin kotiin ja se tuntui pahalta, kuin kukaan ei olisi kaivannut. Nyt kun vaimo on ollut vuoden verran takaisin kotona (hänen työnsä on kotona) niin tunnen jotain lämmintä (en osaa paremmin kuvata) kun olen kotimatkalla. Tapaaminen ei ole aina iloinen koska minulla on raskas työ ja välillä vituttaa, mutta silloin saan lohdutusta / kuuntelua ja toisinaan hellimistä. Kaiken kaikkiaan kotiin on mukava mennä kun vaimo on siellä, oli oma mieliala millainen tahansa ja hän saa minut tuntemaan itseni odotetuksi kotiin. Joskus jos olemme riidelleet, niin yleensä menen jo ruokatunnilla käymään ja selvittämään asian koska en pysty muuten keskittymään työhöni ja odottamaan joskus myöhäänkin venyvää kotiinmenoa. Tuo vaimon puolivuotinen poissaolo selvitti minulle paljon hänen merkityksestään minulle.
Minä saan hänestä voimaa, vaikkakin joskus fyysinen väsy voittaa, mutta silloin hän vie minut nukkumaan. Tiedän olevani onnekas 22 vuotta naimisissa olleena.
kiitos ihanasta viestistä, tämä piristi päivääni kun olen jo ollut menettämässä uskoni avioliittoon tai mihinkään pysyvään. Hyvää jatkoa teille ja muistakaa olla kiitollisia toisistanne jatkossakin :)
Haa hyvä kysymys!
Olen elänyt avoliitossa 10 vuotta rakkaan ukkoni kanssa. Voin hyvin yhtyä edellisiin kirjoittajiin siinä että tuntemukset vaihtelevat ihan riippuen työpäivistä.
Yleisesti ottaen kotiin on kiva mennä kun muru odottaa siellä, tai tietää että kohta hän tulee kotiin. Teen kolmivuorotyötä ja etenkin yövuoron jälkeen on kiva mennä kotiin ja herätellä toinen pusuin ja aamukahvein.
Jos olen tosi väsynyt ja on ollut fittimäinen päivä/ilta/yö saattaa naamani olla kuin norsun peräpää ja äänensävy tiukan puoleinen.
Yleensä kyllä arvaamme toistemme nenän asennosta jos kaikki ei ole kohdallaan ja osaamme antaa hetken aikaa hengähtää ja orientoitua kotiin ja unohtaa työasiat..sitten taas joskus käydään 15 min pikasota ohjuksin kunnes paskalataus purkautuu ja voidaan sopia :D
No, musta tuntuu kuin alkaisi tavallaan toinen vuoro töissä. Eli tuun itse usein myöhemmin ja kotona oottaa muija sohvalla. Pitäis alkaa tekemään sitten toista vuoroa suhteen eteen, jotta rakkaus kukoistaisi. Tietenkin kotitöitä omalta osalta myös hieman.
Onni on kun olen kaverien kanssa touhuamssa. En tarkoita aina mitään kaljan vetoo tms. vaan kaikkea kivaa mikä tekee mut onneliseksi. Naista taas ei juuri kiinnosta muu kuin lepäily ja minun panokseni hänen onnensa eteen.
Valitettavasti paukkuni loppuivat ajat sitten. Nyt mennään vaan eteenpäin ja katsotaan mitä tulee.
Voimia vaan kaikille ja hyvää uutta vuotta 2005!
Lisäksi tähän vielä jatkuva seuranta naisen puolelta että kuinka usein huomioin hänet niinkuin hän haluaa, mistä keskustelimme tai keskustelemme ja jatkuva menneisyyden puimien. Vaikka meillä ei peikkoja siellä olekkaan. Yksittäisissä keskusteluissa tosin riittää puitavaa. Ja myös minun aikaisempi elämäni on jo useaan kertaan tuomittu.
Tällainen tavallaan parisuhteen osavuosikatsauksien teko on aivan säännölistä. Parisuhdetta tavallaan analysoidaan kokoajan. Usein tuloksena onkin että minun tulisi tehdä töitä koko ajan enemmän hänen eteensä. Itse hän ei tosin ole valmis liikauttamaan eväänsäkään itsensä eteen mutta minun sen sijaan pitäisi.
Yleensäkkin vientiä hänellä kuulemma ravintolassa olisi aina niinä harvoina kertoina kun käy. Ja hän on niin hyvä että en kuulemma parempaa voi löytää. No täytyy myöntää että en todellakaan kovin kummallinen ole mutta kai joku voisi mustakin tykätä hänen lisäkseen, tai sitten ei. Olenkin joskus odottanut että lähtisi kävelemään että saisin olla rauhassa.
Mikä sitten pitää sellaisessa parisuhteessa, joka tuntuu toiselta työpäivältä? Onko teillä kenties velkaa ja lapsia, monen parisuhteen parasta liimaa...
Jos toinen puolisoista on kotona, niin kyllä silloin pitäisi sen kotona olevan tehdä kaikki kotityöt, olipa kotona sitten vaikka kuinka pieniä pilttejä.
Eipä tässä kai mikään niin pidättelekkään. Pikkuhiljaa olen kasvanut kokoajan eroon naisestani. Alkanut näkemään paljon asioita ympäristössäni mitkä saavat minut iloiseksi. Ongelma on se että naiseni lupailee ja lupailee että kaikki järjestyy, mutta olen pettynyt niin monesti. Keräilen tässä v***tusta että sitten lähden kun v***tus on niin kova että ovet lentää saranoiltaan kun juoksen ulos. Annan luonnon hoitaa asiat. Kaikki järjestyy. Jos tunteela alotetaan niin tunteella myös lopetetaan. Ei järjellä.
Kun kaikki on jo puhuttu ja kaikki on jo analysoitu, niin eikö silloin olisi aika keksiä jo jotain muuta?
Monessa kunnassa on käytössä perheneuvoloita, jos alkaa tuntua siltä, ettei todellakaan kestä, niin sieltä voisi kysyä apua? Älä anna pinnan kiristyä liikaa vaan hakekaa apua/ hae apua!
Arki on tosi kova laji...
Kun tulen töistä ja näen mieheni on minulla turvallinen ja hyvä olo vaikka olisin kuinka väsynyt.
Jos olen vihainen työasioista voi niistä "jankuttaa" ja toinen ymmärtää kyllä ettei häntä siinä ainakaan haukuta. Saattaa neuvoa tai on vaan muuten ymmärtäväinen. Yleensä tämä meneekin sitten nopeasti ohi. Samoin voi tehdä mieskin .
Kotityöt sovitaan, saatetaan myös sopia että koska ollaan aivan väsyneitä niin ei tehdä mitään . Tai jos vain toinen on väsynyt tai kipeä niin toinen tekee kaiken tarpeellisen.
Koskaan ei tunnu pahalta tulla kotiin.