Hei.
Onko kelläkään kokemusta ystävyydestä suhteen jälkeen? Vaikeuttaako irti päästämistä se, jos pitää yhteyttä vielä eron jälkeenkin? Itse tulin jätetyksi ja sovimme, että jatkaisimme tästä lähtien maililla siihen päivään asti, että olisimme valmiita taas näkemään ja olemaan yhdessä vain ystävinä. Tuleeko tästä mitään? Repiikö tuollainen pienikin yhteydenpito vain koko ajan haavoja auki? Kellään kokemusta onnistuneesta tai epäonnistuneesta yhteydenpidosta?
Onko kelläkään kokemusta ystävyydestä suhteen jälkeen? Vaikeuttaako irti päästämistä se, jos pitää yhteyttä vielä eron jälkeenkin? Itse tulin jätetyksi ja sovimme, että jatkaisimme tästä lähtien maililla siihen päivään asti, että olisimme valmiita taas näkemään ja olemaan yhdessä vain ystävinä. Tuleeko tästä mitään? Repiikö tuollainen pienikin yhteydenpito vain koko ajan haavoja auki? Kellään kokemusta onnistuneesta tai epäonnistuneesta yhteydenpidosta?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Repii!
Älä ot mitään yhteyttä!
Vaikka tekis mieli olla ystävä. Odota edes puoli vuotta suhteen loppumisen jälkeen, ennen kun alatte olemaan ystäviä.
Jos olisitte eronnu molempien päätöksestä, tilanne vois olla toinen.
Nyt neuvon sulle. Älä tee samaa virhettä kun minä!
Se pitkittää eroprosessia ja irti päästämistä.
Jos mulla olis aikakone, palaisin takaisin ekaan eroomme ja en pitäis mitään yhteyttä. Nyt käyn läpi saman tuskan kun viimeks. Ei siinä pysty pitään tunteitaan erossa!!
Ihan kokemuksesta niin tuota.. jos luit ton mun jutun, niin exäänsä ei todellakaan kantsi pitää yhteyttä! Repii haavoja auki koko ajan. Mäkin halusin olla exäni kanssa ystävä, mutta se ei onnistunut. Toisesta välitti eron jälkeen kuitenkin niin kauheesti, ja nyt kun se tapas uuden tytön niin tuntuu että tää suru ei lopu!
Ihanaahan se ois, mutta loppupeleissä on vaan vaikeempaa päästää irti...
mun exäänsä teki samoin, repii vaan haavoja auki. Välillä välitti, välillä ei.
kyllähän se onnistuu. itse olen ollut exän kanssa jo pitkään ystäviä. onhan se alussa vaikeeta kun on vielä tunteita jäljellä. mutta vaikka erosta on jo yli vuosi mulla on edelleenkin tunteita exää kohtaan. kuitenkaan se ei estä meitä olemasta ystäviä.
harmi vaan että exä aloitti seurustelun nyt ja tämä uus nainen ei pidä siitä että olemme ystäviä. joten saa nähdä miten meidän käy....
Minä haluaisin niiiiiiiin olla exäni kanssa väleissä, mutta tuntuu etten osaa... Tai siis osaan kyllä, mutta en lakkaa haluamasta häntä. Ja inhoan ajatustakin, että hän tapailee ystävääni!!! en taida olla ainut tälläkään palstalla (terveisiä sekopää-naiselle)..
Erosimmekin ystävinä, mutta tuntuu että haluan vaan olla omissa oloissani kuulematta hänestä mitään niin minuun ei satu..
Kuinka osaan tukahduttaa tunteeni, ja olematta mustasukkainen?! Aina kun näen/tiedän hänellä olevan uusi nainen tulen mustasukkaiseksi tms. Alan itkemään eikä ole kivaa!!!!
