En ole ihan varma mihin kategoriaan tämä viestini oikeastaan kuuluisi, mutta pakko on päästä avautumaan jonnekin tästä rassaavasta tilanteesta.
Olen ollut 4 vuotta yhdessä mieheni kanssa, ja viime vuonna menimme kihloihin. Suunnitelmissamme on paikkakunnan vaihto sitten, kun valmistun koulusta (ensi vuonna). Miehellä on tällä hetkellä vakityö, jossa hän ei viihdy vaan haluaisi myös opiskelemaan tai eri alalle töihin.
Tässä sitten olemme miettineet että minne päin haluaisimme/voisimme lähteä kunhan mahdollisuus koittaa. Muutamme pois siis sen takia, kun nykyisellä paikkakunnalla ei ole miehelle opiskelumahdollisuuksia eikä minulle töitä omalta alaltani.
Minua on jo monen vuoden ajan kiehtonut ajatus ulkomaille muutosta, ja nykyisessä taloustilanteessa olen miettinyt asiaa entistä enemmän. Pari kaveriani on asunut Englannissa ja heidän kanssa juteltuaan olen alkanut miettimään sinne muuttamista (olen siellä muutaman kerran käynytkin ja tykkään maasta kovasti). Muttamutta. Mieheni ei halua muuttaa ulkomaille, ja sanoikin minulle vasta suoraan, että jos minä lähden ulkomaille töihin niin suhde loppuu siihen. Tämä on nyt sitten ahdistanut minua muutaman päivän ajan todella paljon... Ajatukseni kulkevat oravanpyörää; mitä jos jään miehen takia Suomeen, ja vanhana kadun kun en lähtenyt kokeilemaan siipiäni muualle? Mitä jos eroamme ja lähden ulkomaille, mutta tulenkin katumapäälle ja haluan takaisin Suomeen ja miehen takaisin? Mitä jos, mitä jos... Toki yksi vaihtoehto olisi, että lähtisin esim. puoleksi vuodeksi ulkomaille töihin ja mies jäisi Suomeen odottamaan (jos sellainen järjestely hänelle sopisi..). Tosin sitten olisi häntä kohtaan todella väärin, että hän kiltisti odottaisi minua, jos sitten itse en enää haluaisikaan tulla Suomeen takaisin.
Ymmärrän kyllä sen, että mies ei halua lähteä ulkomaille vähäksikään aikaa. Hän ei ole koskaan edes käynyt ulkomailla, eikä hänen kielipäänsä ole mikään paras, joten kynnys lähteä asumaan jonnekin tuntemattomaan paikkaan on varmasti ylitsepääsemätön. Mutta tässä on kuitenkin vain yksi elämä elettävänä, enkä haluaisi joutua luopumaan unelmistani toisen takia :(
Ajattelen tätä asiaa jatkuvasti vaikkei se vielä olekaan ajankohtainen.
Onko täällä muita, joilla on (ollut) samanlainen tilanne?
Olen ollut 4 vuotta yhdessä mieheni kanssa, ja viime vuonna menimme kihloihin. Suunnitelmissamme on paikkakunnan vaihto sitten, kun valmistun koulusta (ensi vuonna). Miehellä on tällä hetkellä vakityö, jossa hän ei viihdy vaan haluaisi myös opiskelemaan tai eri alalle töihin.
Tässä sitten olemme miettineet että minne päin haluaisimme/voisimme lähteä kunhan mahdollisuus koittaa. Muutamme pois siis sen takia, kun nykyisellä paikkakunnalla ei ole miehelle opiskelumahdollisuuksia eikä minulle töitä omalta alaltani.
Minua on jo monen vuoden ajan kiehtonut ajatus ulkomaille muutosta, ja nykyisessä taloustilanteessa olen miettinyt asiaa entistä enemmän. Pari kaveriani on asunut Englannissa ja heidän kanssa juteltuaan olen alkanut miettimään sinne muuttamista (olen siellä muutaman kerran käynytkin ja tykkään maasta kovasti). Muttamutta. Mieheni ei halua muuttaa ulkomaille, ja sanoikin minulle vasta suoraan, että jos minä lähden ulkomaille töihin niin suhde loppuu siihen. Tämä on nyt sitten ahdistanut minua muutaman päivän ajan todella paljon... Ajatukseni kulkevat oravanpyörää; mitä jos jään miehen takia Suomeen, ja vanhana kadun kun en lähtenyt kokeilemaan siipiäni muualle? Mitä jos eroamme ja lähden ulkomaille, mutta tulenkin katumapäälle ja haluan takaisin Suomeen ja miehen takaisin? Mitä jos, mitä jos... Toki yksi vaihtoehto olisi, että lähtisin esim. puoleksi vuodeksi ulkomaille töihin ja mies jäisi Suomeen odottamaan (jos sellainen järjestely hänelle sopisi..). Tosin sitten olisi häntä kohtaan todella väärin, että hän kiltisti odottaisi minua, jos sitten itse en enää haluaisikaan tulla Suomeen takaisin.
