kannattaisko?

Kannattaa pelata niillä korteilla jotka käteen on jaettu, eli mitä tehdä: pidätkö kädessäsi jo olevat kurkoparin (poikaystäväsi) vai uhraatko ns. varman nakin vielä suuremman potin toivossa? Sinuna pelaisin riskillä, mutta tämän sanon lähinnä siksi että mielestäni pitää autoa ajaa täysillä, ihmisellä on vain yksi yritys elää elämäänsä, eikä sitten vanhainkodissa enää auta keilailla että vittu kun olisin silloin ottanut sen Reiskan... Anna palaa!

Parasta on jättää molemmat ja olla sinkkuna n. 5 vuotta ja miettiä mitä haluaa elämällään tehdä. Tämä ei ole vitsi.

Mitä haluat elämältäsi? Oletko valmis jo sitoutumaan (en edes tiedä ikääsi, kihloissahan voi nykyään olla vaikka 14-vuotias)?
Jossain vaiheessahan on sitouduttava, jos aikoo perheen perustaa. Ja aivan taatusti tulee yhtä houkuttelevia seksikkäitä miehiä vastaan koko elämäsi ajan, mutta sitten niistä on vaan opittava kieltäytymään ja käännettävä energia ja tarmo parisuhteen ja perheen vaalimiseen.
Miksi menit kihloihin? Onko/oliko tarkoituksenasi mennä naimisiin vai oliko kihloihin menolla hepposemmat perusteet?
Neuvoisin siis näin: Jos olet valmis sitoutumaan ja olet mennyt kihloihin naimisiin mennäksesi ja olet seurustellut kihlattusi kanssa useita vuosia tai olet jo reippaasti parinkympin paremmalla puolella, niin unohda tämä suhdettanne uhkaava seksipeto. Se menee ohi, kunhan et tee mitään typerää.
Jos taas koet, että villeimmät sinkkuvuotesi ovat vielä elämättä, niin anna palaa. Mutta älä oleta, että voisit vaihtaa vaan vakavasta suhteesta toiseen vakavaan suhteeseen. Kyllä tämä uusi suhde on aloitettava aivan sinkkupohjalta, etkä voi olla varma kestääkö se yhtä yötä pidempään. Ja sitten ei entiseen olekaan enää paluuta.

ihan heti ja kivaa on!onhan se niin syötävän ihana,ja vielä ihanammaks muuttuu,kun on päässyt nusaseen sua! eli heittää pihalle,kun lumiukon! entinenkin on sut siinä vaiheessa jättänyt,sit on tosi kivaa! mutta riittäähän niitä syötävän ihania sexyjä namupaloja!ÄÄLIÖ!!!!!!

Jos sulla on aivot jalkojen välissä, niin tee sitten niinkuin täältä saat vastauksia tai miten himot vetää. Jos sulla ON AIVOT, niin otat aikalisän ja mieti mitä elämältäs todella haluat. Kokemuksesta voin sanoa, ettei siitä kihlauksesta mitään onnistunutta jatkoa voi seurata jos jo nyt olet kyllästynyt, Pelasta edes mies.

että jos jätät nykyisen miehesi niin et välttämättä saa häntä enää takaisin..koskaan ja saatat kyllästyä myös siihen toiseen kenestä nyt olet kiinnostunut..mut eihän tuohon osaa toiset neuvoo, itse sä tiedät mitä teet..toivottavasti..mieti tarkkaan ja odota vähän aikaa..jos se onkin hetken mielijohde!

Mun mielipide on se, että jos olet vielä suht nuori niin kannattaa ilman muuta tehdä niinkuin sydän sanoo. Ei ole mielestäni järkevää sitoutua nuorena esimerkikisi ensimmäiseen kumppaniin, koska silloin et välttämättä saa ikinä kokea sellaista elämän pituista, intohimoista rakkautta. Jos koet, että olet kohdannut samanlaisen ihmisen kuin Sinä ja koet, että te sopisitte yhteen niin mielestäni se on riskin ottamisen arvoista:) Tsemppiä Sinulle elämän valinnoissasi. Toivottavasti valitset onnellisen elämänpolun itsellesi. Ja muista, että teet päätöksen itsesi ja oman onnellisuutesi takia etkä nykyisen kihlattusi.

lopeta suhde miehesi kanssa jos et rakasta häntä!kukaan ei ansaitse sitä että häntä petetään!sattuu vaan niin saatanasti!puhu miehesi kanssa!ja olisiko toinen kanssasi vain seksin takia ja unohtaisi sinut sitten!mieti!voisit olla miehesi kanssa onnellisempi!olette kihloissakin!
mieti asiaa mutta älä petä miestäsi jollet lopeta suhdetta!

Jos olet valmis jättämään molemmat, niin siitä vaan.
Kumpikaan ei ota sinua sen jälkeen tosissaan.
Muuten saat leiman, "helppo nakki" ja "petturi"

Menin kihloihin joskus sen enempää miettimättä alle parikymppisenä, silloin se oli mukavaa, ihanaa, jännää ja kaikkea. Luonnollisesti menimme avioon, sehän on seuraava aste kihlauksesta, silloin se tuntui oikealta. Kuitenkin usein mietin minkälaista olisikaan ollut viettää ns.sinkkuelämää josta olin paitsi jäänyt. Vietinkin kaipaamaani elämää, erosin ja huomasin ettei se elämä ollut minua varten. Kannattaa miettiä mikä on oikeasti tärkeää ja mitä haluaa pidemmän päälle. Tosin itse tein mielestäni oikean ratkaisun ja olen nyt onnellinen kun olen saanut kokea mitä halusinkin. Jos olet 20 vuotta tai sen alle niin sanoisin, että anna palaa ja varsinkin jos ei kyse ole pidemmästä seurustelusuhteesta. Toisaalta sitten täytyy kestää seuraukset ja ottaa se riski ettei sulla ole kohta kumpaakaan, mutta sitäkään ei kannata liikaa miettiä, ihmisiä on maailma täynnä ja täällä eletään vain kerran, ketään et voi ikinä omistaa eikä kukaan voi omistaa sua. Onnea matkaan !!!

Tässähän kiteytyykin mukavasti tän koko palstan käynnissä pitävä voima. Ensin kysellään täällä et pettäiskö ja kun on petetty tullaan siitäkin vielä itkemään... jessus...