Mä oon pitäny säännöllisesti yhteyttä mun entiseen. Mulle siitä tulee hirveen pahaolo ja se vaikeuttaa irtipäästämistä. Monesti oon ajatellu, että lopetan kaiken. Me ollaan pidetty yhteyttä lähes päivitäin ja se on rankkaa, koska mulla on edelleen tunteita sitä kohtaan ja odotan aina, että se sanois, että voitais olla yhdessä. Se käyttää hyväks sitä, että mulla on niin vahvat tunteet sitä kohtaan. Se antaa aina säännöllisin väliajoin toivoa ja pitää huolen siitä etten pääse irti siitä. Soittelee, lähettelee viestejä ja maileja. Nyt se sitten ehdottaa, että nähtäis ja jos nyt sitten nään sen niin oon siihen taas koukussa monta kuukautta. Mihinkään vakavaan se ei ole valmis mun kanssa, vaikka kuulemma rakastaa mua. Sillä on vaan tosi erikoinen tapa osottaa se.
Hie vain...
Musta tuntuu, et mä olen aika samanlaisessa tilanteessa kun sä olit erosi jälkeen. Mun erosta on nyt puoli vuotta ja olen jotenkin todennut, että tämä ajan kanssa vähän helpottaa, vaik välillä kyl tunteet pääsee liian pintaan. Tiedän et en raksta exääni niin kuin ennen, ei siinä ole mitään järkeä. Mutta toisaalta aina kun nähdään tuntuu, et mikään ei olisi muuttunut - paitsi et tietysti se fyysinen läheisyys (seksiä lukuun ottamatta) on kadonnut. Mut ei mua satu - paitsi välillä. Joka tapauksessa, jos menetän exän ystävyyden, menetän rakkaimman ja tärkeimmän ihmisen elämästäni. Tai en mä tiedä. Yleensä nähdään kerran viikossa ja ollaan (mun alotteesta) yhteydessä muutaman kerran viikossa. Voisin toki lakata pitämästä yhteyttä, se voisi helpottaa. Mut toisaalta mä haluan pysyä läheisenä ja tietää mitä exälle kuuluu. Mut toki mä pelkään koko ajan, et ex löytää jonkun uuden ja mä en enää ole tavallaan sen "ekkösnainen".
Mut aika näyttää...
Kyllä yhteydenpito eron jälkeen vaikeuttaa omaa oloa, varsinkin, jos jatketaan samalla linjalla kuin suhteenkin aikana eli kerrotaan kaikki.
Mutta minä kestin sen, olen ollut jo yli vuoden ajan yhteydessä eksääni. Välillä oli vaikeaa, ja kerroinkin sen hänelle, mutta hän otti sen hyvin.
Onneksi viimeksi nähdessämme huomasin viimein, että olen päässyt hänestä yli. Viimein. Katsoin häntä pitkään ja yritin sisältäni löytää jotain tunteita häntä kohtaan. En löytänyt muita kuin hyviä muistoja.
Mutta en suosittele tätä tapaa kellekään. Minä olen suht vahva ihminen, ja siltikin kävin välillä aika pohjalla. Onneksi sen ansiosta olen nyt vahvempi, ja tiedän paljon paremmin, mitä nyt haluan... Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
(Ja exäni on edelleen hyvä ystäväni, tuntee edelleen minut paremmin kuin kukaan muu...)
Mielestäni aluksi kannattaa olla pitämättä yhteyttä. Tunteet ovat vielä niin pinnassa, että on helpompaa olla kokonaan erossa. Ajan kanssa ystävyys on toki mahdollista. Yksi parhaista ystävistäni on exä, tosin seurustelustamme on aikaa seitsemän vuotta...
Kiitos todella paljon kaikille vastanneille. Ehkä minun siis todella on syytä repäistä itseni irti entisestäni ja yrittää jatkaa omaa elämääni. Kiitos myös siitä, että saitte ystävyyden kuulostamaan mahdolliselta. Exäni on minulle hyvin tärkeä henkilö, enkä haluaisi menettää häntä kokonaan. Tieto siitä, että vielä jonakin päivänä pystyn katsomaan häntä ja tuntea vain ystävyyttä, antaa voimia selvitä sinne asti.
Minä(kin)yritin unohtaa exän,se onnistui puolitoista päivää...nyt näemme tai kuulemme toisistamme melkein joka päivä...ei ole helppoa mutta ei ole helppoa olla erossakaan...käymme kuntoilemassa ja lenkillä yhdessä,,,puhumme maraton puheluja...käymme toistemme sylissä...Miksi menettää hienoa ihmistä kokonaan jos parisuhde ei toimi...me jatkamme ystävinä...Onnea sille päätökselle minkä teitkin...