Ymmärrän kyllä sen, että mies ei halua lähteä ulkomaille vähäksikään aikaa. Hän ei ole koskaan edes käynyt ulkomailla, eikä hänen kielipäänsä ole mikään paras, joten kynnys lähteä asumaan jonnekin tuntemattomaan paikkaan on varmasti ylitsepääsemätön. Mutta tässä on kuitenkin vain yksi elämä elettävänä, enkä haluaisi joutua luopumaan unelmistani toisen takia :(
Ajattelen tätä asiaa jatkuvasti vaikkei se vielä olekaan ajankohtainen.
Onko täällä muita, joilla on (ollut) samanlainen tilanne?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ole ollut samanlaista. Englannissa olen kyllä ollut ja tykännyt. Tosin meno kuuluu parissa vuodessa muuttuneen ulkomaalaisvastaisemmaksi, luullaan jopa suomalaisten olevan idästä tulevia elintasipakolaisia. Ota puolen vuoden koepesti, mutta mene kokeilemaan ettei kaduta vanhana!
Jos mies nihkeilee, olette ehkä liian erilaiset syvimmässä mielessä. Matkasi saattaa toimia katalysaattorina erolle, joka olisi tullut joskus kuitenkin, ehkä jättänyt sinut yksinhuoltajaksi.
"luullaan jopa suomalaisten olevan idästä tulevia elintasipakolaisia"
Noin voi muuten siellä tosiaan käydä. Heittivät minutkin kerran paikallisesta sossusta pihalle mukamas pummina. Kuvitelkaa!
Mutta siis totta kai. Jättää miehen ja lähdemme yhdessä.
että ihan pummiksi luulivat, vaikka vaan sossussa kävit...
;o)
Valinnan paikka. Elämässä ei voi saada kaikkea. Tai vaikka sitten luulee saavansa, niin ei kuitenkaan. Kaikki ei mene aina suunnitellusti.
Ystäväni seurusteli pitkään nuoruuden rakkautensa kanssa. 15 vuotta. Ero tuli, kun ystäväni aikoi haaveilla asumisesta ulkomailla. Jokusen vuoden päästä ystävä tapasi elämänsä miehen. Menestyvä mies, johtaja isossa firmassa. Hänelle sopi matkustelu. Ystäväni opiskeli ja teki työharjoitteluitaan miehensä ulkomaankomennuksilla. Neljääkymppiä lähestyessä pari muutti Suomeen, rakennutti talon. Pari lasta syntyi. Ystävä hoiti lapsia, mies matkusteli työmatkoillaan. Myös kotimaassa matkusteltiin. Usein miehen asiakkaita ulkomailta mukana. Ystäväni hoiti lapsia, mies meni asiakkaidensa kanssa. Sitten mies jäi kiinni toisesta naisesta. Tuli ero.
Ehdottomasti ulkomaille.kadut lopun elämääsi jos et nyt lähde.
Suomeen on turvallista palata milloin vain, kihlattusi odottaa tai ei. Sinä aivan varmasti löydät uuden sukulaissielun.
Tunnen useita henkilöitä jotka ovat asuneet Lontoossa, se ei ole mikään helppo paikka asua, mikäli sinne päätyisitte muuttamaan. Vuokrat ovat niin järkyttäviä ettei varaa ole kuin johonkin mini yksiöön kaupungin laitamilla tai huoneeseeseen kimppakämpässä, asunnot englannissa ovat huonosti rakennettuja, todella kylmiä ja niissä on likaisia, homeisia kokolattiamattoja joka huoneessa, jopa osissa wc/suihkutiloissa on kokolattiamattoja xD töitä siellä saa tehdä paljon enemmän kuin suomessa ja vapaa-aikaa siellä on huomattavasti vähemmän ja luokkaerot näkyvät siellä todella vahvasti. Suihkusta tulee usein vain liian kylmää tai tulikuumaa vettä. Mutta kait nämä ovat asioita joita itse tarvitsee kokea.
Mitä sinä siinä vielä odotat? Näät hänet esteenä unelmillesi, etkä lainkaan unelmoi saavasi viettää loppuelämääsi hänen kanssaan, vaikka olette kihloissa. Aika selvältä päätökseltä tämä minusta vaikuttaa.