Ylitsepääsemisen vaikeus

Tässäpä minun nyyhkytarinani, kirjoitan tämän lähinnä terapeuttisena aktiviteettina:

Ihastuin erääseen naiseen. Pari kaveria oli minua tästä kyseisestä tytöstä varoitellut, ettei kannata alkaa mihinkään koska hän ei kykene sitoutumaan yhteen mieheen. Ja todellisuus osoitti samaa, hän näytti säätävän useiden miesten kanssa, joskus yhtä aikaakin. Tämän takia en uskaltanut tunteistani kertoa, kun pelkäsin joka hetki että hänellä onkin jo joku muu kierroksessa. Mutta me kuitenkin hengattiin usein kahdestaan, ja kerran näytti jo oikein lupaavalta että juttumme voisi edetäkin. Kunnes kuulen uutisen että hän aloittikin seurustelun jonkun toisen kanssa... se oli kova paikka, kun olin toiveitani jo vähän ehtinyt nostattaa. Ihmetyksekseni hän kuitenkin alkoi hakeutumaan seuraani vielä useammin kuin aikasemmin, kyseli mukaan vähä joka paikkaan. Ja kuinka ollakaan, pari kuukautta sen jälkeen kun hän aloitti tuon suhteensa, hän kertoo minulle olevansa ihastunut minuun. Ja näin oman tunnustukseni tehtyäni hän sitten erosi miehestään ja olimme pari, viimeinkin.

Meillä oli ihanaa yhdessä, ja olin onnellisempi kuin koskaan. Päässäni kuitenkin pyöri koko ajan ajatus, että milloin minulle käy samoin kun hänen exälleen; että hän jättää minut jonkun toisen takia. Ja se tapahtuikin noin neljän kuukauden jälkeen, vaikka kaikki meni mielestäni hyvin. Eron syyksi hän ei kuitenkaan maininnut uutta miestä, mutta puskaradion kautta näin kuulin. Nyt hän sitten seurustelee uuden jätkän kanssa. Ja pahinta on että minulla on edelleen tunteita häntä kohtaan, ja ajatus hänestä uuden miehensä kanssa masentaa. Kavereita ollaan edelleen ja yhteyttä pidetään, vaikka joka kerta kun yhteydessä olemme kaikki haavat palaa pintaan. En tunnu pääsevän tästä millään yli.

En aio kysyä neuvoa miten päästä yli, tiedän ettei mitään taikatemppua siihen ole. Pitää vaan toivoa että aika parantaa haavat.