Mulla on helvetin vaikeeta päästää irti vanhasta tyttökaverista koska oltiin parhaat ystävät ennen seurustelua =/ Niin jos lopettaisin tapaamisen niin menettäisin myös parhaan ystäväni niin täs nyt on vähän pattitilanne.... =/ Viimeksi ku näin ja kerroin kaikista mun tuntemuksista niin tuntu niinku ei ois ollu tunteita mut ei oltu nähty moneen viikkoon... no näköjään niitä on jäljellä ku istun täällä kotona itkemässä sen perään.... Vaikka yritin piristyä katsomalla conan o' brieniä niin ei onnistunut.... kyynelet senku valuu....
mulla oli sama tilanne kun erosin poikakaveristani!! oli tosi vaikee tavata ja tuska tuli suuremmaksi ku oltii tavattu!! joten tehtiin sopimus että ei tavata vähään aikaan kunnes se olo vähän helpottaa koska aika parantaa haavat pidimme kyllä yhteyttä esm. viestiellä!! tapasimme sitten jonkin ajan kuluttua ja se oli helpompaa kun oli saanu omat ajatukset kasaan ja tajunnut tilanteen!!
Kokeilin itse pitää yhteyttä exääni, mutta se oli semmoista melko yksipuolista yhteydenpitoa. Uskottelin itselleni, että kaverina olo onnistuu. Yksinollessani tarpeeksi mietittyäni huomasin, että tämä viestittelyni johtuu siitä, että minulla on yksinkertaisesti häntä niin ikävä. Viestitellessäni hänelle selvisi, että hän tapailee jotain toista. Kyllähän minä sen ymmärrän ja kaikkea hyvää hänelle toivonkin :) En vain halua pitää enää mitään yhteyttä ja rikkoa kumpaakaan enempää. Kaikkein hyvittavinta tässä on se, että rakastan tätä henkilöä vielä aivan liikaa. Kumpa vain voisi unohtaa kaikki tai kelata ajassa taakseppäin vuoden verran, kun kaikki alkoi mennä vituralleen.
Varmasti riippuu tilanteesta. Joskus on vaan hyvä olla hiljaa. Joskus saattaa onnistua kaveruuskin. Eron syy varmaan sanelee sen.
Vastaan eksälle ystävällisesti jos ottaa yhteyttä. Jätti törkeesti selittelemällä kaikkea paskaa ja syyllisti mua että sai itselleen paremman mielen asiasta. Jospa hänkin joskus menis itseensä mitä teki. Ja edes yrittäs ajatella miltä se musta tuntui. Mitä ees kuvittelen?
Mutta "juhlat jatkukoon" :)
Hei
kehoitan Irti siitä! Älä tikullakaan koske! Älä päästä kotiisi! Älä soittele, viestittele muuta kuin pakollisissa asiallisissa asioissa. Älä anna sen enää huijata itseäsi missään asiassa. Kusipää on kusipää - tulet vielä huomaamaan.
hyvin kommentoit, näin on oikein
Olen ollut kaksi kertaa naimisissa, ensimmäisen exän kanssa on paljon paremmat välit nyt kuin avioliitossa ollessa. En kuitenkaan voi edes kuvitella suhdetta kanssaan. Hyvä ystävyys on paremi kuin huono suhde.
Toisen kans joka petti minut, niin henkisesti kuin talaoudellisestikin, en ole missään tekemisissä. Voin huonosti kun vain ajattelenkin häntä.
Ne seurustelusuhteet joita on vuosien varrella ollut ennen avioliitoani(2 kpl) ja jälkeen olen saanut pitää ystävinäni.
OLen moneen kertaa sanonut ystävillenikin että normaalien ihmisten kans pystyy eronkin jälkeen ystävyyteen mutta narsistin/hyväksikäyttäjän kanssa ei pysty.
Normaalin eron jälkeen ymmärtää jokainen että meitä ei ollut tarkoitettu yhteen koko elämäksi. Eikä ero tapa ystävyyttä, mutta petturin/hyväksikäyttäjän jälkeen jäävä inho ja katkeruus ovat ainakin minut saaneet minut häpeämään tuota avioliittoa johon tyhmyyttäni eksyin.